35. RUNO
vv. 5, 6. Ei tullut sittenkään entistä mielevämmäksi.
v. 10. Haapaiset veneet olivat kepeimpiä, eivätkä pehkauntuneet vedessä niin pian, kun mäntyiset.
vv. 16, 17. Repaleiksi ja pirstoiksi.
vv. 22, 23. Osottaa Kalervon veron-alaisella maalla asuneen.
vv. 43, 44. Reessä istujan tulee vilu kylmällä säällä.
vv. 54-58. Jos lieneeki Kullervo veron vientiin lähtiessänsä arvellut samalla matkalla puolisonkin itsellensä hankkia, koska oli kihluksilla varustettu.
vv. 71, 72. Löytyy suurempi-sukuisia, kun minä, löytyy kehnompiaki.
vv. 78-86. Tytön hiljainen kertomus onnettomuutensa syystä hyvin sopii Suomalaisen luontoon. Joku toinen hänen sijassansa olisi sanaakaan virkkamatta heti tehnyt, mitä hän sitte vasta teki.
vv. 95, 96. Vimmassaan eli raivossaan.
vv. 107, 108. On kun olisit kauvan sairastanut ja siitä vironnut.
vv. 113, 114. Marjatiellä kadonneen, tuntemattoman sisareni.
vv. 119, 120. Tavallista kuolemaa ei nyt minunkaan sovi semmoisen kauhistavan työn perästä odottaa, mutta en tiedä, menenkö metsään surmaa hakemaan, vai hukutan itseni meren aaltoihin.
v. 123. Suomi silloin ei ollut yhteinen maan, vaan eri paikkakunnan nimitys, kuin Savo, Karjala, Häme jne. vieläkin ovat; k. XX: 15, 16.
vv. 129-134. Nyt koston himo taas yht'äkkiä leimahti mieleensä ja syrjäytti kaikki muut ajatukset.