KULLERVO
Jo nyt on kummat kuulununna, turmiot tapahtununna, kun pi'in oman sisaren, turmelin emoni tuoman.
(Äiti parahtaa ja eroaa hänestä.)
Se jo surmansa sukesi palavahan pyörtehesen; itse en nyt tieäkänä, kunne kurja kuoletaime.
(Peittää kasvonsa suurimman tuskan vallassa. Molemmat itkevät. Pitkä vaitiolo. Vihdoin lähestyy Äiti häntä hiljaisena ja lempeänä.)
ÄITI (hyväillen hänen kutrejaan)
Onpa suurta Suomen nientä piillä miehen piilojansa, piillä vuotta viisi kuusi, ynnähän yheksän vuotta, kunnes aika armon tuopi, vuoet huolen huojentavi.