34. RUNO
v. 4. Iloissaan emännän pilkan kostosta.
vv. 23, 24. K. IV: 97, 98.
v. 26. Yhtä kaikki, minne päätyisi.
vv. 35, 36. Minull' ei ole muuta kotia, kun korpi, jne.
v. 39. Kodittomana jäisiä teitä polkemaan.
vv. 43-48. Huolissaan yht'äkkiä urhastaikse, muistaen jotain vieläki voivansa.
vv. 52-54. K. XXXI: 41 ja seur.
v. 53. K. XXXI: 66.
vv. 69, 60. Metsän väkeä eli haltioita.
v. 88. Kolmen kuohuvan kosken sivutse.
v. 105. Veden takainen, so. kaukainen, tuntematon.
vv. 110-112. Ei tiedä itsensä vasta Untamolassa syntyneen; k. XXXI: 45-51.
vv. 117, 118. Manalanki hahmot välistä kulkevat ihmisten ilmoilla, mutta ei elävin silmin.
v. 125. Kun pojan onnettomuus seurasi sodasta, niin siitä äiti vertaa hänen sotaan kadonneeksi.
vv. 133, 134. Ei tavalliseen surmaan, vaan tietämättömään, josta ei ollut sanaakaan saatu.
vv. 147-152. Muuta vastausta en saanut, kun vuorten ja kangasten kajahuksen; k. VIII: 48-60.