KULLERVO
Voi, poloinen, päiviäni, voipa, kurja, kummiani, kun pi'in sisarueni, turmelin emoni tuoman! Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani, minnekä minua loitte, kunne kannoitte katalan! Parempi olisin ollut syntymättä, kasvamatta, ilmahan sikeämättä, maalle tälle täytymättä; eikä surma suorin tehnyt, tauti oikein osannut, kun ei tappanut minua, kaottanut kaksi-öisnä.
(Äiti tulee vasemmalta karsikosta. Kullervo rientää häntä vastaan.)
Oi emoni, kantajani! Kun oisit, emo-kuluni, synnyteltäissä minua pannut saunahan savua, lyönyt saunan salpa päälle, tukahuttanut savuhun, kaottanut kaksi-öisnä!
(Painuu itkien hänen povelleen.)
ÄITI
Mi sinulla, poikaseni?
On kuin Tuonelta tulisit,
Manalalta matkoaisit.