36. RUNO
vv. 11-14. Sen luultiin pikemmin surmansa saavan, joka ilman tositarpeetta läksi sotaan; häntä ei jumalatkaan ottaneet suojellaksensa.
vv. 17-24. Arveltiin vainajain Tuonelassa pysyvän melkein semmoisina, kun sinne tultuansakin olivat, ja siitäpä syystä ei ollut kuolema kovin vanhana, heikkona ja riutuneena mikään erittäin toivottava asia.
v. 28. Pidätkö minua enää senkään arvoisena, että edes itkisit minua.
vv. 35, 36. Tämä vertaus ei suinkaan taitanut liioin Kullervon mieltä ilahuttaa.
v. 44. Rumasuisen ja kovapäisen.
vv. 59-64. Ettei saisi äitiltänsäkin yhtä kovaa vastausta, puhuttelee häntä hellimmillä sanoilla.
vv. 66-68. Kysymyksesi jo osottaa, sinun ei tuntevan äitin sydäntä.
vv. 75, 76. Suuressa surussani en jaksa suorana olla.
vv. 77-79. Kun pelkään moitittavan itkuani.
v. 84. Sotaväki matkallaan soitteli, niin Kullervokin, vaikka ihan yksinään kulkiessa.
vv. 92, 104 ja 114. Erilaisia kuolleita lienee erilaisilla hevoisilla hautaan saatettu.
v. 124. Edellisiä mieron eli vieraan väen ei tarvinnut haudata, kun emäntä vielä oli elossa, mutta nyt hänenki kuoltuansa, ei enää ollut ketään omaisistansa, joka olisi hänen maahan laittanut, jos ei Kullervo ottaisi palataksensa.
v. 134. Ostosaipualla.
v. 139. Itkuvirsiä kuolleelle veisataan erittäinki vuoteelta olille nostettaissa, pestäissä, liinattaissa, arkkuun pantaissa, maahan vietäissä jne. Ne virret ovat hyvin vanhoja ja outosanaisia. Veisaajat eli itkijät ovat joko omaisia tahi vieraita, palkatuita.
vv. 149, 150. Muuta muistomerkkiä entisestä talosta ei jäänyt, kun kiukaan kivet ja pihlajat pihalla. Pihapihlajat ovat hyötökasvuisemmat metsäpihlajia.
vv. 155-158. Tunnusteli, vastaisivatko enää vähänkään lämpimältä.
vv. 167-170. K. XXXV: 45-64.
vv. 171-176. Näytti kun olisi koko paikka surrut ja valittanut, kun ruohot ja kukat eivät enää olisi entisessä ihanuudessansa; k. VIII: 49-60.
vv. 181-184. Arveli, eikö olisi parasta kerrassaan lopettaa koko onneton elämänsä.
vv. 188-192. Kullervo arveli: monta viatontaki miekka menettää, miksi ei siis minuaki syyn-alaista? K. VIII: 49-60.
vv. 194-198. Tavallisella pistämällä ei saattanut itseänsä lopettaa kun miekka oli liian pitkä siihen.