Kanteletar: Suomen kansan wanhoja lauluja ja wirsiä

by Unknown

ENSIMÄINEN KIRJA

Yhteisiä Lauluja

I. Kaikille yhteisiä

1. Eräskummainen kantele.

Ne varsin valehtelevat,
Tuiki tyhjeä panevat,
Jotka soittoa sanovat,
Arvelevat kanteletta
Väinämöisen veistämäksi,
Jumalan kuvoamaksi,
Hauin suuren hartioista,
Veen koiran koukkuluista;
Soitto on suruista tehty,
Murehista muovaeltu:
Koppa päivistä kovista,
Emäpuu ikipoloista,
Kielet kiusoista kerätty,
Naulat muista vastuksista.
Sentä ei soita kanteleni,
Ei iloitse ensinkänä,
Soitto ei soita suosioksi,
Laske ei laatuista iloa,
Kun on huolista kuvattu,
Murehista muovaeltu.

2. Elkää oudostuko.

Otettiin minusta outo,
Varsin virhi viskattihin,
Minun lapsen lauluistani,
Pienen pilpatuksistani;
Minun liioin laulavani,
Pahasti pajattavani.
Vaan elkää hyvät imeiset
Tuota ouoksi otelko,
Jos mie lapsi liioin laulan,
Pieni pilpatan pahasti;
En ole opissa ollut,
Seisonut sepän pajassa,
Saanut ulkoa sanoja,
Loitompata lausehia;
Olen oppinut kotona,
Oman aitan orren alla,
Oman äitin värttinöillä,
Veikon vestoslastusilla.

3. Kiven alla kieltäjäni.

Laulaisinpa, taitaisinpa,
Osajaisinpa olisin,
Laulaisin minä kotona,
Vaan en julkea kylässä;
Kylän naiset nauranevat,
Ihmiset imehtelevät,
Minun lapsen lauluvani,
Pienen piepotuksiani,
Jos ma lapsi liioin laulan,
Paljo mieletön pajatan.
Eik' ole hullun kieltäjäistä,
Ankaran asettajaista;
Kiven all' on kieltäjäni,
Maan alla masentajani,
Jo on pelto peittehenä,
Nurmi kaunis kattehena,
Silmillä heliät hiekat,
Jaloilla muhiat mullat.

4. Miksi en laulaisi.

Laulavat Lapinki lapset,
Heinäkengät heittelevät,
Hirven harvoilta lihoilta,
Petran pienen pallehilta;
Niin miks' en minäi laula,
Miks' ei laula meiän lapset,
Ruoalta rukihiselta,
Suulta suurukselliselta?

Laulavat Lapinki lapset,
Heinäkengät heittelevät,
Vesimaljan juotuansa,
Petäjäisen purtuansa;
Niin miks' en minäi laula,
Miks' ei laula meiän lapset,
Juomalta jyvälliseltä,
Oluelta ohraiselta?

Laulavat Lapinki lapset,
Heinäkengät heittelevät,
Nokisilta nuotioilta,
Hiilisiltä hiertimiltä;
Niin miks' en minäi laula,
Miks' ei laula meiän lapset,
Lavitsoilta lautaisilta,
Huonehilta honkaisilta?

5. Laula, laula kieli keito!

Suu kurja sulin pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Kun sa kuolet kurja kieli,
Katonet katala raukka;
Kun on suussa surman suitset,
Surman päitset päälaella,
Kaulassa Manalan kahle,
Tuonen ohjat olkapäillä.

Laula, laula kieli keito,
Suu kurja suun pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Kun viisin vyöteltänehe,
Kuusin kengiteltänehe,
Päälle lauan lasketahan,
Liina päälle liitetähän.

Laula, laula kieli keito,
Suu kurja sulin pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Kun sa vieähän viluhun,
Pakkasehen paiskatahan,
Lauta alle, toinen päälle,
Kupehelle kummallenki.

Laula, laula kieli keito,
Suu kurja sulin pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Tuonen tuopin tuomisilta,
Manan kannun kantamilta;
Kehnot siell' on tuopin tuojat,
Kannun kantajat katalat.

Laula, laula kieli keito,
Suu kurja sulin pakaja!
Etpä silloin laajoin laula,
Etkä aivan pitkin piuska,
Kun sa suuni ruohon kasvat,
Kieleni heliän heinän,
Vatsani vihannan viian,
Kulman oravikuusen.

Laula, laula kieli keito,
Suu kurja sulin pakaja!
Laula vaikka laskematta,
Ja heläjä heittämättä!
Jääpi suuta surmallenki,
Kieltä maassaki märätä,
Tuonen toukkien jyviä,
Manalan matojen syöä.

6. Äiä on ääntäni kulunut.

Lauloin ennen lapsempana,

Kieltä pieksin pienempänä,
Vaan en nyt sanoa saata,
Enkä kielin kerskaella;
Kieleni minun kipiä,
Säveleni sangen sairas.
Äiä on ääntäni kulunut,
Säveltäni suuri säie,
Sitte mennehen sykysyn,
Sitte toisen toukoaian.
Yskä on suuni sulkenunna,
Tauti salvanna sanani,
Jotk' ennen jokena juoksi,
Myötävirtana vilisi.
Niin mun ennen ääni juoksi,
Kun lyly lumella juoksi,
Venonen jokivesillä,
Mastilaiva lainehilla.
Nyt on ääneni poloisen,
Minun kurjan kulkkutorvi,
On kun karhi kaskimailla,
Hangella havupetäjä,
Vene kuivilla kivillä,
Reki rannan hiekkasilla.

7. Kuoli rakentajani.

Ei kumaja kuiva kulkku,
Eikä rintani rimaja,
Kun ei voilla voiettane,
Rakettane rasvasilla.
Ei oo voilla voitajoa,
Rasvoilla rakentajoa
Kun ennen oma emoni;
Sepä voilla voiellutti,
Sekä rasvoilla rakenti.
Jo nyt on kuollut kuusi vuotta,
Kaonnut kaheksan vuotta,
Kuollut voilla voitajani,
Rasvoilla rakentajani.

8. Silloin laulan, konsa jouan.

Tupa on täynnä tuppisuita,
Pöytä pönkiä mahoja;
Ei olle virren virkkajoa,
Asian alottajoa,
Kun en mie ruma, ruvenne,
Lapsi laiha laikahtane,
Virsilöitä virkkamahan,
Asiita alottamahan.
Silloin laulan, konsa jouan,
Konsa jouan ja kykenen,
Kons' ei kaurani karise,
Eikä heinäni heläjä,
Rukihini ei rutaja.
Nytpä ei kaurani karise,
Eikä heinäni heläjä,
Rukihini ei rutaja;
Niin tuonko tupahan virret,
Saan sanani lämpimähän,
Istume ilokivelle,
Luome leikkikalliolle,
Ilovirret vieressäni,
Saatavillani sanaset.

9. Ei sanat sanoihin puutu.

Kyll' on maata kyntäjällä,
Ahoja ajelijalla,
Kangasta kävelijällä,
Vettä viljoin soutajalla,
Viel' on virttä laulajalla,
Runoja rupeajalla.
Ei sanat sanoihin puutu,
Virret veisaten vähene;
Ennen metsä puita puuttui,
Metsä puita, maa kiviä,
Ennenkuin runo sanoja,
Runon lapsi laululoita.
Sanasta sana tulevi,
Kypenestä maa kytevi,
Laulu päästä laajenevi,
Virsi veisaten venyvi.
Sitä suu pakaelevi,
Mitä mieli tietelevi,
Sinne laulaja menevi,
Kunne virsi viittoavi.
Tuhma lauluhun latovi,
Vierittävi virtehensä,
Mitä sylki suuhun tuopi,
Vesi kielelle vetävi.
Tuosta tunnen tuhman virren,
Pitkä virsi tuhman virsi,
Kaksi kaunista sanoa,
Tahi ei täyttä kahtakana.
Viisas virren veisoavi,
Oppinut osaelevi,
Sanat saapi paikallehen,
Luottehet lomia myöten;
Suu se syytävi sanoja,
Kieli luopi luottehia,
Niinkuin ratsu jalkojansa,
Ori konsti koipiansa.
Viisas virren veisoavi,
Ajallaan lopettelevi;
Hyvä on laulu loppuvasta,
Lyhyestä virsi kaunis.
Mieli on jäämähän parempi,
Kun on kesken katkemahan.
Eipä koski kielaskana
Laske vettänsä loputen,
Eikä laulaja hyväinen
Laula tyyni taitoansa.

10. Jos ma lauluille rupean.

Jos ma lauluille rupean,
Virrentöille työnteleme,
Laulan pihlajat pihalle,
Tammen keskitanhualle,
Tammelle tasaiset oksat,
Joka oksalle omenan,
Omenalle kultapyörän,
Kultapyörälle käkösen;
Kun käki kukahtelevi,
Kulta suusta kuohahtavi,
Vaski leuoilta valuvi,
Kultaisehen kuppisehen,
Vaskisehen vakkasehen,
Ilman maahan vieremättä,
Rikoille ripoamatta.
Siitä tammen taittelemma,
Pihlajat pirottelemma,
Tyvet teemmä tynnyriksi,
Latvat laivan mastiloiksi,
Kesken kesti pöytäsiksi,
Pikariksi pienet oksat.

11. Luonenko, lopettanenko?

Mieleni minun tekisi,
Aivoni ajattelisi,
Lähtiäni laulamahan,
Saahani sanelemahan;
Monet on taiot taskussani,
Ajatukset vyöni alla,
Saoin saatuja sanoja,
Tuhat virren tutkelmata.
Laulaisinpa, taitaisinpa,
Kellittäisin, kestäisinpä,
Laulaisin lahoissa näissä,
Kehikoissa kellittäisin,
Vaan on muustaki muretta,
Huolta huomispäivistäni,
Etten tieä tiimalleni,
Enkä taia tarkalleni.
Suuni sulkea pitäisi,
Kiini kieleni sitoa,
Laata virren laulannasta,
Heretä heläjämästä.
Niin luonen, lopettanenki,
Herennenki, heittänenki,
Paremmille laulajille,
Taitavammille runoille.
Kelin virteni kerälle,
Suorittelen sommelolle,
Panen aitan parven päähän,
Luisten lukkojen taaksi,
Ettei pääse päivinähän,
Selviä sinä ikänä.

12. Ei runo rahatta laula.

Laulaisinpa, taitaisinpa,
Vaan en mie rahatta laula,
Suut' en kullatta kuluta,
Pieksä kieltä penningittä.
Laulajan laki väsyvi,
Runon kulkku kuivettuvi,
Rahatonta laulaessa,
Kullatonta kukkuessa.
Emmä äijiä anoisi,
Enkä paljo pakkoaisi:
Äyrin suun avamisesta,
Riunan kielen kääntymästä,
Kopeikan koko sanalta,
Puolen puolelta sanalta.
Tahi kysyn miestä miekkoinehen,
Satuloinehen hevoista,
Kuningasta linnoinehen,
Pappia kirikköinehen.

13. Virren kiittäjälle ja moittijalle.

Siin' oli virsi kuullaksenne,
Toinen ilman ollaksenne;
Kumartakaa kuulijani,
Otsin maahan oppijani!
Ken tätä virttä kiittänevi,
Laulua ylistänevi,
Sille poika syntyöhön
Kyntäjäksi, kylväjäksi,
Vastaskoivun valkoiseksi,
Meren kaislan kaunoiseksi,
Viisahaksi, kun isonsa,
Läpi käymähän keräjät,
Jutut julki jaksamahan.
Kenpä virttä moittinevi,
Laulua alentanevi,
Sille tyttö syntyöhön
Pätsirinnan valkoiseksi,
Tervaskannon kaunoiseksi,
Niin on laiska, kun emonsa,
Alla aian maattavaksi,
Lepikköön levättäväksi.

14. Toisin ennen, toisin eilen.

Toisin ennen, toisin eilen,
Toisinpa tänäi päänä:
Elettihin meillä ennen,
Oltihin ojan takana,
Ojapuita poltettihin,
Ojavettä keitettihin:
Syötihin ojakaloja,
Isolassa ollessani,
Emolass' eläessäni.
Toisin silloin Lappi lauloi,
Hyrehti hyväsukuinen,
Vennon joukio jorisi,
Vennon joukko jouatteli,
Hyvän sammon saatuansa,
Kirjokannen tuotuansa.
Toisin silloin touko kasvoi,
Toisin maa orahan otti,
Toisin paistoi päivä silloin,
Toisin kuutamet kumotti.

15. Ve'en varaiset.

Oli meitä, kun oliki,
Oli ennen aikoinansa,
Siskoja sininen silta,
Veikkoja veno punainen.
Tuli tuuli, otti laian,
Tuli toinen, toisen otti,
Kolmansi kokan repäsi;
Tuli viimeinen vihuri,
Sepä vei koko venehen.
Jäi veikot veen varahan,
Joutui sormet soutimeksi,
Käsivarret vartimeksi,
Peukalo perämelaksi.
Soua sormet tuolle maalle,
Kussa puut punalle paistoi,
Puut punalle, maat sinelle,
Kivet kiiltävät vaselle,
Hopialle hongan oksat,
Kullalle kukat kanervan.

16. Ve'en varaiset (toisin).

Oli meillä, kun oliki,
Oli ennen aikoinansa,
Siskoilla sininen silta,
Veikoilla vene punainen.
Nousi tuuli tuulemahan,
Ilman ranta riehkimähän,
Tuuli puut havuttomaksi,
Kanarvat kukattomaksi,
Heinät helpehettömäksi.
Siitä taittoi siskon sillan,
Veikoilta venon hajotti,
Jätti veikot veen varahan,
Siskot siirrälti salolle;
Jätti sormet soutimiksi,
Kämmenet käsimeloiksi,
Hongan oksat huonehiksi,
Katajat kamariloiksi.

17. Muinainen käkeni.

Kukkui muinainen käkeni,
Entinen ilokäkeni,
Kukkui illat, kukkui aamut,
Kerran keskipäivälläki,
Syänyöllä sylkytteli.
Jo on kuollut kuusi vuotta,
Kaonnut kaheksan vuotta,
Viety entinen iloni,
Syöty kullan kukkujani.
Mikä söi minun käkeni,
Kuka kullan kukkujani,
Kun ei kuulu kukkuvaksi,
Illalla iloitsevaksi,
Päivänlaskun laulavaksi,
Minun iltani iloksi,
Huomeneni huopeheksi,
Aina aikani kuluksi;
Jott' ei ois illoilla ikävä,
Ei apia aamuisilla.

18. Jumalaan turvaava.

Enpä tuota tunnekana,
Tunnekana, tieä
Kulle syylle sylveäme,
Kulle laaume laulle;
Jop' on minua jotki suotu,
Jotki suotu, kutki saatu,
Sillaksi likasioihin,
Pahan paikan polkimeksi.
Joko nyt heitti Herra Kiesus,
Hylkäsi hyvä Jumala,
Sukukunnan surtavaksi,
Heimon helliteltäväksi?
Vaan ellös sukuni surko,
Kamaloiko ristikansa,
Mun poloisen päiviäni,
Angervoisen aikojani!
Eipä heitä Herra Kiesus,
Hylkeä hyvä Jumala,
Kun mä luome luojahani,
Heitäme Jumalahani.
Suvun syötti, synnyn syötti,
Esivanhemman elätti;
Niin miks' ei minua syötä,
Kuks' ei kurjoa elätä,
Sukukunnan suupaloilla,
Heimokunnan hempuloilla.

19. Kuin saisin, en heittäisi.

Kun mä kerran kengät saisin,
Kerran kestävän hevosen,
Kerran korjan kelvollisen,
Kerran paian palttinaisen;
Niin kuin kerran kenkisime,
Empä ennen riisuisime,
Enkä ennen heittäisime,
Ennenkun Tuonelan tuvilla,
Manalan majaperillä.

20. Paljo on tikalla huolta.

Enpä tuota tieäkänä,
Tieäkänä, tunnekana,
Kuta laulaisin lajia,
Kuta syytä syyättäisin;
Joko teen tikasta virren,
Pakinan tikan pojasta.
Paljo on tikalla huolta,
Ja paljo tikan pojalla,
Syömisistä, juomisista,
Henkensä pitämisestä.
Noin tiesin tikan sanovan,
Kuulin kurjan kuikuttavan:
"Enpä tieä tikka rukka,
Kuta tammea takonen,
Kuta kuusta kolkuttanen,
Kuhun kulkenen salohon:
Tuolla ois enempi puita,
Tuolla äiä pökkelöitä,
Tuolla toukkia paremmin."
Noin tiesin tikan sanovan,
Kuulin kurjan kuikuttavan:
"Enpä tieä tikka rukka,
Minne mennä, kunne käyä,
Kunne kuitenki osata.
Istun tässä illan kaiken
Karjalaisen kannon päässä,
Ei syötetty, ei juotettu,
Eikä toiste toivotettu,
Eikä ennistä kysytty;
Päivän päätäni kivisti,
Viikon väänti vatsoani.
Sat' oli miestä Salliloa,
Tuhat miestä Tulliloa,
Ei ken pöytähän panisi,
Lautahan las'etteleisi."

21. Mikä lie piioillani?

Pestaisinpa mieki piian,
Orjan ottaisin minäi,
Kun ois tuohi vaattehena,
Savi ruokana parassa;
Tahi se syömättä eläisi,
Tarkeneisi vaattehetta.
Viisin piikoja pitäisin,
Kuusin käskynkuulijoita.
Vaan en nyt sanoa saata,
Enkä tuota tuhma tunne,
Mi on piru piioillani,
Paha palkkalaisillani,
Ei pysy minulla piiat,
Orjat ei ne ollenkana.

22. En elä elotta.

Osapoika, onnipoika,
Jumala rahakas poika!
Rikos riistainen rekesi,
Tavarainen aisa taita,
Rikki riihen kynnyksehen,
Poikki aitan portahille;
Täytä riihi riistallasi,
Aha aittani elolla;
Sill' en mie elä elotta,
Asu ilman ammatitta,
Ennen teltojen tekijä,
Vaskivaippojen vanuja,
Kultakangasten kutoja,
Hopiaisten huolittaja.

23. Kyil' on kystä aitassa.

Tule meille Tuomas kulta!
Tuopa joulu tullessasi!
Tule kekri, jouvu joulu,
Sekä pääse pääsiäisen!
Kyll' on kystä aitassamme,
Paljo pantua eloa,
Sirkan reisi, paarman jalka,
Peiposen peräpakara,
Sammakon sakarivarvas,
Sisiliskon silmäpuoli.

24. Syitä vajavaisuksiin.

Miks' on minulla ääni vieno,
Ääni vieno ja matala?—
Siks' on minulla ääni vieno,
Ääni vieno ja matala,
Kun olen kylmällä kyhätty,
Syänkuilla synnytetty,
Vaahtokuuna vaivat nähty,
Lehtipuussa liekutettu.

Miks' on silmäni kipiät,
Näkimeni näin täperät?—
Siks' on silmäni kipiät,
Näkimeni näin täperät,
Kun itken joka ikävän,
Joka huolen huokaelen,
Joka viikon vierettelen,
Joka kuuhuen kujerran.

Mintähen olenki huoles,
Mintä hoikka huolellinen?—
Sentähen olenki huoles,
Senpä hoikka huolellinen:
Nousi suolle suuri honka,
Viitahan vilu petäjä,
Joss' oli huolilla siansa,
Murehilla muu pesänsä;
Siit' on mulle tuntu tehty,
Tuutu tehty, käätty kätky,
Vaku vaivainen rakettu.

Miks' on mulla muoto musta,
Muoto musta, kaiat kasvot?—
Siks' on mulla muoto musta,
Muoto musta kaiat kasvot,
Kun synnyin sysituvassa,
Kasvoin karstakammarissa,
Join paljo joesta vettä,
Söin suolta sammalia.
Enk' ole sitte kyllin syönyt,
Kun emosen syöttäessä;
Enkä sitte siivon juonut,
Kun emosen juottaessa;
Enk' ole sitte siivon pesty,
Kun emosen kylvettäissä;
Enkä siivon nukkununna,
Kun emosen soutaessa.

25. Erotus mielillä.

Miten on mieli miekkoisien,
Autuallisten ajatus?—
Niin on mieli miekkoisien,
Autuallisten ajatus,
Kun keväinen päivännousu,
Aamun armas aurinkoinen.
Mitenpä poloisten mieli,
Kuten allien ajatus?—
Niinpä se poloisten mieli,
Niinpä allien ajatus,
Kun syksyinen yö pimiä,
Talvinen on päivä musta;
Minun on mustempi sitäi,
Synkiämpi syksy-yötä.

26. Armottoman osa.

Alahan on allin mieli
Uiessa vilua vettä,
Alempana armottoman
Käyessä kylän katua.
Vilu on vatsa varpusella
Jääoksalla istuessa,
Vatsani minun vilumpi
Astuessani ahoja.
Syän kylmä kyyhkysellä
Syöessä kylän kekoa,
Kylmempi minun sitäi
Jäävesiä juoessani.

27. Missä nyt minun osani?

Osa oli minulla; ennen,
Niinkuin muilla muuallaki,
Kun kasvoin ison koissa,
Elelin emoni mailla.
Kasvoin kun kala meressä,
Vesa nuorella norolla,
Niinkun putki puuta vasten,
Saraheinä vuorta vasten,
Vitikkö mäkeä vasten.
Kasvoin taaton kannikoilla,
Venyin veikon viipuloilla,
Maammoni kananmunilla,
Sisaren sianlihoilla.
Poiss' on nyt osani multa,
Katehessa kohtaloni.
Missäpä minun osani,
Kussa kurjan kohtaloni?—
Tulen tuiman tiettävissä,
Ilmivalkian varassa.
Osani paloi palossa,
Turmeltui tulen sisässä,
Pahana palokesänä,
Tulivuonna voimatonna.

28. Makaaja onni.

Muilla onni työn tekevi,
Haltia rahan hakevi;
Minun onneni makasi,
Haltiani haukotteli,
Kiven alla kinnas käässä,
Havun alla hattu päässä.
Oisko onni ostaminen,
Lykky tieltä löytäminen,
Ostaisin paremman onnen,
Pahan onnen pois panisin,
Selin seinähän sitoisin,
Päin panisin patsahasen,
Siinä vitsoin vinguttaisin,
Nahkaruoskiin naukuttaisin,
Kantaisin vilua vettä
Kovan onnen olkapäille.

29. Erotus onnilla.

Osallisten onni valvoi,
Lykyllisten lyyrätteli;
Minun malkion makasi,
Minun utran uinueli,
Osallisten orren päässä,
Lykyllisten lyhtehillä.
Tuuvitti emo minua,
Vaapotteli vanhempani,
Orrella osattomalla,
Kätkyessä vaivaisessa.
Yks oli lehmä maammollani,
Sen häjy häräksi muutti,
Piru pitkäpiimäiseksi.
Härän söi susi kesällä,
Minä maiotta makasin,
Minä voitta vuollattelin;
Kesän voitta kellittelin,
Rieskasetta riuottelin,
Talvilampahan takuissa,
Mustan uuhen untuvissa.

30. Tuli talvi, ei tahottu.

Eläisi kesällä kenki,
Hein'ajalla heikompiki,
Vaan on pakko pakkasella.
Suru suurella lumella.
Kelpasin minäi kesällä,
Päin päiväpaistehella;
Tuli talvi, ei tahottu,
Syänkuill' ei syötettynä;
Jouvuin kurja kulkemahan,
Nälän kanssa nääntymähän,
Pakkasessa parkumahan,
Vilussa värisemähän.
Annapas kesä tulevi,
Lähenevi lämmin aika,
Taas minua tarvitahan
Rukihin rutistuessa,
Kesäheinän heiluessa,
Kaurojen karistuessa.

31. Ei vaivaista häihin.

Häitä Hiitola pitävi,
Paha joukko juominkia;
Tappoi häiksehen hevosen,
Ruo'iksehen mustan ruunan.
Ei ole häistä Hiitolaisten,
Pahan joukon juomingista;
Ei häjyä häihin vieä,
Kylän kurjoa kutsuta.
Itse hurjat häänsä juovat,
Pahat piirunsa pitävät;
Ei varoa vaivaiselle,
Onnettomalle osoa.

32. Mulnaiset ajat paremmat.

Ajattelen aikojani,
Muistan muita päiviäni,
Parempia päiviäni,
Entistä elantoani.
Muin' oli ajat paremmat,
Päivät kaikki kaunihimmat,
Päivänlaskut laupiaammat,
Koriammat huomenkoitot.
Toisin silloin touko kasvoi,
Toisin maa orahan otti.
Silloin nousi nuoret heinät
Kun ma nousin nuorukainen;
Silloin kasvoi kaikki kaislat,
Kun ma kasvoin kaunis lapsi.
Kasvoin koissa korkiassa,
Ylenin ylituvissa,
Kaunihilla kannikoilla,
Liioilla lihamuruilla.
Vaan tuli surma suutimaton,
Kesken yötä kenkimätön,
Pois otti minun poloisen,
Kauas kantoi Karjalasta,
Näille ouoille oville,
Veräjille vierahille,
Jossa harvoin päivä paistoi,
Harvoin kuutamet kumotti;
Harvoin on kuultu kuikan ääni,
Harvoin kaakkurin kajatus;
Harvoin on hauki vierahana,
Siika ei sinä ikänä,
Lohen poik' ei polvenahan.
Niinpä nyt tätä nykyä,
Tällä tuhmalla iällä,
Sian tieän, kussa synnyin,
Kanssa kaiken, kussa kasvoin,
En tieä sitä sioa,
Kussa kuolo kohtajavi,
Hengen loppu loukahtavi,
Näillä ouoilla ovilla,
Veräjillä vierahilla.

33. Vierin maalle vlerahalle.

Kun kasvoin koissa ennen,
Korkian ison koissa,
Teutoi tengat tietä myöten,
Rahat rantoa ajeli.
Tuli tauti, taaton tappoi,
Tuli surma, söi emoni,
Jopa tuosta toissa vuonna,
Kohta kolmanna kesänä,
Raha vieri, ranta vieri,
Teräs vieri, tenka vieri,
Mie vielä enemmin vierin,
Vierin maalle vierahalle,
Tulin tuntemattomalle.
Yks' on tuuli tuttuani,
Päivä ennen nähtyäni;
Muut ne ei minua tunne,
Mie vaan muita tunnustelen,
Venäläistä veikokseni,
Venakkoo sisarekseni,
Jos ei veikko liene'känä,
Emon laps' ei olle'kana.

Niin en nyt sinä ikänä,
En poloinen polvenani,
Kuule veikon veisoavan,
Laulavan emoni lapsen.
Kun kerran kävin pihalle,
Aivan aamulla varahin,
Kuulin laulannan lahella,
Miepä rannalle laseme,
Luulin veikon veisoavan,
Laulavan emoni lapsen.
Eipä veikko veisannunna,
Laulanna emoni lapsi,
Sorsat täällä soittelevi,
Kuikat kuikerrettelevi,
Koskessa kiven kolossa,
Veen virran pyörtehessä.

34. Kotihinsa toivova.

Oisko mulla, kun on muilla,
Hevonen rekivetoinen,
Reki kaksikaplahinen,
Sa'an maksava satula,
Korja kolmikymmeninen;
Kyllä mä itse luokit saisin,
Saisin aisat ainiaiset,
Luokki tuomesta tulisi,
Aisat pitkät pihlajasta.
Sitte en kauan katselisi,
Enkä ennen seisattaisi,
Kun mun tultua kotihin,
Päästyä ison pihoille,
Ison tupa tupruaisi,
Lämpiäis' emoni sauna.

35. Minun on koti koivikossa.

Ei tieä kotoiset vaimot,
Eikä naiset naapurini,
Missä miehet mellostavi,
Kussa uhmoaa urohot;
Missä mellostan minäi,
Kussa kurja uhmaelen.
Sainpa kiero kiertämähän,
Vaivainen vaeltamahan,
Kuuksi päiväksi kululle,
Ilman rannalle iäksi,
Tieä en suojoa sioa,
Enkä tyyntä valkamoa.
Sorsall' on siansa suojat,
Tyynet allilla asunnot,
Johon sorsa suojeleksen,
Alli laitto laajeleksen;
Minun on koti koivikossa,
Pajupehkossa pesäni,
Kuhun kurja suojeleme,
Sekä laitto laajeleme.

36. Korpi kurjalla kotina.

Kotihinsa muut menevät,
Majoillensa matkoavat,
Kurjall' ei ole kotia,
Katalalla kartanoa;
Korpi kurjalla kotina,
Salo sauna vaivaisella.
Moni on päivä päätön päivä
Usiampi einehetön:
Ilta ainaki tulevi,
Yö etehen ennättävi,
Moni tuikkavi tulonen,
Vilkuttavi valkiainen.
Ei ole turvoa tulesta,
Valkiaisesta varoa,
Turvoa tuhoistakana,
Vaivaistakana varoa.
Tuikkaen tuli palavi,
Vilkutellen valkiainen,
Eessä lapsen armottoman,
Kohalla kovaosaisen.
Noin tunsi tulen isäntä,
Virkkoi valkian pitäjä,
Tuvallinen tuumoavi,
Ja sanovi saunallinen:
"Pois turvaton tuvasta,
Armoton katoksen alta!
Tuulen vieä turvatonta,
Ahavaisen armotonta,
Varatonta vastarannan."

37. En tohi tupahan mennä.

Surull' on susi metsässä,
Surummalla mie sitäi;
Retkell' on repo metsässä,
Retkemmällä mie sitäi;
Jälell' on jänis metsässä,
Jälemmällä mie sitäi.
Vilu on mulla vienoisella,
Vilu vienopäiväisellä,
Kylmänen kyläjalalla;
Menisin minä tupahan,
En tohi tupahan mennä,
Saaha sammalhuonehesen.
Ei tupa ison tekemä,
Tup' on vierahan tekemä,
Venäläisen veistelemä,
Karjalaisen kalkuttama.

38. Koista erotettu.

Koti korkia näkyvi,
Aitta kaunis kaljottavi,
Jossa veikkoni viruvat,
Siskoni sirottelevat—
Veikot vierahat minulle,
Sivukulkijat sisaret,
Emo vielä vierahampi,
Ouompi oma emoni.
Emoni minun erotti,
Kantajani karkotutti,
Poies muista lapsistansa,
Kauas kantamaisistansa,
Tuulipuolelle tuhoa,
Pohjaispuolelle kotia,
Pohjan tuulta tuntemahan,
Ärjyntää älyämähän.
Jo tunnen katala kaikki,
Tunnen tuulet, tunnen tuiskut,
Tunnen ainoiset ahavat,
Tunnen tuimat vastarinnat,
Tunnen jäiset jääsatehet,
Sekä räntäisen satehen.
Yht' en tulle tuntemahan
Ehtoja oman emoni,
Oman veljen veikkoutta,
Mielisiivoa sisaren.

39. Suvultaan heitetty.

Kuuli ennen äiti äänen,
Iso itkuni tajusi,
Kun istuin ison sylissä,
Paruin äitin paarmahilla;
Nyt ei äiti ääntä kuule,
Iso ei itkua tajua.
Kuoli tuo kultainen isoni,
Kaatu armas kantajani;
Jäin mä veljien varahan,
Sisarien alle armon.
Parempi veen varassa,
Kun on veljien varassa,
Armahampi alla tuulen,
Kun sisaren armon alla.
Niin mä vieren veijistäni,
Kuni puut pinosta vieri,
Kivet saunan kiukoasta;
Niin mun siskoni sivusi,
Kun on kieron keträpuunsa;
Niin mun heitti heimokunta,
Kun orava kuivan kuusen.
Suku suuttui, heimo heitti,
Hylkäsi hyvä sukuni,
Oma veikko vierastutti,
Siskoni kävi sivutse.
Vaan jos heitti heimokunta,
Hylkäsi hyvä sukuni,
Elä heitä Herra Kiesus,
Hylkeä hyvä Jumala,
Hyvien hylättäväksi,
Pahojenki pantavaksi.
Hoia Herra huolellista,
Kaitse lasta kaihollista,
Kun ma huuan huolissani,
Suruissani surkuttelen!

40. Oli ennen parempi.

Olipa minulla ennen,
Oli ennen aikoinani,
Iso ilmoin syntyessä,
Maammo maille kantaessa,
Emonen imettäessä.
Iso minun heitti iljenelle,
Maammo maalle paljahalle,
Veljet vieville vesille
Sisaret sulille soille,
Ilman vyöttä, vaattehitta,
Iholla alastomalla.
Niin minun isoni heitti,
Kun on kieron kirvesvarren;
Niin minun emoni heitti,
Kun on väärän värttinänsä;
Niin mun heitti siskoseni,
Kun on kartun kalliolle;
Niin mun heitti veikkoseni,
Kun kala kivisen rannan,
Lohi luotoisen apajan.
Heitit suurille suruille,
Apioille mielaloille;
Turvani on turpehessa,
Armo kirkon aian alla,
Toivo Tuonelan tuvissa.

41. Parempi kuolla kun kitua.

Syäntäni tuimelevi,
Päätäni kivistelevi;
Eikä tuima tuimemmasti,
Kipiämmästi kivistä,
Jotta huomena minua
Hurstin huiskuteltaisi,
Käsin käännyteltäisi.
Sitte toisena pyhänä
Kuus' ois tuomassa tupahan,
Viisi viemässä viluhun,
Sata tielle saattamassa.
Veisi veikkoni hevonen,
Taluisi isoni tamma,
Musta multihin vetäisi,
Savenkarva saatteleisi;
Kuuluisi kuparin ääni,
Vasken ääni vankahuisi.

42. Kuolisinko koito raukka.

Kuusen juuret kuivettuvat,
Vaan ei kuivu kyyneleni;
Meret suuretki sulavat,
Ei sula minun suruni.
Mitä voin minä poloinen,
Kuta taian kurja raukka,
Tämän suuren huolen kanssa,
Ja suuren surun keralla;
Suru särkevi syämen,
Huoli vatsan halkasevi.
Tulisko kevätki kerran,
Talven kanta katkiaisi,
Ehkä koito kuolisinki,
Katkiaisinki katala—
Lehti puuhun, ruoho maahan,
Minä marras maan rakohon,
Minä toukka Tuonelahan,
Minä tuima turpehesen.

43. Manalaan ikävöivä.

Kun ois muita, niin minäi,
Itsemennyttä Manalle!
Kusta nyt saisin kumppania,
Minä toiseksi menisin
Tuonne Tuonelan tupihin,
Manalan ikimajoihin.
Sylin mullat syyteleisin,
Koprin kuopan kaiveleisin,
Kirkon kirjatun sivuhun,
Satalauan laitehesen.
Jopa vaan minulla oisi
Aika mennäki Manalle,
Ikä mennä Tuonelahan;
Tuonen tyttäret toruvat
Minun viikon viipyväni,
Kauan maalla kasvavani.
Vaanp' on kielsi Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Itsemennyttä Manalle,
Turpehesen tunkenutta,
Sylin mullat syytänyttä,
Koprin kuopan kaivanutta.

44. Nuorra Manalle menijä.

Kun minä menen Manalle,
Tahi jouvun Tuonelahan,
Tuonen tyttöset toruvat,
Manan neiot riitelevät:
"Mi sinun Manalle saattoi,
Kuka tuotti Tuonelahan?—
Nuorrapa tulit Manalle,
Nuorra Tuonelan tuville.
Ei sinua tänne täyvy
Ilman luojan tietämättä,
Ilman tauin tappamatta,
Ottamatta oiva surman,
Muun surman musertamatta."
Vastata minun tulevi,
Sekä siivolla sanoa:
"Emmä tänne tullutkana
Ilman luojan tietämättä,
Ilman tauin tappamatta,
Ottamatta oiva surman,
Muun surman musertamatta."
Tuonen tyttöset toruvat,
Manan neiot riitelevät:
"Itse oot Manalle tullut,
Oman tunnon Tuonelahan;
Kun sa muitaki olisit
Kautta Tuonen tullehia,
Manan mailta siirtämiä,
Sylin ois multa syyettynä,
Koprin kuoppa kaivettuna."

45. Äiän silloin äiti maksoi.

Voi isoni, voi emoni,
Voi on valta vanhempani!
Minnekä minua loitta,
Kunne kannoitta katalan;
Kunne loitta kuolemahan,
Kannoitta katoamahan,
Näihin suurihin suruihin,
Apioihin mielaloihin.
Parempi minun olisi,
Parempi olettelisi,
Maata maksoissa emoni,
Alla keuhon kellitellä,
Alla rinnan riuotella,
Pernoissa pesän piteä,
Ilman kuuta katsomatta,
Ilmoa ihoamatta.
Äiän silloin äiti maksoi,
Emonen sitäi enempi,
Kun ma maksoissa makasin,
Alla keuhon kellittelin,
Alla rinnan riuottelin,
Pi'in pernoissa pesäni.

46. Parempi syntymättä.

Parempi minun olisi,
Parempi olisi ollut,
Syntymättä, kasvamatta,
Ilmahan sikiämättä,
Maalle tälle täytymättä,
Ilmoille imettämättä.
Kun oisin kuollut kolmiyönä,
Katonut kapalolassa,
Vaaksan vaatetta pitänyt,
Vaaksan toisen puupalaista,
Kyynärän hyveä maata;
Pari pappien sanoa,
Kolme lukkarin lukua,
Kerta kellon helkähystä.

47. Syntymistään paheksija.

Mikä lie minua luonut,
Kuka kurjoa kyhäsnyt,
Näille päiville pahoille,
Mokomille mielaloille;
Joka ilta itkemähän,
Joka viikko vieremähän
Joka kuu kujertamahan.
Ois voinut minun emoni,
Enemmin emo kuluni,
Kesän leskenä levätä,
Talven juosta joutilasna;
Maata vastoin vaippoansa,
Liki liinahurstiansa,
Ennenkun nuorta miestä vastoin,
Vastoin toista vanhempoa.

Ois voinut minun emoni,
Ennemmin emo kuluni,
Syleillä sysistä puuta,
Halailla vesihakoa,
Kun on miestä viereltänsä,
Puolisoa puoleltansa.
Ois voinut minun emoni,
Ois voinut emo kuluni
Tätä lasta tehtäessä,
Synnyteltäissä minua,
Panna saunahan savua,
Lyöä sauna salpa päälle;
Kun oisi kylä kysynnä:
"Mitä saunassa savua,
Mitä sauna salpa päällä?"
Ois tuohon emo sanonna:
"On mulla vähä ituja,
Pikkarainen maltahia."

48. Mahoit ennen maammo rukka.

Kun emo minua tuuti,
Niin se tunti tuskiksensa;
Kun emo minua vaali,
Niin se vaali vaivoiksensa,
Suruksensa suojaeli,
Kaihoksensa kasvatteli.

Mahoit ennen maammo rukka,
Mahoit kaunis kantajani,
Armas maion antajani,
Ihana imettäjäni,
Kapaloia kantosia,
Mytöstellä mättähiä,
Pestä pieniä kiviä,
Kun sa pesit pienoistasi,
Kapalojit kaunoistasi.

Mahoit ennen maammo rukka,
Mahoit kaunis kantajani,
Kultainen kulettajani,
Hopiainen hoitajani,
Tuuvitella turpehia,
Liekutella lehtipuita,
Vaalitella varpasia,
Kun sa tuuvitit minua,
Vaalit vaivaista minua.
Ja mahoit minun emoni,
Mahoit maammo rukkaseni,
Mennä järven rantaselle,
Vieä hurstilla vetehen,
Upotella uutimella;
Tahi luoa tuutunen tulehen,
Käätä kätky valkiahan,
Liekku lietehen sysätä.
Ois tuota kylä kysynnä
"Missä tuutunen tuvasta?"
Sinä vastannut olisit:
"Tuutunen paloi tulessa,
Lapsen tappoi liika-tauti."

49. Onnettomasti syntynyt.

Liekö minua luoja luonut,
Vai lie synti synnyttänyt,
Vai käski oma osani,
Kova onni ohjaeli,
Kaikki huolet huolimahan,
Kaikki surut sureksimahan,
Kaikki kaihot kantamahan.
Silloin synnyin mie poloinen,
Konsa kaikki huolet syntyi;
Silloin kasvoin mie katala,
Konsa kaikki kaihot kasvoi;
Korkenin kovaosainen,
Konsa kaikki koitopäivät.
Parempi olisin ollut.
Soriampi syntymättä,
Kasvamatta kaunihimpi.
Kun oisit maammo rukkaseni
Kaottanut kaksiöisnä,
Rikoissa pihalle vienyt,
Kakaroissa kaivotielle,
Vienyt peltojen perille,
Pannut aitojen alatse.
Äsken tuolla. toissa vuonna,
Äsken kolmanna kesänä,
Oisit ohrina otellut,
Hernevarsina valinnut,
Kauran tähkinä katsellut.
Oisit saahessa sanonut,
Ajatellut ottaessa:
"Tuoli' on kaunis kantamani,
Ihana imettämäni."

50. Saisinko käeltä kielen.

Kukkua käkesin kälkö,
Lintu lauloa lupasin;
Saisinko käeltä kielen,
Kukkujalta kulkkutorven,
Kukkuisin jokaisen kuusen,
Joka lehto leikin löisin.
Tuolla kukkuisin kovemmin,
Kuss' on kurjat kulkemassa,
Vaivaiset vaeltamassa,
Huolelliset horjumassa,
Martahat matelemassa.
Mistä tunnen huolellisen?—
Tuosta tunnen huolellisen:
Huolellinen huokoavi,
Huoleton huhuelevi.

51. Enpä voi ilon eleä.

Enpä voi ilon eleä,
Enkä leino leikin lyöä,
Ilon illan oltuani,
Leikin leikaheltuani.
Äiä on huolta hoivattuna,
Ajatusta annettuna,
Pantuna pahoa mieltä,
Sitte mennehen sykysyn,
Sitte toisen toukoaian.
Eikä taia ääni juosta,
Suu ei soita suosioksi;
Ääneni äristynynnä,
Puheeni puuttununna,
Kun mä join joesta vettä,
Lakin vettä lammikosta.
Eikä kaiku kanteleni,
Eikä harppuni heläjä;
Mure murti kanteleni,
Huoli harppuni hajotti,
Kun viikon surussa soitin,
Murehissa murmattelin,
Ja panin pahoissa mielin.

52. Elkää sanoko huolettomaksi.

Moni muualla sanovi,
Ja moni ajattelevi:
"Ei oo huolta hurnakolla,
Ajatusta aiaksella."
Elkäte hyvät imeiset,
Elkäte sitä sanoko;
Äiä on huolta huostassani,
Ajatusta vyöni alla,
Paljo mustoa muretta,
Surua syennäöistä.
Ken mun huoleni lukisi,
Apiani arvoaisi,
Se kosken kivet kokisi,
Meren aallot arvoaisi,
Lammin lumpehet lukisi,
Havut metsän haasteleisi.
Ei ole sitä hevoista
Talon pienoisen pihalla,
Talon suuren soimen päässä,
Joka mun huoleni vetäisi,
Mureheni muunne veisi.
Kanna korppi huoliani,
Mureitani musta lintu!
Kanna kaivoihin syvihin,
Lampihin kalattomihin,
Aivan ahvenettomihin!
Elä vie kalallisihin,
Elä ahvenellisihin;
Kalat kaikki huolestuisi,
Ahvenet alas menisi
Suuret hauit halkiaisi,
Sären lillit liukeneisi,
Saisi siiatki surua,
Kaikki mustuisi mujehet,
Minun hoikan huolistani,
Ja mustan murehistani.

53. Monihuolinen.

Enemp' on minulla huolta,
Kun on koskessa kiviä,
Rannalla rapakiviä,
Kanarvia kankahalla,
Pajuja pahalla maalla,
Hiekkoja hyvällä tiellä.
Ei ole sitä hevoista
Talonpojan tanhualla,
Rikkahankana rikoilla,
Parahass' ei pappilassa,
Koko kirkkokunnassamme,
Joka veisi huolet multa,
Kaihot muunne kannattaisi,
Poies saattaisi suruni.

54. Usiahuolinen.

Paljo on koskessa kiviä,
Äiä on aaltoja meressä,
Minull' on enempi huolta,
Mielaloa annettua.
Usiampi mull' on huoli,
Kun on kuusessa käpyjä,
Katajassa karpehia,
Petäjässä pirpasia,
Närehessä nästyröitä,
Päässä heinän helpehiä,
Oksia pahassa puussa.
Ei sitä hevoista löyvy
Viien Wiipurin välillä,
Kuuen linnan kuuluvilla,
Joka mun huoleni vetäisi,
Kaiheeni kannattaisi.
Hepo ei jaksa veteä,
Rautakisko kinkotella,
Ilman luokin lekkumatta,
Vempelen värisemättä,
Minun hoikan huoliani,
Mureitani mustan linnun.

55. Mikä neuoksi minulle?

Mikä neuoksi minulle,
Mikä neuon antajaksi?—
Neuo, neitonen minua,
Opastellos orpolapsi!
Ei neiessä neuojata,
Orvossa opastajata,
Neuottu itseki neiti,
Opastettu orpolapsi.
Enkä huoli huolimahan,
Suuresti sureksimahan;
Annan huolia hevosen,
Murehtia mustan ruunan,
Rautasuisen surkutella,
Suuripäisen päivitellä.
Hevosell' on pää parempi,
Pää parempi, luu lujempi,
Koko ruumis runsahampi,
Kaulasuonet kantavammat.

56. Hoikka, kaita ja musta.

Mintähen olenki hoikka—
Oonko hoikka luonnon hoikka
Vai hoikka eroon tekemä?—
En oo hoikka luonnon hoikka,
En hoikka eroon tekemä;
Mie oon hoikka huoliani,
Hoikka huolia kovia.

Mintähen olenki kaita—
Oonko kaita luonnon kaita
Vai kaita emon tekemä?—
En oo kaita luonnon kaita,
En kaita emon tekemä;
Mie oon kaita kaihojani,
Kaita kaihoja kovia.

Mintähen olenki musta—
Oonko musta luonnon musta,
Vai musta emon tekemä?—
En oo musta luonnon musta,
En musta emon tekemä;
Mie oon musta mureitani,
Musta suuria mureita.

Huoli hoikaksi vetävi,
Kaiho muita kaiemmaksi;
Mure muita mustemmaksi.

57. Sortunut ääni.

Mikä sorti äänen suuren,
Äänen suuren ja sorian,
Äänen kaunihin kaotti;
Jok' ennen jokena juoksi,
Vesivirtana vilasi,
Lammikkona lailatteli?—
Suru sorti äänen suuren,
Äänen suuren ja sorian,
Äänen armahan alenti;
Jott' ei nyt jokena juokse,
Vesivirtana vilaja,
Lammikkona lailattele.

58. Ikuinen suru.

Käki kukkua käkesi
Maalle tälle tultuansa,
Lintu lauloa lupasi
Lennettyänsä leholle.
Kuku, kuku kultalintu,
Laulele hopialintu,
Jott' on aikani kuluisi,
Sekä viikko vierähtäisi;
Sulaisi syän suruinen,
Hautuisi haluinen rinta.
Ei multa sinä ikänä,
Poloiselt' ei polvenani,
Suru syömestä katoa,
Mure mielipuolestani.
En minä sinä ikänä,
En poloinen polvenani,
Surutont' en suuta syötä,
Varutonta vartta suori,
Kanna päätä kaihotonta,
Ikävätöntä elätä.

59. Huoliansa haasteleva.

Käyn mä kymmenen kyleä,
Samoan saan taloa,
En löyä sitä sisarta,
En sitä emosen lasta,
Jolle ma sanon sanani,
Haastan mielihauteheni.
Jos ma siskolle sanoisin,
Niin sanois sisar savulle,
Savu sen saisi patsahalle,
Patsas pihtipuoliselle,
Pihtipuolinen pihalle,
Piha pellonkyntäjälle,
Kyntäjä koko kylälle.

Virkkaisinko veikolleni,
Veikko kohta naisellensa,
Veikon nainen naapurihin,
Naapuri koko kylälle.

Tahi jos virkan vierahalle,
Mainitsen kylän Matille,
Vieras sen viieksi panevi,
Kylän Matti kymmeneksi.

Niin kellen sanon sanani,
Haastan mielihauteheni,
Ettei muut muretta saisi,
Miero mieltä arvoaisi?—
Menen metsähän mäelle,
Puhelen Jumalan puille,
Haastan haavan lehtyisille,
Pakajan pajun vesoille;
Ne ei kerro kellenkänä,
Kuihkaele kullenkana.

60. Si sula syän suruinen.

Suot sulavi, maat valuvi,
Ahovieret aukiavi,
Kaikki kankahat sulavi,
Lätäkötki lämpiävi;
Ei sula syän suruinen,
Ei valu vajainen rinta.
Jää on jänkkä syämessäni,
Vatsassani vaskivuori;
Ei sula sulallakana,
Ei valu varillakana,
Lähe ei lämpimälläkänä,
Kepene kesälläkänä,
Pala ei päiväpaistehella.
Minkä päivänen yleni,
Sen mun mieleni aleni;
Minkä päivä lämpimämpi,
Sen mun mieleni vilumpi;
Minkä päivä kaunihimpi,
Minun mieleni pahempi.

61. Vähä ilo emottomalle käestä.

Käki kukkui kuusikossa,
Käki kukkui, lintu lauloi,
Kukkui muien kuultavaksi,
Autuallisten iloksi,
Ei minulle milloinkana,
Ei kuku ajasta siitä,
Kun kerran emoni kuoli,
Kaatui kaunis kantajani.
Elköhön emoton lapsi,
Elköhön sinä ikänä,
Kauan kuunnelko käkeä
Päivän puolelta mäkeä:
Kun käki kukahtelevi,
Niin syän sykähtelevi,
Syän syttyvi tulelle,
Pää palolle paukahtavi.

Elköhön emoton lapsi,
Elköhön sinä ikänä,
Kuunnelko kevätkäkeä
Pohjan puolelta mäkeä
Itku silmähän tulevi,
Veet poskille valuvi,
Heriämmät hernet-aarta,
Paksummat pavunjyveä;
Kyynärän ikä kuluvi,
Vaaksan varsi vanhenevi,
Kuultua kevätkäkösen.

62. Pimiä isoton pirtti.

Oli mulla muoto muinen,
Oli muoto muien rinnan,
Kun mä notkuin nuorempana;
Kasvoin heinänkarvallisna.
Hyvä oli lapsen lässä olla
Hyvän vanhemman varassa;
Ikävä isättä olla,
Outo äitittä eleä,
Vaiva suuri vanhemmatta:
Pimiä isoton pirtti,
Vaikka päivä paistakohon,
Sokia emoton soppi,
Vaikka kuu kumottakohon.

63. Emintimäisen saanut.

Koira haukkui korven rannan,
Penikkainen pellon rannan,
Minä juoksin katsomahan,
Toivoin tuotavan emoa.
Ei emoa tuotukana,
Tuotihin emintimäistä,
Tuon tuhannen tullukkoa,
Pahan hengen pallukkoa;
Vitsa väännetty käessä,
Kohotettu koivun latva,
Lyöä lasta armotonta,
Kolkata kovaosaista.

Niin en nyt sinä ikänä,
En tämän elon sisässä,
En löyä emon hyvyyttä,
Enkä äitin armautta,
Vaikka etsisin tulella,
Vailehteisin valkialla.
Vieras on emon sialla,
Vaimo vieras, kun Venakko,
Ei sano emon sanoja,
Käy ei äitin askelilla,
Virkkoi vierahan sanoja,
Käypi armon askelilla.

64. Pienuuesta orpo.

Piennä heitti minun isoni,
Piennä isoni, piennä emoni.
Iso kuoli, äiti kuoli,
Kuoli muu sukuni suuri,
Jätti mulle jäiset kengät,
Sukat uhkuiset unohti;
Jätti jäisille jälille,
Talviselle tanterelle;
Jätti kun jänö pojansa
Suolle soikerrehtamahan,
Jäälle jääkellehtämähän,
Tielle tiiperrehtämähän,
Palolle papattamahan;
Jätti tuulen tuuvitella,
Viluilman viihytellä,
Koloilman kostutella.
Vihmavesi minun virutti,
Kyyt minulle ruoan kantoi,
Maot maiolla piteli.

65. En tieä tekijätäni.

Mikä lie minunki luonut,
Kuka kurjasen kuvannut—
Liekö luonut luoja suuri,
Suennut sula Jumala?
Jos lie luonut luoja suuri,
Suennut sula Jumala,
Tok' ei luonut luontapäänä,
Suennut suentapäänä;
Loi päänä luonnattomana,
Suunnattomana sukesi.

Enkä tieä tekijätäni,
Enkä tarkoin saajoani;
Liekö telkkä tielle tehnyt,
Sorsa suolle suorittanut,
Tavi rannalle takonut,
Koskelo kiven kolohon.
Iso heitti heikkosena,
Matalana maammo jätti,
Härän kynnen korkuisena,
Pystyn peukalon pituisna;
Heitti isoni iltikalle,
Emo jätti jäätikälle,
Joka tuulen tuntemahan,
Arvoamahan ahavan.

66. Kaksi, jotka ei moiti.

Vaivaisen heposen varsa
Kaikkien ajeltavana,
Onnettoman eukon lapsi
Kaikkien saneltavana.
Kaikki saatua sanovat,
Sekä pantua panevat,
Sanovat sananalaista,
Osoavat onnetonta.

Kaikki muut minua moitti,
Vaan ne kaksi kappaletta,
Minun piennä pistämäni,
Sekä lassa laittamani
Alimmainen aian vitsas,
Perimmäinen pellon seiväs;
Ei niill' oo suuta sanoa,
Eikä kieltä kerskaella.

67. Kun oisin käkenä.

Lauloa minä lupasin
Näille maille tultuani,
Kukkua käkesin kälkö
Lehtomaille mentyäni.
Kukkuipa käkeä kaksi
Kahenpuolen kaivotietä;
Kun oisin itse käkenä,
Itse kurja kukkujana,
Kukkuisin jokaisen kuusen,
Mäjeltäisin kaikki männyt,
Joka puuhuen puhuisin,
Joka lehvän leilettäisin.
Siinä kukkuisin enemmin,
Kussa käyvät huolelliset,
Astuvat sananalaiset;
Siinä kukkuisin vähemmin,
Kussa autuaat ajavi,
Lykylliset lyyrättävi;
Siin' en virkkaisi mitänä
Kuningasten kulkiessa,
Valtojen vaeltaessa.
Mistä tunnen huolellisen,
Arvoan sananalaisen?
Tuosta tunnen huolellisen,
Arvoan sananalaisen:
Alahana vyön pitävi,
Alempata henkiävi.

68. Suru ja pelko.

En minä sinä ikänä,
Kuuna kullan valkiana,
Surutont' en suuta syötä,
Varutont' en vartta kanna.
Surten istun, surten astun,
Surten ruoalle rupean,
Peläten perehen vaille.
En minä sure sotia,
Vainovuosia varaja,
Pelkeä metsän petoja;
Suren suista kattiloa,
Pelkeän perehen kieltä,
Varajan varia vettä
Rinnoille ripistyväksi,
Kaatuvaksi kasvoilleni.

69. Sanoissa kuluva.

En kulu minä kutsuissa,
Enkä vanhene vakoissa;
Kulun kuivissa sanoissa,
Väsyn silmävääntelöissä.
Sanat päälleni satavat,
Puheet putoelevat;
Kaikkien sanat sakovat,
Jokahisen juonet käypi,
Kun tuimat tulikipunat,
Tahi rautaiset rakehet,
Päälle lapsen armottoman,
Emottoman ensimmäissä.
Niin on suuta suukkimassa,
Leukoa leputtamassa,
Kun on suuret suolakopsat,
Lemmon palkehet parahat;
Ei oo ken sanan sanoisi,
Sanan puolenkaan puhuisi,
Puoleltani puhtahalta,
Viereltä viattomalta.

70. Sepän tehtäviä.

Oisko seppänä setäni,
Tahi taattoni takoja,
Veljeni valaja vasken;
Tiettäisin suruista suitset,
Päitset päivistä pahoista,
Riimut mieron riitelöistä,
Länget mieron läykynnöistä,
Satulan kylän sanoista,
Ohjakset oman sukuni,
Reet on miesten reuhunnoista,
Korjat naisten kuohunnoista,
Huolista hyvän heposen,
Murehista mustan ruunan;
Jolla armoton ajaisin,
Sekä kurja kierrähtäisin,
Muille maille vierahille,
Vierisin Venäehelle;
Saisinko sanoilta rauhan,
Levon leuoilta pahoilta.
Jos min virkkaisi Venakko,
Venäläinen viekottaisi,
Saisi ummikko sanoa,
Outo kieli kelpotella.

71. Suku surmaksi rupesi.

Ei itke iso minua,
Ei emo pane pahaksi,
Ei kastu sisaren kasvot,
Veikon silmä ei vettä vieri,
Vaikka joutuisin jokehen,
Elikkä vierisin vetehen,
Kaatuisin kalamerehen,
Sisareksi siikasille,
Veikoksi veen kaloille.
Koti toivoi kuolleheksi,
Piha pitkin maanneheksi,
Maja maani myöneheksi,
Kartano kaonneheksi.
Sukuhuni survelime,
Heimohoni heittelime,
Suku surmaksi rupesi,
Heimo hengen kiertäjäksi,
Kulkkuni kuristajaksi,
Ääneni äristäjäksi.
Suku ei suvulle tunnu,
Heimokunta hempiälle;
Suku on muuttunut sueksi,
Heimo hengen ottajaksi.

72. Ei kestä lihainen silta.

Mikä lie minua luonut,
Kuka kurjoa kyhännyt,
Tälle inhalle iälle,
Katovalle kannikalle;
Ei luonut sanasepäksi,
Pannut virsiportahaksi.
Parempi minun olisi,
Parempi olettelisi,
Olla virsiportahana,
Kun on sotkuportahana,
Suolla sotkuportahana,
Siltana likasioilla.
Soisi mun sukuni suuri,
Heimokuntani helevä,
Soille sotkuportahiksi,
Silloiksi likasioille,
Paikoiksi pahoille maille,
Kannonpäiksi kaivotielle;
Soisi suohon sortuvani,
Kalliolle kaatuvani,
Likoihin litistyväni,
Alle juurten juuttuvani.
Vaan ellös hyvä sukuni,
Kuulu heimokuntaseni,
Suoko suolle portahiksi,
Silloiksi likasioille!
Ei kestä lihainen silta,
Pölkky luinen luikahtavi;
Ei se kestä köyhän käyä,
Rajakengän rapsutella.

73. Soisit suohon sortuvani.

Kun ma kuolisin poloinen,
Katalainen katkiaisin,
Sata suunsa salpoaisi,
Tuhat suunsa tukkoaisi.
Sata suu sanoo minua,
Tuhat kieltä kerskoavi;
Sata suut' oman sukuni,
Ja tuhat kyläistä kieltä.
Soisit mun kyläiset naiset,
Soisit naiset naapurini,
Kovemmin kotiväkini—
Soisit suohon sortuvani,
Maahan vaajaksi vaiovan.
Vaan ei suonut suuri luoja,
Vaatinut vaka Jumala,
Soille sotkuportahiksi,
Silloiksi likasioille.
Enkä sinnes suohon sorru,
Kunnes kannan kahta kättä
Viittä sormea viritän,
Kynttä kymmentä ylennän.
On puita pitempiäki
Soille sotkuportahiksi,
Maahan vaajaksi vajoa;
Viel' on suolla suuri honka,
Rannalla raju petäjä,
Jaloin päällä käytäväksi,
Helmoin hempsuteltavaksi.

74. Vilu viimenki tulevi.

Vilu viimenki tulevi,
Vilu mulle vienoselle,
Vilu vienopäiväiselle,
Vihattuna viertessäni,
Seinävieret seistessäni,
Ollessa oven takana.
Menisin minä tupahan,
En tohi tupahan mennä;
Tuvassa toruttanehe,
Alla parren pantanehe;
Ovensuuss' on ouot silmät,
Kaiat silmät karsinassa,
Kierot keskilattialla,
Perässä perivihaiset.
Mikä neuoksi minulle,
Mikä neuon antajaksi?
Isoseni, ainoseni,
Taos mulle rautakengät,
Rautakengät, puiset paulat!
Joilla seison seinävieret,
Asun ikkunan alukset,
Kunnes viihtyisi vihaiset,
Asettuisi ankaraiset,
Vaipuisi humalahurjat,
Viinarallit raukiaisi.

75. Ohoh kullaista kotia!

Lämmin paita liinainenki
Oman äitin ompelema;
Vilu on vaippa villainenki
Vaimon vierahan tekemä.

Lämmin on emosen sauna
Ilman löylyn lyömättäki;
Kylmäpä kyläinen sauna,
Vaikka löyly lyötäköhön.
Koria kotoinen leipä,
Jos on täynnä tähkäpäitä;
Vihavainen vieras leipä,
Vaikka voilla voituohon.

Villainen emosen vitsa,
Ruokoinen isosen ruoska,
Joskon viikon virpokohon,
Rupeaman ruoskikohon;
Vitsa vierahan verinen,
Kyläläinen kynnäppäinen,
Josko kerran iskeköhön,
Tahi puolen koskekohon.

Ohoh kullaista kotia,
Armasta ison eloa!
Jos oli leipeä vähempi,
Niin oli unta viljemmältä;
Ei toruttu torkunnasta,
Makoomasta ei manattu.

76. Ei kuinkaan hyvä.

Pah' on orjana eleä,
Käyä toisen käskyläissä;
Teen mä työtä työn ajalla,
Väännän hartion väellä,
Täytän käskyt, kannan väskyt,
Kärsin käsnäiset lapiot,
Ei oo hyvä siitäkänä,
Tuostakana tuon parempi,
Torutahan torkunnasta,
Manataan makoamasta.

77. Tässä saapi lempo lemmen.

Pah' on mieleni paloisen
Ilmanki pahottamatta,
Aina aatkeloittamatta;
Siit' on semminki pahempi,
Siitä aina aatkelampi,
Kun vielä pahotetahan,
Aina aatkeloitetahan.
Sanotaan minun poloisen
Kivet suuret istuvani,
Maat suuret makoavani;
Itse istuvat sanojat,
Makoavat mainitsijat;
Itse istuvat kivensä,
Joka maan makaelevat.

Enkä tieä mie poloinen,
Miten olla, kuin eleä;
Miten olla mielevänä,
Kuten kuuluna asua.
Aina muiss' inehmisissä
Saapi lemmen liikkumalla,
Kunnian kävelemällä;
Tässä saapi lempo lemmen,
Piru kunnian pitävi,
Lemmon löyhkykartanoilla,
Pirun pitkillä pihoilla.
Saisi en kurja kunniata,
Raukka lempiä tapaisi,
Vaikka vuoret vierettäisin,
Kalliot kaha jakaisin.

78. Kahenlainen toivotus.

Anna Kiesus antajalle,
Tunge tuhlarin kätehen;
Vie Juutas vinkujalta,
Paha henki parkujalta.
Anna aina antajalle,
Tunge tuhlarin kätehen:
Torvin tuovos taivahasta,
Pillin pilvistä puota,
Ava maat alaisin puolin,
Puhko pellon penkeristä.
Almun saan ma antajalta,
Tuhlarilta toisen almun,
Vinkujalt' ei vettäkänä,
Parkujalta ei paloa.

79. Hyvän sään toivotus.

Anna onni ohravuotta,
Jumala jyväkeseä,
Saisin kekriksi olutta,
Tahi juda joulukseni;
Orjatki olutta saisi,
Palkollisetki panoista,
Kasakatki kaljavettä,
Vierrettä kivenvetäjät.

Anna luoja luokosäätä,
Herra heinän kuivautta,
Armahalla luok'ajalla,
Heliällä hein'ajalla.
Viepä pilvi Pietulahan,
Siellä vettä tarvitahan:
Suot tulessa, maat tulessa,
Kaikki kankahat tulessa,
Kaikki kaivot kuivanehet,
Lähtehet läkähtynehet;
Siell' on lapset ristimättä,
Kansa kaikki kastamatta,
Pojanpoika puolitehty,
Ei oo vielä vettä nähty.
Siellä paiatki palavi,
Turkit uuet turmeltuvi,
Ukot uunilla palavat,
Akat saunan lautasilla,
Pojat porstuan ovilla,
Piiat kaikki kartanolla,
Lapset pitkin lattiata,
Rengit räystähän nenillä.

80. Tuuterin laatu.

Tuhm' on laatu Tuuterissa,
Kun neiet kosissa käyvät,
Akat juohessa ajavat;
Tuuteriss' on miehet tuhmat,
Miehet tuhmat, naiset laiskat,
Tyttäret välikävijät,
Pojat puolenmielelliset,
Ukot untelot, sokiat.
Ei ukot ulos osaja
Ilman naisen saattamatta,
Tyttären taluttamatta.
Usta etsivät perästä,
Penkin alta ikkunoa;
Ei usta perästä löyä,
Penkin alta ikkunoa.

81. Hätäkö tyttöjen?

Mipä meiänki tytärten,
Mikä muien neitosien?—
Ei tytärtä tuumatonta,
Neittä neuon saamatonta.
Neuon neitonen pitävi,
Tuuman tyttö keksinevi,
Alta aittahan menevi,
Päältä purnon puhkoavi,
Katon kautta pois tulevi,
Laen kautta laitteleksen;
Sukasta säkin tekevi,
Kalsustansa kantoneuon.

82. Kummaistako kuuleminen.

Kukkuipa käkeä kaksi
Kahenpuolen korpinotkon;
Satuin noita kuulemahan—
Hyv' oli kuulla kummaistaki.
Lauloi kaksi laulajata
Kahenpuolen pöytälaian;
Satuin noita kuulemahan—
Hyv' oli kuulla kummäistaki.
Riiteli kälyistä kaksi
Kahenpuolen kaalimaljan;
Kummaistako kuuleminen?—
Lemmon kuultavat molemmat.

83. Mistä tunnen tuhman.

Mistä tunnen tuhman miehen,
Arvoan uron typerän?—
Tuosta tunnen tuhman miehen,
Arvoan uron typerän:
Viikon istui vyö sylissä,
Kauan housut kainalossa,
Viikon virsua tekevi,
Kauan tuohta katselevi.
Mistä tunnen tuhman naisen,
Tahi tyttären typerän?—
Tuosta tunnen tuhman naisen,
Tahi tyttären typerän
Tulen tuhkahan puhuvi,
Lietehen lehettelevi,
Nousevi tuvalle tupsu,
Paha katsku kartanolle.

84. Muutamia tuntomerkkejä.

Tuttu on tuomi muista puista,
Anoppi kylän akoista,
Vävy muista vierahista,
Nato tyttö neitosista.—
Kukistansa tuomi tuttu,
Astunnastansa anoppi,
Vävy vehnäpiirasista,
Nato tyhjän nauramasta.
Viel' on tuttu huolellinen,
Arvattu halunalanen;
Tuost' on tuttu huolellinen,
Arvattu halunalainen:
Huokaellen huoles käypi,
Laulellen halunalainen,
Uni ei tule usein
Huolellisen huonehesen,
Haastata ei huolellista,
Hauköta halunalaista.

85. Kyntelin kysymykset.

Kynteli kovin kysyvi,
Paavali pajattelevi:
"Joko on ruohtimet ruhottu,
Joko tappurat tapettu?"—
Vastavi viriä vaimo,
Sanovi hyvä emäntä:
"Jo mie ruhoin ruohtimeni,
Sekä tapoin tappurani."
Kynteli kovin kysyvi,
Paavali pajattelevi:
"Joko on kankaita kuottu,
Alotettu aivinoita?"—
Vastavi viriä vaimo,
Sanovi hyvä emäntä:
"Jo on kankahat kuteella,
Sekä aivinat alulla."

Varis lenti vaahtokuulla,
Kevätkuulla keikutteli,
Vyyhille viriän vaimon,
Pankolle aniparahan,
Kuontalolle kunnottoman,
Emärontin roivahille.

86. Toisin ennen, toisin eilen.

Toisin ennen, toisin eilen,
Toisinpa tätä nykyä;
Toisin ennen toimi käski,
Toisin ennen työ opetti.
Toimi käski tonkimahan,
Maa väkevä vääntämähän,
Ei kun nyt tätä nykyä,
Elon entisen lopulla.
Eip' on maaten maa pietty,
Istuen isosen pelto;
Ei suannut suuri pelto,
Maa ei sallinut savinen,
Miestä verkaista vaolla,
Koriata kuokan päässä,
Piian pitkiä hameita,
Sukan vartta valkiata.
Nyt tämä nykyinen kansa,
Sekä kansa kasvavainen,
Maaten maitansa pitävät,
Penkin päässä peltojansa;
Syövät maansa makkaroina,
Itroina isonsa pellon.

87. Juomarin toimi.

Moni matkassa tulevi,
Tapahtuvi taipalella,
Joutavalle juomarille,
Hurjalle humalapäälle:
Kinnas kirpovi kuhunki,
Saapukka johonki saapi.
Isäntä olutta juopi,
Mies se viinoa vetävi;
Heponen helyjä syöpi,
Varsa varpoja purevi,
Pere piinoa pitävi,
Lapset nälkeä näkevi.—
Noin sanovi lapsi jukka:
Iso illalla tulevi,
Tuopi tuoresta kaloa,
Vetävi verestä lientä;
Iso aamuksi ajavi,
Keskiyöksi kerkiävi,
Tuopi tuoresta pajua,
Antoi vitsoa verestä.

88. Emon neuo pojalle.

Emo neuo poikoansa,
Vanhin vaivansa näköä,
Kun kuki sukimojansa,
Itse ilmoin luomiansa.
Noin kuulin emon sanovan,
Vaimon vanhan lausuvaksi:
"Poikueni nuorempani,
Lapseni vakavampani!
Jos tahot talohon naia,
Tuoa minneä minulle,
Ellös pyytäkö pyhänä,
Tieltä kirkko kihlaelko;
Silloin porsaski punainen,
Ja sikai silkkipäässä.
Jalkavaimotki pahimmat
Kirkkotiellä kiirehiksen,
Sinisukkahan siroksen,
Punapaulahan paneksen,
Pää on silkkihin siottu,
Hiukset pantu palmikolle."

"Arkena parempi aika;
Silloin naios poikueni!
Ota olkihuonehesta,
Riusanvarresta valitse,
Kivenpuusta kihlaellos;
Joll' on nurin nuttu päällä,
Takki valmis tahtomatta;
Jonk' on huntu huutehessa,
Perä petkelen tomussa,
Varsi jauhon valkiassa."

89. Tavattava tyttö.

Emo neuoi poikoansa,
Vaimo lastansa varotti:
"Ellös vainen, poikaseni,
Juosko juhlina kosissa!
Tyttöä ei piä tavata
Kiviseltä kirkkotieltä,
Siellä veltotki verassa,
Laiskat lainavaattehessa,
Pahallaki paita päällä,
Tuhmimmalla pää tukossa.
Tyttöä pitää tavata
Riihestä rimuamasta,
Heinästä hämyämästä;
Jok' on riski riihenpuija,
Hempulainen heinänlyöjä.
Tyttöä pitää tavata
Kivenpuusta kiikkumasta,
Käsivarsin vaapumasta,
Navetasta nainen saaha,
Riihestä rivahka piika,
Taitava talon miniä,
Koria kotoinen vaimo;
Jok' on joutusa jalalta,
Sormilta hyvin soria,
Askareihin aina valmis,
Valpas aamulla varahin."

90. Wäinämöisen sanoja.

Läksi veljekset vesille,
Emon lapset lainehille;
Kielti vanha Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Vesillä viheltämästä,
Lainehilla laulamasta,
Venehessä vieremästä,
Purressa parahtamasta.

Oli veljekset vesillä,
Emon lapset lainehilla;
Kielti vanha Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Suolimasta siian suolta,
Hauin vuolta vuolimasta,
Syömästä kalankutuja.
Noin se virkkoi Wäinämöinen,
Ennensyntynyt pakasi,
Nuoremmalle veiollensa:
"Ei sinun pitäisi syöä,
Ei sinun, ei muienkana,
Siian suolta, hauin vuolta,
Ahvenen alaista puolta,
Kuujasen kutumätiä."

Tuli veljekset vesiltä,
Emon lapset lainehilta;
Kielti vanha Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti kolmesta pahasta:
Yksin öillä kulkemasta,
Humalassa huutamasta,
Maantiellä makoamasta,
Syänyöllä soutamasta.
Vaan ei kiellyt Wäinämöinen,
Evännyt suvannon sulho,
Hukkuvata huutamasta,
Kuollutta makoamasta.

Kielti vanha Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Atroa poron perästä,
Lapin maasta taikinoa;
Kielti uimasta uhalla,
Veikan vettä soutamasta.

Kielti vanha Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kukkaroa paikattua
Vyöltä miehen naimattoman;
Kielti työtöntä taloa,
Toukoa tekemätöntä.

Kielti vanha Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kielti maata miehetöntä,
Kirvehetöntä kyleä,
Eloa emännätöntä,
Koiratonta kartanoa.

Vielä kielti Wäinämöinen,
Epäsi suvannon sulho,
Kullalle kumartamasta,
Hopialle horjumasta,
Vanhan nuorta tahtomasta,
Kaunista käkeämästä.

Sanoi vanha Wainamöinen,
Nuoremmalle veiollensa:
Kaunis on kattila tulella,
Vaikka vettä kiehukohon;
Hyvä mieli miehen päässä,
Vaikka ilman istukohon—
Väki ei väännä hartioita,
Säre ei mieli miehen päätä.

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Nuoremmalle veiollensa:
Hoia hongaista venettä,
Hoia hongan vestäjätä;
Pah' on orja palkatonna,
Paha paljon palkan kanssa—
Osallahan mies elävi,
Koira toisen kohtalolla.

Sanoi vanha Wäinämöinen,
Nuoremmalle veiollensa:
Suo vilja vihattavalle,
Rahat raukoteltavalle!—
Hullu saapoa vihaavi,
Siitä saapi saamatonki,
Viha viepi viljan maasta,
Kateus kalan veestä.

Sanoi vanha Wäinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Aina auttavi Jumala,
Ajan kunki katkasevi;
Viipyen erät paremmat,
Kauan ollen kaunihimmat—
Harvoin syötti harva verkko,
Silloin suurilla kaloilla.

Sanoi vanha Wäinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Jumalass' on juoksun määrä,
Ei miehen ripeyessä;
Juokseva johonki saapi,
Käypä kauas kerkiävi—
Usein käypi käypä härkä,
Kun jo hengästyi hevonen.

Sanoi vanha Wäinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Sitä kuusta kuuleminen,
Jonka juuressa asunto;
Kiitä muille muita maita,
Itselle omia maita—
Omat maat makuisimmat,
Omat metsät mieluisimmat.

Sanoi vanha Wäinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Väli on väätyllä vitsalla,
Väli vääntämättömällä;
Mies tulevi neuotusta,
Koira neuomattomasta—
Tieto ei miestä tieltä työnnä,
Neuo syrjähän syseä.

Sanoi vanha Wäinämöinen
Nuoremmalle veiollensa:
Soisin Suomeni hyväksi,
Karjalan kaunihiksi;
Hyvin aina elettäväksi,
Kunnialla kuoltavaksi—
Laiskat Lappihin menevän,
Muut veltot Wiron vesille.

91. Lintuin keräjät.

Köyhä mies ketoa kynti,
Sekä kynti, jotta kylvi,
Kylvi kymmenen jyveä,
Kynti kymmenen vakoa.
Sihen lintuja sikesi,
Kasvoi paljo peiposia;
Hakahti harakat siinä,
Sekä närhit näppäsivät,
Kävi sirkut sissimässä,
Varpuset varastamassa.

Pajulintu palkulainen
Äkättihin, keksittihin,
Vievän viimeistä jyveä,
Reunimmäistä reutoavan.

Nuorittihin, käärittihin,
Pieksettihin, pyntättihin,
Lyötihin, lytistettihin,
Jaloin päällä pyörittihin;
Vesi silmästä sirusi,
Veri vaivaisen nokasta
Keräjihin käytettihin,
Laitettiin lain etehen.

Kurki lintujen kuningas
Itse istui tuomariksi,
Laklat lautamiehiksi,
Valamiehiksi varikset.
Kurki huuti kulkustansa,
Kajahutti kaulastansa
"Ootko ottanut jyviä
Köyhän miehen kynnökseltä?"

Pajulintu palkulainen
Sihen vastaten sanovi:
"Söin minä jyveä kaksi,
Kovin äiä, kun on kolme."

Kurki kulkkunsa kurotti
Yli pöyän lausumahan:
"Kosk' oot ottanut jyviä,
Käynyt kurja sissimässä,
Köyhän miehen kynnöksellä,
Kynnöksellä, kylvöksellä;
Niin ei saa sääliä varasta—
Tahi korvat karsitahan,
Tahi kaula katkotahan,
Pää poikki järitetähän."

Pääskyläinen pieni lintu
Se lausui laen rajasta:
"Varastat sinäki kurki,
Otat otria oloksi,
Rukeita mielen määrin,
Kannat kauranki jyviä."

Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen,
Pääskyselle pienimmälle:
"Oonko mie varastanunna
Köyhän miehen kylvöksestä?—
Taian mie ilmanki eleä
Köyhän miehen kylvöksettä;
Lennän synkkähän salohon,
Siellä riivin rikkahia,
Katkon kaurahalmehia,
Tahi syön marjoja metsästä,
Kaivan suolta karpaloita."

Lausui pääsky pieni lintu:
"Vaan minäpäs en varasta;
Olen ihmisten ilona,
Riemu kaiken ristikansan,
Saattelen suven sanoman,
Laitan päivän lämpimämmän."

92. Revon valitus.

Repo juosta reyätteli,
Pitkin vuorta voivotteli;
"Riu, rau, repo rukka!
Miss' olit tämän kesyen?"—
"Jumalalla paimenessa,
Karjalaisna kaikkivallan."

"Saitko paljo palkastasi
Jumalassa oltuasi?"—
"Kuusi poikoa poloinen,
Sikiöitä seitsemisen."

"Miss' on poikasi poloisen,
Kussa tyrmän tyttäresi?"—
"Tuoll' on poikani poloisen,
Tuolla tyrmän tyttäreni:
Kaikk' on kettuna Kemissä,
Tukulmissa turkkiloina,
Pispan pitkinä hioina,
Papin paian kauluksina,
Herrojen hetalehina,
Valtamiesten vaattehina.
Taianpa itseki tulla,
Itse onneton osata,
Saaha saksalle rahoiksi,
Kauppamiehelle kaluksi,
Tuomarin turkin hioiksi,
Nimismiehen niskomiksi.
On sitä minullai mieltä,
Mutt' on surma sukkelampi:
Milloin viskovi vipuhun,
Saattavi satimen alle,
Milloin rauat rapsahtavi,
Pahat sangat paiskahtavi;
Käypi viisaski vipuhun,
Hullu huhtovi sivutse."

93. Pohjolan poika.

Poika syntyi Pohjolassa,
Lapsi Ilmalan lahella;
Tullut ei miestä tuhmempata,
Untelompata urosta.
Söi syet, someret appoi,
Hiilet kuivat kuippaeli.
Yöt oli kiven välissä,
Päivät piili paaen alla,
Kesät kentällä makasi,
Talvet taljavuotehella;
Mennyt ei metsähän ikänä,
Ei kalahan kulloinkana,
Saivat jouset jouten olla,
Verkot viemättä vesille.

94. Ensimmäinen rautio.

Itse seppo Ilmarinen
Kauan kalkutti pajassa,
Saanut ei kuokkoa kokohon,
Kirvestänsä kiehumahan;
Paaet kasvoi kantapäihin,
Syli syttä hartioille.

Ajatteli aamusilla,
Päivät päässänsä piteli:
"Miks' ei minulla rauta kiehu,
Alla ahjoni valahu;
Taon talven rautoani,
Keitän kirvestä kesosen."

Päätyvi paha pajahan,
Kysyi kehno kynnykseltä:
"Monesko, mokoma seppä,
Kirves sulla kiehumassa?"—

"Vast' on viisi valmihina,
Kovin äiä, kun lie kuusi,
Yhen aamusen ajalla,
Yhellä rupeamalla."

Tuon paha sanoiksi virkki:
"Ei sepällä silläkänä
Saane viittä valmihiksi,
Yhellä rupeamalla,
Joka rauan keittelevi,
Hietakopran heittelevi."

Siitä seppo Ilmarinen
Itse ottavi opiksi—
Heitti hietoa tulehen,
Kirvehensä keittehille;
Jopa kohta kirves kiehui,
Rauta ahjossa rakentui.
Se hänen sepäksi saattoi,
Takojaksi tehä taisi;
Ei oppi ojahan kaaha,
Neuo syrjähän syseä.

95. Pahalaisen matka.

Seppä seisovi pajassa,
Sepän poika porstuassa;
Luuli lempo lehmäksehen,
Piru pitkähännäksehen.
Lyykistihen lypsämähän,
Heittihen heruttamahan;
Tuo lypsi tulisen maion,
Valahutti valkiaisen,
Puotti tulipunaisen,
Säkehisen säilähytti;
Sai paha pajasta kyyin,
Lempo muunne lennättimen.

Noin tiesin pahan sanovan,
Kuulin kurjan kuikuttavan:
"Mie olen käynynnä katala,
Etsinnä tänäi yönä,
Samonnunna Suomet, Saaret,
Käynyt kaiken Karjalanki,
En ole mitänä saanut,
Enkä einettä tavannut.
Hämehessä härkä ammoi,
Oulussa oluet juoksi,
Kanat Naarvassa kakahti,
Repo rääkyi Räävelissä,
Wiipurissa siat vinkui,
Kukko Riiassa riahti."

Noin tiesin pahan sanovan,
Kuulin kurjan kuikuttavan:
"Jo olen jotaki nähnyt
Tämän ilman kannen alla;
Kolme vuorta korkiata,
Koiravuoren korkeimman;
Kolme synkkeä saloa,
Näin Synervän synkeimmän;
Kolme järveä jaloa,
Kallaveen kauheimman,
Puruveen puhtaimman,
Kolkon puolipohkehesen;
Kolme koskea kovoa,
Hämehess' oli Hälläpyörä,
Kaatrokoski Kainuhussa,
Ei ole Wuoksen voittanutta,
Ylikäynyttä Imatran."

96. Herran hevosen kuolo.

Kuoli herralta hevonen,
Paras ruuna pappilasta;
Tuli korpille kohina,
Ilo ilman lintusille.
Hatsahti harakat siinä,
Sekä närhit närkäsivät,
Tuohon koirat kohti juoksi,
Sapakat hyvin samosi,
Susi juoksi suota myöten,
Karhu kangasta kapusi,
Kontio kovia maita,
Ahmo aivan kelvotonta.

97. Mieli melkiässä.

Olipa minulla mieltä,
Oli ennen aikoinani;
Oli mieltä muillen asti,
Sekä tointa toisellenki,
Paljo pantua väkeä,
Ajatusta annettua.
Jo nyt on mieli melkiässä,
Kaikki toimi toisialla,
Ajatus ahavan tiellä,
Väki väljässä tilassa.
Mieli on toisen miehen päässä,
Toimi toisessa talossa,
Väki toisen hartioissa,
Toisen aivossa ajatus.
Mieltäni meri ajavi,
Vesi vääntävi väkeä,
Tuulet tointa tuuvittavi,
Ajatustani ahava.

98. Kolme kokematonta.

Kaikki oon katala nähnyt,
Kokenut kovaosainen,
On kolme kokematonta:
Uuestahan syntymättä,
Syömättä anopin leipä,
Apen sillat astumatta.
Enk' oo korppia kokenut,
Syönyt lientä mustan linnun,
Maitoa mahon jäniksen.

99. Kolme pyytää.

Anterus ylinen yrkä,
Ylimmäisen miehen poika,
Teki tielle tetren pyyön,
Rannalle revonritasen,
Kylän alle neien pyyön.
Kävi tieltä tetrenpoika,
Rannalta reponen puuttui,
Kylän alta neito nuori.
Anterus ylinen yrkä,
Ylimmäisen miehen poika,
Tetrestä piti pitoset,
Revon kauppoi kaupunkihin;
Minne neitonsa menetti?—
Sen menetti vierehensä.

100. Kurki ja varis.

Kurki kuusesta huhuvi,
Keträkulkku keiahutti:
"Tapa tauti tyttölapset!—
Maalta marjat poimitahan,
Karpalot karistetahan."
Varis vaakkui vainiolta:
"Elä tapa tauti tyttäriä!—
Häviäisi hääveroni.
Häitä saahaan tytöistä,
Piioista piot parahat,—
Härkä lyöähän lihoiksi,
Iso lehmä isketähän,
Härkä häiksi, toinen kuiksi,
Maholehmä makkaroiksi,
Lammas liioiksi lihoiksi;
Mulle suolet puistetahan,
Haparaiset annetahan,
Alla aian lapsineni,
Pellolla perehineni."

101. Hyvä laiskalla lapsi.

Hyvä lapsi laiskan vaimon,
Käsikukka kunnottaman;
Kun tulevi työlle lähtö,
Istuksen imettämähän,
Lehystäksen lapsen päälle,
Saavat unta uunin korvat,
Saunan lauat lappiata,
Penkki paksua pereä.

102. Elä naura toisen naista.

Elä naura toisen naista,
Moiti toisen morsianta!
Vielä saat itseki naisen,
Sekä moisen morsiamen,
Saat sa naisen naurettavan,
Morsiamen moitittavan.

103. Aikansa kullaki.

Soutelemma, joutelemma,
Melkein melaelemma,
Näillä väljillä vesillä,
Lakehilla lainehilla.
Tuli aika, airo taittui,
Tuli toinen, mies menevi,
Mies meni, mela putosi,
Vene haapainen hajosi.
Tuo nyt Altti airojasi,
Venettäsi veen isäntä,
Anna mulle airo toinen,
Tuo mulle mela parempi,
Jotta jonneki osaisin,
Selät suuret souteleisin.

104. Veneelle tuulta.

Puhu tuuli purteheni,
Ahava alukseheni,
Anna airoille apua,
Huoparille huovitusta!
Aivan on airot pikkaraiset,
Soutajat vähäväkiset,
Pienoiset peränpitäjät,
Lapset laivan hallitsijat.
Tuuvittele tuuli purtta,
Soutele vesi venettä;
Anna juosta puisen purren,
Mennä mäntyisen venehen,
Juosta purren puittomia,
Kiiteä kivittömiä!

105. Maata pannessa [12].

Panen nyt maata maan luvalla,
Maan luvalla, puun luvalla,
Kaiken kartanon luvalla;
Kiesus kilpi, Maaria miekka,
Varani vakaa Jumala.
Santta salvan laskijaksi,
Luoja lukon sulkijaksi,
Jumala nukuttajaksi,
Maaria makuuttajaksi,
Herran herättäjäksi,
Kiesus ylös nostajaksi,
Jumalata kiittämähän,
Maariaista mainimahan,
Kiesusta ylistämähän.

106. Lelkkuuta lopettaissa [13].

Lähe nyt ainoa avuksi,
Kiesus kulta kumppaliksi!
Suin kokohon, päin kekohon!
Muut on koossa, muut keossa,
Sie oot raukka rauhallasi,
Kurja kuukumaisillasi,
Katalainen kannoillasi.

107. Syöttävi meri sikansa.

"Voi meitä merisikoja,
Hyvän Päivän hylkehiä,
Näillä Päivilän pihoilla,
Hyvän järven rannikoilla!"

"Mi meiän merisikojen,
Hyvän Päivän hylkehien,
Näillä Päivilän pihoilla,
Hyvän järven rannikoilla?—
Syöttävi meri sikansa,
Hyvä järvi hylkehensä.
Meripä näkyvi meille,
Meri meiän ikkunoihin,
Meri ennenki elätti,
Meri syötti, meri juotti,
Meri saatti saappahisin,
Pojat kenkähän kovahan;
Pienet piiat pintelihin."

108. Vangittu pannu.

Ulkoa runoja kuulin,
Puhki tuohten tuomioita,
Halki lauan lausehia,
Läpi sammalen sanoja,
Viinasta valitusvirren,
Runon ruoan kuolemasta;

Kun on viina kuoletettu,
Kaotettu kaunis ruoka,
Jok' oli joukoissa ilona,
Ravintona rahvahassa,
Ilon alku iltasilla,
Elon alku aamusilla;
Hyvä herrojen hovissa,
Paras herkku pappiloissa,
Kaunis kaikissa sioissa,
Talonpoikien tuvissa;
Lohutti suruiset syämet,
Ilahutti itkeväiset;
Saatti miehet mielipäähän,
Ihmiset elo kätehen,
Kullat kulmille kohotti,
Nosti helmoille hopiat.

Voi sinua pannu parka!
Mitä tieät tehnehesi—
Teitkö murhan, vai varastit?
Kun oot vangittu kovasti,
Lyöty rautoihin lujasti;
Kun on huulet rikki lyöty,
Kaikki hattusi halastu,
Oot kun oksalla orava,
Käpy suussa kääntelevä.

Meiän kuulusa kuningas,
Majasteetti maan isäntä!
Päästä piiput piinan alta,
Pannut kaikki kahleista;
Pane pannut valloillensa,
Entiselle ennollensa,
Sangoistansa rippumahan,
Pisaria tippumahan,
Että me poloiset poiat
Saisimma savurajasta,
Pikarin pivohon panna,
Suuruspullin suun etehen,
Ystävät vihollisista,
Hyvät veljet vierahista.

109. Tynnyrin puhe.

Mitä putsinen puhuvi,
Satavantinen sanovi?—
Sitä putsinen puhuvi,
Satavantinen sanovi:
"Kyllä muistan murhevuoet,
Arvoan ajat pahemmat;
Isä survi suokanervat,
Veikko vehkoja keräsi,
Äiti hiehoa herutti,
Sisko vuohta vollotteli;
Hiljan joutui juomakansa,
Kulettihin kuulut miehet."

110. Oluen synty.

Tieän mä oluen synnyn,
Humalast' oluen synty.
Humala, Remusen poika,
Piennä maahan pistettihin,
Kyinä maahan kynnettihin,
Viholaisna viskottihin,
Osman pellon penkerehen,
Vierehen Kalevan kaivon.
Siitä taisi taimi nosta,
Yletä vihanta virpi,
Osman pellon penkerellä,
Vierellä Kalevan kaivon;
Nousi puuhun pienoisehen,
Kohti latvoa kohosi.

Niin huhui humala puusta,
Ohra pellon penkereltä,
Vesi kaivosta Kalevan:
"Milloin yhtehen yhymmä,
Konsa toinen toisihimme:
Joulunako, kekrinäkö,
Vaiko vasta pääsiäisnä,
Vaiko jo tänäki päänä?—
Jospa jo tänäki päänä."

Tuosta kohta koolle saivat,
Ja tulivat toisihinsa;
Västäräkki vettä kantoi
Kerkeän kesäisen päivän,
Punalintu puita pilkkoi,
Tianen pani olutta.
Hyvin se tianen tiesi,
Osasi oluen panna,
Vaan ei tiennynnä nimetä.

Kissa virkkoi kiukoalta,
Kasi lausui lauan päästä:
"Olut on oikia nimensä,
Hyvä juoma hurskahille,
Paha paljo juonehille;
Hurskahat ilottelevi,
Hullut tappeloittelevi."

Tianenpa pieni lintu,
Varpunen vähävarainen,
Kutsui paljo vierahia
Oluille juotaville;
Hyvä oli juoma hurskahille,
Paha paljo juonehille:
Pani se hullut huiskamahan,
Mielipuolet meiskamahan.

Tianenpa pieni lintu,
Varpunen vähävarainen,
Ei voinut kotona olla,
Piti metsähän paeta.

111. Tehkäme iloinen ilta.

Jo on mennyt mennyt vuosi,
Menköhön tämäki vuosi
Muien vuosien mukahan,
Muien päivien perästä!
Laulelkame, soitelkame,
Tehkäme iloinen ilta!—
Ei tässä surulla syöä,
Ei eletä huolen kanssa,
Tässä syöähän surutta,
Eletähän huoletonna;
Täss' on soitot seinimillä,
Kanteleet kamanan päällä,
Harput, huilut kammarissa,
Ilopillit ikkunoilla,
Porokellot portin päällä,
Rämppäkellot räystähillä;
Tanner täynnä tanssijoita,
Keskipiha keikkujoita;
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä puolikoita,
Puolikot olutta täynnä;
Leipeä sata sylyistä,
Voita viisi leiviskäistä,
Seitsemän sianlihoa.

112. Hyvä isäntä.

Sanelen salituvista,
Saajasta salitupien,
Laulan lautsan laskijasta,
Isännästäni ilotsen;
Jok' on saanut suosta suojan,
Koin korvesta kokenut,
Hirret hirmulta mäeltä,
Ruotehet romeikolta,
Malat marjokankahilta,
Sammalet sulilta soilta.

Usein hyvän isännän,
Sen tarkan talon isännän,
Jäänyt on kinnasta kivelle,
Hattua havun selälle,
Saahessa tätä salia,
Kammaria kalkuttaissa.

Usein hyvä isäntä,
Se tarkka talon isäntä,
Nossut on nuotiotulelta,
Havannut havusialta;
Havu pään on harjaellut,
Varpa vartalon sukinut,
Hirsiä hakattaessa,
Kartanoa tehtäessä.

Usein hyvä isäntä,
Se hyvä talon isäntä,
Saapi vierasta salihin,
Tuttuja tupansa täyen,
Lautsan täyen laulajoita,
Ikkunan ilotsijoita,
Joka sopen soittajoita,
Karsinan karehtijoita,
Seinävieret seisojia,
Aitovieret astujia,
Tanhuaiset tanssijoita,
Pihat pitkin kulkijoita,
Maat ristin matelijoita.

113. Hyvä emäntä.

Usein hyvä emäntä,
Se tarkka talon emäntä,
Kuulevi kukotta nosta,
Kananlapsetta karata,
Vihkimähän viljoansa,
Katsomahan karjoansa;
Onko oikein Omena,
Lykyllähän Lyttimäinen.

Usein hyvä emäntä,
Se tarkka talon emäntä,
Itse rihmat ketreävi,
Itse kankahat kutovi;
Ei kysy kynsiä kylästä,
Oppia ojan takoa,
Pirran piitä naapurista,
Tointa toisesta talosta.

Usein hyvä emäntä,
Se tarkka talon emäntä,
Saapi saunassa asua,
Syänyöllä yksinänsä,
Maltahia katsomassa,
Ituja imeltämässä;
Kasit ei maata maltahia,
Kissat istuta ituja.
Usein hyvä emäntä,
Se tarkka talon emäntä,
Osoaa oluen panna,
Virutella viinakullan,
Iloksi imehisille,
Ja riemuksi rahvahalle,
Jumalalle kunniaksi,
Luojalle ylistykseksi.

114. Kiitos emännälle.

En minä puhu pukista,
Sano en sarviraavahasta,
Enkä laula lampahista,
Kellokauloista kelota;
Puhun putron keittäjästä,
Ruokapuustani pumajan,
Laulan ruoan laittajasta,
Oluen osoajasta.
Kiitos kaunoisen Jumalan
Emännästa tään talosen!
Tämän ruoan laittamasta,
Tämän pöyän täyttämästä,
Liioilla lihamuruilla,
Kaunehilla kakkaroilla.
Kiitos kaunoisen Jumalan
Emännästä tään talosen!
Hyvin on tehnynnä emäntä,
Kun ompi olutta pannut,
Siit' on tehnyt sen paremmin,
Kun on juomahan kutsuttu.

115. Sopivaisia.

Noin kuulin saneltavaksi,
Tiesin tehtävän iloa
Sopineeko, syntyneekö,
Käyneekö, kyhänne'ekö,
Miesten soitto, naisten laulu,
Piikojen ilonpiäntä?—
Miks' ei sovi, miks' ei synny,
Miks' ei käy, miks' ei kyhäjä,
Miesten soitto, naisten laulu,
Piikojen ilonpiäntä;
Sovitettu on, synnytetty,
Musta valkian varaksi,
Lyhyt pitkän puolisoksi,
Pieni suuren vastimeksi,
Kannunlauaksi kataja,
Tuomi tuopin vanteheksi,
Pakatsin rekipajuksi.

116. Voisi nuo pariksi panna.

Likka tanssivi somasti,
Poika polkevi kovasti;
Tasaisemp' on neien tanssi,
Kun pojan poloisen tanssi.
Likka on nätti ja soria,
Poika potra ja koria;
Voisi nuo pariksi panna,
Kun ei ämmät äkkäjäisi,
Koukkuleuat kokkajaisi.
Tulisko Turusta rutto,
Amputauti Aunuksesta,
Tappaisi akat kylästä,
Koukkuleuat kollahtaisi!
Saisi naastit naiaksensa,
Koriat kosissa käyä.

117. Tanssin kulku.

Ei tanssi minun taluma,
Eikä toisen kumppalini;
Tanssi on tuotu tuolta maalta,
Kisa taampata taluttu
Wienan päälliltä vesiltä,
Saksan salmilta syviltä.

Eipä vielä sieltäkänä,
Ei perän pereäkänä;
Tanssi on tuotu tuonnempata,
Kisa taampata taluttu:
Alta Wiipurin vihannan,
Alta suuren Suomen linnan.

Eipä vielä sieltäkänä,
Ei perän pereäkänä;
Tanssi on tuotu tuonnempata,
Kisa taampata taluttu:
Takoa Tanikan linnan,
Uuen linnan ulkopuolen,
Pietarin pihoja myöten,
Kautta Wiipurin vihannan.

Ulvoi ukset Unen linnan,
Naukui Narvan linnan portit,
Sujui sillat Suomen linnan,
Vinkui Wiipurin veräjät,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Heposet veti hiessä,
Varsat vaahessa samosi;
Vesi tippui vempeleestä,
Rasva rahkehen nenästä,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Reki rautainen ratsasi,
Kapla patvinen patsasi,
Jalas koivuinen kolasi,
Luokki tuominen tutasi,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Pyyhyet vihertelivät
Vesaisilla vempelillä,
Oravat samoelivat
Aisoilla vaahterisilla,
Tetryet kukertelivat
Korjan kirjavan kokalla,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Kannot hyppi kankahalla,
Mäellä pelmusi petäjät,
Kivet rannalla rakosi,
Someret siottelihen,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Lehmät partensa levitti,
Härät katkoi kytkyensä;
Naiset katsoi naurusuulla,
Emännät ilolla mielen,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Herrat nosti hattujansa,
Kuninkaat kypäriänsä,
Vanhat miehet sauojansa,
Pojat nuoret polviansa,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.

Jo tanssi pihalle saapi,
Ilo alle ikkunoien;
Vuotas mie kysyn lupoa,
Talunko tanssini tupahan.

Keltäpä kysyn lupoa?—
Isännältä pöyän päässä,
Emännält' etehisestä.
Pojalta rahin nenästä,
Tyttäreltä karsinasta:
Talunko tanssini tupahan,
Ilolinnun lattialle?

Isäntä sanansa virkki:
"Talu tanssisi tupahan,
Talu tanssivierahasi!
Maholehmän tappanemma
Tanssin tallaellaksenne,
Iloleikin lyöäksenne."

Tanssi tungeksen tupahan,
Ilo pirttihin ajaksen;
Jalan polki portahalle,
Käen kääkähän sivalti;
Kiukoa kivinen liikkui,
Patsas patvinen patsasi,
Silta soitti sorsanluinen,
Laki kultainen kuusi,
Tanssin tullessa tupahan,
Ilolinnun astuessa.

118. Tanssiin yrittelijä.

Tahon mie tanssihin ruveta,
Ilovirtehen viretä;
Täytyykö tätä tupoa,
Lainataanko lattiata,
Tanssia tasaisen kansan,
Kansan nuoren notkustella?—
Kun ei täytyne tupoa,
Lainattane lattiata;
Talun tanssini pihalle,
Ilovirteni viluhun.
Sitte tanssin tanterella,
Keikun keskellä pihoa,
Joss' ei pää lakehen koske,
Otsa ei ortehen kolaha,
Jalat sillan liitoksehen.

"Täytyypä tätä tupoa,
Lainatahan lattiata,
Tanssia tasaisen kansan,
Kansan nuoren notkustella."

Suuri kiitos, kostjumala!
Kenpä tanssihin tulevi,
Sille poika syntyöhön,
Vastakoivun valkeuinen,
Meren ruovon ruskeuinen!
Ken ei tulle tanssihini,
Sille tyttö syntyöhön,
Tervatynnyrin pituinen,
Tervapartsan paksukkainen!

119. Tule meille tanssimahan.

"Tule meille tanssimahan!"—
"Kenen kanssa tanssimahan?"

"Onpa meillä vanha akka [14],
Vanha akka [15], olkivuoe."

"Enpä tanssi, enkä taia,
Enpä huoli, en kykene;
Vilu käsi, vilu jalka,
Vilu kaikki katsantonsa."

"Tule meille tanssimahan!"—
"Kenen kanssa tanssimahan?"

"Onpa meillä nuori neito [16],
Nuori neito [17], sulkkuvuoe.

"Sekä tanssin, jotta taian,
Kanssa huolin ja kykenen;
Lämmin käsi, lämmin jalka,
Lämmin kaikki katsantonsa."

120. Tahtoisitko rakastaa.

"Tahtoisitko rakastaa—
Mie työnnän tytön [18] sinulle,
Sinull' on ihanat silmät,
Hänellä syän suloinen.
Kunpa hänen tietäisit,
Tok' et häntä heittäisi,
Kihlat hänelle laittaisit,
Sormukset sovitteleisit."

Tahtoisinpa rakastaa—
Ellei kieltäisi isoni,
Ellei estäisi emoni;
Veikko on mennyt Wiipurihin,
Siskoni on Pietarissa.

Hyvä kiitos, hyvä laitos;
Saatihinpa nuori sulho [19],
Nuori sulho [20], kaunis sulho [21],
Valkianverevä sulho [22].

121. Avatkame aitoamme.

Avatkame aitoamme,
Potkaskame porttiamme
Laske sulhoa [23] sisälle!
Jo on sulhonen [24] sisässä.
Katso sulho [25] kaunoasi,
Kurkistele kultoasi;
Katso yhtä, katso toista,
Katso kaikkien parasta!
Kenen katsot kaunihiksi,
Arvoat parahimmaksi,
Sille iske silmeäsi,

Sille kättä käppähytä;
Akat saakohot sanoa,
Mitä mielensä tekevi.
Juokse sulho [26], jouvu sulho [27],
Liehu sulho [28], lennä sulho [29]!—
Toiset ringissä tanssaa,
Kuki kultansa kanssa.

122. Hyvä ilta lintuseni.

Hyvä ilta lintuseni,
Hyvä ilta kultaseni,
Hyvä ilta nyt minun oma armahani!

Tanssi, tanssi lintuseni,
Tanssi, tanssi kultaseni,
Tanssi, tanssi nyt minun oma armahani!

Seiso, seiso lintuseni,
Seiso, seiso kultaseni,
Seiso, seiso nyt minun oma armahani!

Anna kättä lintuseni,
Anna kättä kultaseni,
Anna kättä nyt minun oma armahani!

Polvin maahan lintuseni,
Polvin maahan kultaseni,
Polvin maahan nyt minun oma armahan!

Käsi kaulaan lintuseni,
Käsi kaulaan kultaseni,
Käsi kaulaan nyt minun oma armahani!

Halausta lintuseni,
Halausta kultaseni,
Halausta nyt minun oma armahani!

Suuta, suuta lintuseni,
Suuta, suuta kultaseni,
Suuta, suuta nyt minun oma armahani!

Täysi, täysi lintuseni,
Täysi, täysi nyt minun oma armahani!

Ylös maasta lintuseni,
Ylös maasta kultaseni,
Ylös maasta nyt minun oma armahani!

Jää hyvästi lintuseni,
Jää hyvästi kultaseni,
Jää hyvästi nyt minun oma armahani!

123. Köyhä ja rikas vouti.

"Minä, minä köyhä vouti,
Maan möin, senki söin,
Itse jouvuin kulkemahan.
Tytär varrelle valuvi,
Toinen miehelle menevi,
Ei oo sukkoa sukua,
Eikä lakkia lajia,
Eikä halvinta hametta,
Paitoa pahintakana;
Lehmä kaatui, lammas kuoli,
Kuoli lampahan karitsa."

"Minä, minä rikas vouti,
Minull' on riistoa, rahoa,
Tavaroita tallellani,
Paljo pantua olutta,
Kivisessä kellarissa,
Tammisen tapin takana,
Koivuisen korennon alla,
Syöäksenne, juoaksenne
Iloleikin lyöäksenne,
Lehmän korva leikkaella,
Hevon häntä tyssäellä."

124. Hirvenhiihanta.

"Mie olen hirven hiihannassa,
Jalopeuran jaksannassa,
Kaikk' on kenkäni kulunna,
Näitä teitä juostessani,
Samotessani saloja;
Onko hirviä salossa,
Onko nähty näillä mailla?"—

"Onpa hirviä salossa,
Onpa nähty näillä mailla,
Oiva hirvi liinaharja;
Täss' on käynyt tään kesosen
Meiän herran heinikossa,
Nähty on kanssa kaalimaassa.

Paljo on pahoa tehnyt,
Syönyt heinät, maannut marjat,
Kaikki kaalinpäät kalunna,
Jost' on vaikia valitus
Ylitse koko kylämme.
Tapa kohta, kun tavannet,
Lyö'pä päähän, kun sa löyät,
Noua häntä nuolellasi,
Jouahuta jousellasi,
Tahi laske laahingille,
Pyyä pyssysi keralla!"

125. Miksi en väsyisi.

Heponenki hengähtävi
Matkan pitkän mentyänsä,
Rautanenki raukenevi
Kesäheinän lyötyänsä,
Vetonenki vierähtävi
Joen polven juostuansa,
Tulonenki tuikahtavi
Yön pitkän palettuansa;
Niin miks' en minäi väsyisi,
Miks' en heikko hengähtäisi,
Miks' en vieno vierähtäisi,
Miks' en tuhma tuikahtaisi,
Illan pitkiltä iloilta,
Päivänlaskun laulamilta?

II. Hääkansan lauluja.

a) Antiaisissa.

126. Onko mitä milläki?

(Kosiomiehen puoli.)
"Onko teiän neiollanne
Oman värttinän väkeä,
Oman hyppisen hyveä,
Oman keträn kiertämeä,
Hyvät hurstin huiahukset,
Päänalaiset pällähykset;
Sivallukset silkkihuivit,
Vilahukset villavaipat?"

(Kaason puoli.)
"Kyll' on meiän neiollamme
Oman hyppisen hyveä,
Oman värttinän väkeä,
Oman keträn kiertämeä.
Kyll' on hursti huialeita,
Päänalaisen pälläreitä;
Vaan onko teiän sulhollanne
Oman jousen ampumoa,
Oman nuolen noutamoa,
Karhuntaljat katteheksi,
Petrantaljat peitteheksi?"

(Kosiomiehen puoli.)
"Kyll' on meiän sulhollamme
Oman jousen ampumia,
Oman nuolen noutamia,
Karhuntaljat kattehena,
Petrantaljat peittehenä;
Vaan onko teiän neiollanne
Wiipurissa viilatuita,
Kaupungissa kaulatuita,
Kesäkuilla kuivatuita,
Pantu päiväpaistehella,
Vaattehia valkehia,
Talvisotkuja hyviä?"

(Kaason pooli.)
"Kyll' on meiän neiollamme
Wiipurissa viilatuita,
Kaupungissa kaulatuita,
Kesäkuilla kuuratuita
Pantu päiväpaistehella,
Vaattehia valkehia,
Talvisotkuja hyviä;
Vaan onko teiän sulhollanne
Silkkiset sukansitehet,
Hopiaiset housunnauhat,
Saksansaappahat somaset,
Silkkihuivit siivolliset,
Viien ruplan vilttihattu,
Kuuen ruplan vyö kusakka?"

(Kosiomiehen puoli.)
"Kyll' on meiän sulhollamme
Silkkiset sukansitehet,
Hopiaiset housunnauhat,
Saksansaappahat jalassa,
Silkkihuivit siivolliset,
Viien ruplan vilttihattu,
Kuuen ruplan vyö kusakka;
Vaan onko teiän neiossanne
Kelvollista ketreäjätä,
Kutojata kunnollista;
Tokko kääntyi käärilauta,
Kun orava oksapuussa;
Tokko suihki sukkulainen,
Kun kärppä kiven kolossa;
Tokko piukki pirran piijit;
Kun tikka puun kupeess?"

(Kaason puoli.)
"Ompa meiän neiossamme
Kelvollista ketreäjätä,
Kutojata kunnollista;
Niinpä kääntyi käärilauta,
Kun orava oksapuussa;
Niinpä suihki sukkulainen,
Kun kärppä kiven raossa;
Niinpä piukki pirran piijit,
Kun tikka puun kupeessa.
Vaan onko teiän sulhossanne
Kylväjätä, kyntäjätä,
Siemenen sirottajata,
Varsan viejeä vaolle,
Mustan ruunan mullokselle?
Onko atransa terävä,
Sekä luja luottimensa,
Millä nurmi kynnetähän,
Kämärikkö käännetähän?
Hyvätkö huuhtikirvehensä,
Kaunihitko kassaransa,
Jolla kaski kaaetahan,
Lehto lyöähän kumohon?"

127. Kutti, kiitti!

(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Kun sie neittäsi näkisit,
Kun sen käet käpäeleksen
Meiän sulhon kättä vasten!"

(Kaason puoli.)
"Ei kutti väheäkänä,
Pientä pikkuruistakana;
Tuota toivoi meiän neito,
Tuota toivoi tuon ikänsä,
Kättänsä käpäelevän
Hyvän sulhon kättä vasten."

(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Kun sie neittäsi näkisit,
Kun sen suu sopaeleksen
Meiän sulhon suuta vasten!"

(Kaason puoli.)
"Ei kutti väheäkänä,
Pientä pikkuruistakana;
Tuota toivoi meiän neito
Kaiken kasvantoajansa,
Suutansa sopaelevan
Hyvän sulhon suuta vasten."

(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Meiänp' oinas vallan otti,
Meiän pässi päälle pääsi,
Meiän karkasi karitsa."

(Kaason puoli.)
"Ei kutti väheäkänä,
Pientä pikkuruistakana;
Tuota toivoi meiän neito,
Tuota puolen polveansa,
Kaiken mennehen keseä,
Kaiken vuotta voipunutta,
Kahen öitä ollaksensa,
Kolmin koiskaellaksensa."

(Kosiomiehen puoli.)
"Kutti, kutti, kaaso rukka!
Söitpä, joitpa neitosesi;
Sinun on tyhjät istumesi,
Meiän täyet vuotehemme."

(Kaason puoli.)
"Voipa kurjat kuttianne,
Miehen lemmot leikkiänne;
Millä te kutitteletta!
Emmä syönyt, enkä juonut,
Enkä syönyt, enkä juonut,
En pannut pahenemahan,
Vaan panin paranemahan.
Panin kyntäjän kylelle,
Vakoajan vaipan alle,
Leivänsaajan leuan alle,
Kalansaajan kainalohon,
Hirvenhiihtajan hikehen,
Karhunsaajan saunasehen;
Karhuntaljoihin kaotin,
Vein vehnähinkalohon,
Ruispurnohon puotin.
Sinne saatin saahun lapsen,
Sinne aiotun asetin;
Annas Jumala aamun tulla,
Tuo Jumala toinen päivä,
Otan vaatetta vakasta,
Liessinkiä lippahasta,
Millä neittä valmistelen,
Kanaistani kaunistelen—
Jolla peitän pientä päätä,
Katan kaunista hivusta;
Tuonpa kukkana tupahan,
Pöyhäytän pöyän päähän,
Ihmisten ihottavaksi,
Kansan katsaheltavaksi."

128. Katso neitoasi [30]!

(Kosiomiehen puoli)
"Morsian mokalla huulin,
Kaaso kallella kypärin,
Itse sulhonen surulla;
Katso kaaso neitoasi
Jott' ei poikisi rekehen,
Satulall' ei lasta saisi!
Sanoisi satulan syyksi,
Hevonharjan hieromaksi;
Tekis tieltä löytämäksi,
Matkalta tapoamaksi."

(Kaason puoli.)
"En oo ollut ennenkänä,
Pilkkapuikko kenenkänä,
Senlaisen semminkänä;
Joko vainen joutunenki
Pilkkapuikoksi poloinen?—
Vaan vielä tätä nykyä,
Vielä tällä kymmenellä,
Selvitäme, seisotame,
Pilkkakirvesten kiasta,
Naurusuien hampahista.—
Muille nauroa pitävi,
Ei emosen tyttölöille,
Ei vaimon vatsanväelle;
Muista kummat kuulukohon,
Hätäkellot häilyköhön,
Ei emosen tyttölöistä,
Ei vaimon vatsanväestä."

129. Kasa kaasolla sylissä.

(Kosiomiehen puoli.)
"Kasa [31] kaasolla sylissä,
Nuoevaimolla nupukka [32]!"

(Kaason puoli.)
"Mitä sie kasasta kaason,
Nupukasta nuoevaimon?—
Tät' ei oo saatuna salassa,
Eikä piilossa pietty;
Täm' on saatu sängyn päällä,
Vihityillä vuotehilla,
Lakanoilla lauletuilla,
Siunatuilla pääsioilla."

130. Elä ihastu ensi-illalla.

(Kosiomiehen puoli.)
Vuotas mie sanon sanasen,
Virkan vierin sulholleni:
Sulhokainen nuorukainen,
Elä neitoa ihastu,
Elä neion vaattehia;
Elä ensi-illallasi,
Tok' ei vielä toisellana!
Kiitä huomenna hevoista,
Vuonna toissa morsianta,
Kolmanna kotivävyä,
Itsiäsi et ikänä!
Moni on neito naitaissa,
Orpana otettaissa,
Portto poisajettaessa,
Luosku luovuteltaessa.
Moni on kaakku kaunis päältä,
Kovin kuorelta siliä,
Vaan on sirkkoja sisässä,
Akanoita alla kuoren.
Mont' on kantoa kas'ella,
Kaikk' ei koivun kantoloita;
Äiä neitoja kylällä,
Ei kaikki hyväntapoja.

131. Kiitä sulho lykkyäsi.

(Kaason puoli.)
Kiitä sulho lykkyäsi,
Kun kiität, hyvinki kiitä!
Hyvän sait, hyvän tapasit,
Hyvän luojasi lupasi,
Hyvän antoi armollinen.
Lue kiitokset emolle,
Passipoita vanhemmalle,
Kun tunti tytön mokoman,
Ja mokoman morsiamen!
Puhas on neiti puolellasi,
Kirkas ompi kihloissasi,
Valkiainen valloissasi,
Soriainen suojassasi.
Sait sa riskin rinnallesi,
Vereväisen vierehesi;
Sait sa riskin riihenpuijan,
Hempulaisen heinänlyöjän,
Pulskin poukkujen pesijän,
Varskin vaatetvalkasijan,
Karskin kankahan kutojan.
Niin se piukki pirran ääni,
Kun käki mäellä kukkui;
Niin se suikki sukkulainen,
Kun kärppä kiven raossa;
Niin sen käämy käännätteli,
Kun orava oksasella.

132. Elä vie neittä pahoille.

(Kaason puoli.)
Sulho viljon veikkoseni,
Vielä veikkoa parempi,
Emon lasta armahampi,
Ison lasta laukiampi!
Kuulesta ma kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen.
Elkäs meiän neioistamme,
Elkäs viekö vehkasoille,
Panko parkkihuhmarelle,
Olkileiville otelko;
Ei neittä ison koissa,
Eipä viety vehkasoille,
Pantu parkkihuhmarelle,
Olkileiville otettu.
Aina viilti vehnäsiä,
Katseli kananmunia,
Aamut aittoja availlen,
Illat luhtia lukoten,
Maitotiinun tienoihilla,
Olutpuolikon povessa.
Elä vainen, sulho rukka,
Kiellä neittä kellarista,
Elä aitasta epeä;
Ei neittä ison koissa,
Eip' on kielty kellarista,
Tok' ei aitasta evätty.

133. Puolusta neittäsi.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Ellös meiän neioistamme,
Ellös sie pahoin pielkö;
Seiso seinänä eessä,
Pysy pihtipuolisena,
Elä anna anopin lyöä,
Eläkä apen torua,
Elä vierahan vihata.
Pere käski pieksemähän,
Muu väki mukittamaha;
Ethän raahi rankaista
Etkä henno hertaistasi,
Rahan paljon pantuasi,
Enemmän luettuasi.

134. Neuo sulho neioistasi.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen,
Elkäs meiän neioistamme,
Elkäs sie pahoin pielkö,
Elkäs vitsoin vingutelko,
Nahkaruoskin naukutelko;
Eipä neittä ennenkänä,
Ei neittä ison koissa,
Tok' ei vitsoin vinguteltu,
Nahkaruoskin naukuteltu.
Neuo sulho neitoasi,
Neuo neittä vuotehella,
Opeta oven takana,
Vuosikausi kummassaki;
Yksi vuosi suusanalla,
Toinen silmän iskemällä,
Kolmansi jalan polulla.
Kun ei sitte siitä huoli,
Ei totelle tuostakana,
Veä vitsa viiakosta,
Tuopa turkin helman alla,
Jolla neuot neitoasi,
Orpanoasi opetat—
Neuot nelisnurkkaisessa,
Sanot sammalhuonehessa,
Kyläkunnan kuulematta,
Sanan saamatta kylälle.

Elä nurmella nukita,
Pieksä pellon pientarella;
Kuuluisi kumu kylälle,
Tora toisehen talohon,
Metsähän iso meteli,
Naisen itku naapurihin.
Eläkä silmille sipase,
Elä korvia kos'eta;
Kuppi kulmalle tulisi,
Sinimarja silmän päälle;
Kylän kyntäjät näkisi,
Kylän paimenet panisi,
Kylän haukkuisi harakat,
Kysyisi kyläiset naiset:
"Onko tuo soassa ollut,
Talununna tappeluissa,
Vai onko suen repimä,
Tahi karhun kaapasema—
Vai susiko sulhosesi,
Karhu sulla kaunosesi?"

135. Ansioa myöten palkka.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Miehen kanta kaunokainen!
Kun neittä hyvin pitelet,
Niin hyväksi tunnetahan.
Kun tulet apen kotihin,
Ainoan anopin luoksi;
Itseäsi syötetähän,
Syötetähän, juotetahan,
Heposesi riisutahan,
Tallihin talutetahan,
Syötetähän, juotetahan,
Kauravakka kannetahan.

Kun neittä pahoin pitelet,
Niin pahaksi tunnetahan.
Kun tulet apen kotihin,
Ainoan anopin luoksi;
Itseäsi ruoskitahan
Omallasi ruoskallasi,
Heposesi hirtetähän
Kokkahan, kujan lakehen,
Omillasi ohjillasi,
Omilla ohjasvarsillasi.

136. Mitä itket neito?

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Mitä itket meiän neito?—
Itketkö sie leivätyyttä,
Leivätyyttä, lehmätyyttä,
Vaiko sulhosi soreutta,
Vai emosi armautta?
Siskoseni, ainoseni,
Kanavarsi kaunoseni!
Et sie itke leivätyyttä,
Leivätyyttä, lehmätyyttä,
Etkä sulhosi soreutta,
Et emosi armautta;
Itket kasvon kauneutta,
Sekä hiusten hienoutta,
Kun ne piennä peitetähän,
Katetahan kasvavana;
Piennä oot vihille viety,
Lassa pantu lakki päähän.

137. Lähet jälen jäämättömäksi.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Niinkös luulit neito nuori,
Niinkö tiesit, jotta luulit,
Tiesit kerran lähteväsi,
Et aina käkeäväsi?—
Jo nyt on liittosi likellä,
Lässä ompi lähtöaika.
Lähet tästä, kun lähetki,
Tästä kullasta koista,
Ison saamasta salista,
Emon kaunon kartanosta,
Veikon kestikellarista,
Siskon tanssisiltasilta,
Sykysyisen yön sylihin,
Kevähisen kierän päälle;
Ettei jälki jäällä tunnu,
Kierällä kepiä kenkä,
Jalan isku iljangolla,
Hangella hamosen helma;
Ettei äiti ääntä kuule,
Iso ei itkua tajua,
Kujerrust' ei kuule sisko,
Oma veikko vieretystä;
Kuulevat kyläiset naiset,
Ja kyllin kylän kasakat.

Voi sinua neito rukka,
Kuinka taiat, kuinka raahit,
Kuinka kuitenki eroat?—
Emosesi vanhan heität
Läävähän läkähtymähän,
Kujahan kukistumahan,
Kaatumahan kaivotielle;
Isosesi vanhan heität
Saunahan savun sekahan,
Kuiva vasta kainalohon.

138. Lähet kukka kulkemahan.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Kuules neiti, kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen!—
Olit kukka ollessasi,
Kasvaessasi kanarva,
Vesa nuori nostessasi,
Ympynen yletessäsi,
Näillä pitkillä pihoilla,
Kaunehilla kartanoilla.
Lähet nyt kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Tästä kullasta koista,
Kaunihista kartanosta,
Luulet vietävän kotihin,
Vietävän isosi luoksi,
Ei vieä isosi luoksi,
Vieähän isännän luoksi.

Lähet kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Luulet vietävän kotihin,
Vietävän emosi luoksi;
Ei vieä emosi luoksi,
Vieähän emännän luoksi.

Lähet kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Luulet vietävän kotihin,
Vietäväsi veikon luoksi;
Eipä vieä veikon luoksi,
Vieähän kytyjen luoksi.

Lähet kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Luulet vietävän kotihin,
Vietävän sisaren luoksi;
Ei vieä sisaren luoksi,
Vieähän natojen luoksi.

Lähet kukka kulkemahan,
Veran nukka vieremähän,
Luulet vietävän kotihin,
Vietäväsi vierahiksi
Eipä vieä vierahaksi,
Vieähänpä orjuutehen.

139. Toisin toisessa talossa.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Neitokainen nuorukainen,
Kanamarja kaunokainen!
Kasvoit sie talossa tässä,
Korkian isosi koissa,
Kasvoit kukkana kujilla,
Ahomailla mansikkana;
Nousit voille vuotehelta,
Maioille makoamasta
Venymästä vehnäsille
Pettäjäisille pehuista.
Kun et voinut voita syöä,
Sipasit sianlihoa.
Ei ollut huolta ollenkana,
Ajatusta aioinkana;
Annoit huolta honkasien,
Ajatella aiaksien,
Surra suuren suopetäjän,
Korpikuusen kuikutella.
Sie vaan liehuit lehtyisenä,
Perhosena pyörähtelit,
Lennit lintuna lehossa,
Kävit kanana kartanolla.
Menet toisehen talohon,
Toisehen emon alahan,
Perehesen vierahasen;
Toisin siellä, toisin täällä,
Toisin toisessa talossa—
Toisin ukset ulvasevat,
Toisin vierevät veräjät,
Sanovat saranarauat.
Et osaa ovissa käyä,
Veräjissä vieretellä,
Talon tyttöjen tavalla;
Et tunne puhua tulta
Etkä liettä lämmitteä,
Ensinkään emännän lailla;
Taia et taittoa pärettä
Talon miehen mieltä myöten,
Sulhosen syäntä myöten.
Tulet tuttuna tupahan,
Ei ole tuttua tuvassa,
Rakast' ei rahin nenässä;
Tup' on tyhjä tultuasi,
Autio avattuasi,
Ei isonen armastele,
Eikä äiti mainittele.

140. Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Voi neiti, sisarueni!
Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit;
Vaihoit armahan isosi
Appehen anipaha'an,
Vaihoit armahan emosi
Anoppehen ankarahan,
Vaihoit viljon veljyesi
Kyyttäniskahan kytyhyn,
Vaihoit siskosi siveän
Naljasilmähän natohon,
Vaihoit liinavuotehesi
Nokisihin nuotioihin,
Vaihoit valkiat vetesi
Likaisihin liettehisin,
Vaihoit hiekkarannikkosi
Mustihin muraperihin,
Vaihoit armahat ahosi
Kanarvikko kankahisin,
Vaihoit marjaiset mäkesi
Kaskikantoihin kovihin.

141. Luulitko huolet loppuvan?

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Niinkö luulit meiän neito,
Niinkö kasvava kananen,
Huolet loppui, työt väheni,
Tämän illan istumilla,
Tämän aamun astumilla,
Keskipäivän keikkumilla;
Maata sinne vietäväsi,
Unille otettavasi?—
Eip' on maata vieä'känä,
Unille oteta'kana;
Vasta valvoa pitävi,
Vasta huolta hoivatahan,
Ajatusta annetahan,
Pannahan pahoa mieltä,
Liikamieltä liitetähän.
Kunis huiskit hunnutonna,
Sinis huiskit huoletonna,
Kunis liikuit liinatonna,
Liikuit liioitta sanoitta;
Äsken huntu huolta tuopi,
Palttina pahoa mieltä,
Liina liikoja sanoja,
pellava perättömiä.

142. Läksit kouluhuu kotoa.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Niinkö luulit neito nuori,
Niinkö tiesit, jotta luulit,
Luulit yöksi lähteväsi,
Käyä päiväksi käkesit?—
Etpä yöksi lähtenynnä,
Etkä yöksi, et kaheksi;
Läksit kaikeksi iäksi,
Kuuksi päiväksi katosit.
Läksit kouluhun kotoa,
Piinahan ison pihoilta;
Kova on koulu käyäksesi,
Piina pitkä ollaksesi,
Ikävä eleäksesi.
Siell' on ohjat ostettuna,
Valmistettu vankirauat,
Ei ketänä muita vasten,
Vasten vaivaista sinua,
Ja kohti kovaosaista.
Kyllä saat kokea koito,
Kokea kovaosainen,
Apen luista leukaluuta,
Anopin kivistä kieltä,
Ky'yn kylmiä sanoja,
Naon niskan nakkeloita;
Appi on karhu kartanolla,
Anoppi susi supussa,
Kyty kyinä kynnyksellä,
Nato nauloina ovella.

143. Apiat ativoreisut.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Neitonen sinä sisari!
Mit' olet pahoilla mielin,
Alla kulman kuurullasi?—
Etkö muista, kuin sanelin:
"Elä sulhoon ihastu,
Elä sulhon vaattehisin;
Sulholl' on suen ikenet,
Revon kuokot kormanossa,
Karhun maksat kainalossa,
Verenjuojan veitsi vyöllä,
Jolla päätä piirtelevi,
Selkeä sirettelevi."—
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Sie vaan sulhoon ihastuit,
Sekä sulhon vaattehisin.
Kerran lähteä käkesit,
Kerran toisen toivottelit,
Lähteä emon eloilta,
Vanhan taaton tanhuilta,
Viertä maille vierahille,
Käyä käskemättömille,
Miniäksi miehelähän,
Orjaksi anoppelahan.
Niinkö luulit neito nuori,
Niinkö kasvava kananen,
Ativoihin vietäväsi,
Oljamiin otettavasi?—
Siell' on ouot oljareisut,
Apiat ativoreisut
Halko pitkä piirasina,
Seiväs särpimen siassa,
Hamara sianlihoina,
Nyrkki voina vehnäisinä.

144. Heitän suoni, heitän maani.

(Morsian lähtiessänsä.)
Heitän suoni, heitän maani,
Heitän heinikkopihani,
Heitän valkiat veteni,
Heitän hietarantaseni,
Kylpiä kylän akoille,
Pasikoia paimenille.
Suot heitän sorehtijoille,
Sekä maat maleksijoille,
Pihat pitkin juoksijoille,
Aitavieret astujille,
Seinävieret seisojille,
Kujovieret kulkijoille,
Ison niityt ilveksille,
Peuroille isoni pellot,
Ahot hanhien asua,
Lintujen lehot levätä.
Lähen tästä, kun lähenki,
Toisen lähtevän keralla,
Kanssa toisen karkulaisen:
Lähen pois talosta tästä,
Ison saamasta salista,
Veikon kestikellarista,
Sykysyisen yön sylihin,
Kevähisen kieran päälle,
Jottei jälki jäällä tunnu,
Jälki jäällä, tiera tiellä,
Jalan isku iljangolla,
Hangella hamosen toimi,
Helman hiepsintä lumella;
Ettei äiti ääntä kuule,
Iso ei kuule itkuani,
Ikävissä itkeväni,
Parkuvan pahoissa mielin.

145. Läyli lähteä, läyli ilman.

(Morsian lähtiessänsä.)
Läyli lähteä tulevi,
Läyli olla lähtemättä;
Lähteä toki tulevi,
Kun on luotu lähtemähän,
Korkiammastai koista,
Matalampihin majoihin,
Rikkahammiltai eloilta,
Köyhempihin kellarihin.
Niinp' on neiti luotunaki,
Tytär tuuviteltunaki,
Taattolasta miehelähän,
Miehelästä tuonelahan.
Lässä on nyt muien lähtö,
Liki saanut muien liitto,
Minun on lähtöni lähemmä,
Minun liittoni likemmä.
Lähen pois talosta tästä,
Tästä kuulusta koista,
Honkaisista huonehista,
Lautakatto kartanoista,
Petäjäisihin pesihin,
Koivuisihin koppeloihin.
Heitän Kiesuksen siahan,
Maarian tähän majahan;
Hyv' on toiste tullakseni,
Kensti keikutellakseni,
Ennentuttuhun tupahan,
Emon kaunon kartanohon.

146. Ei toiste tunneta'kaan.

(Morsian lähtiessänsä.)
Lähen nyt talosta tästä,
Korkian ison koista,
Heitän vanhat valamani,
Entiset elosiani;
Hyv' on toiste tullakseni,
Kaunis kaaputellakseni.
Tulen toiste, kun tulenki,
Ilman teiän kutsumata,
Hyv' ois tulla kutsumalla;
Ette kutsu kuitenkäna.

Sitte toiste tullessani,
Kotihini käyessäni,
Ei minua muut ne tunne,
Kun ne kaksi kappaletta:
Alimmainen aian vitsa,
Perimmäinen pellon seiväs,
Nuo on piennä pistämäni,
Neitona vitsastamani.

Emoni mahova lehmä,
Minun nuorra juottamani,
Vasikkana vaalimani,
Ammoa rikuttelevi,
Pitkillä piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tyttäreksi.

Isoni iki oronen,
Minun piennä syöttämäni,
Neitona apattamani,
Hirnua rikuttelevi,
Pitkillä piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tyttäreksi.
Veikkoni kotoinen koira,
Minun piennä syöttämäni,
Neitona opastamani,
Haukkua rikuttelevi,
Pitkillä piharikoilla,
Talvisilla tanterilla;
Se tuo tuntenee minua
Kotoiseksi tyttäreksi.
Muut ne ei minua tunne
Kotihini tultuani,
Vaikk' on vanhat valkameni,
Entiset elosiani.

147. Muuttunut koti.

(Morsian lähtiessänsä.)
Lähen kurja kulkemahan,
Vaivainen vaeltamahan;
En tule kotihin ennen,
Kun oman orihin reessä,
Oma poika ohjillani,
Saamani satulan päällä,
Kantamani kannuksilla.
Sitte tuonne tullessani
Ison entisen pihoille,
Noin ne vaakkuvat varikset,
Harakat hakahtelevi,
Ison pitkillä pihoilla,
Tasaisilla tanterilla:
"Mitä sie tulit kotihin
Kuta kurja kuulemahan?—
Jo on kuollunna isosi,
Kaonnunna kantajasi;
Veikko istuu ison siassa,
Veljen vaimo emon tilalla."

Menen mie toki pihalle,
Ajan porstuan etehen.
Vuotan viikon veikkoani
Riisumahan rinnuksia,
Aisoja alentamahan.
Eipä veikko tulle'kana,
Itse riisun rinnukseni,
Itse aisani alennan.
Vielä vuotan veikkoani
Tuosta käymähän tupahan;
Eipä veikko tulle'kana,
Itse tungeme tupahan,
Annan kättä kääkäselle,
Kylm' on kääkä kättä vasten.

Sitte tultua tupahan
Ovensuuhun seisotame,
Ovensuuhun, orren alle,
Kattilan pitotiloille,
Koriat kotoiset naiset
Ei tulla likistämähän,
Käyä kättä antamahan.
Koria minä itseki,
En mene likistämähän,
Käy en kättä antamahan.
Pistän kättä hiilokselle,
Hiilet kylmät hiiloksessa,
Pistän kättä kiukoalle,
Kivet kylmät kiukoassa.

Veikko penkillä venyvi,
Syli syttä hartioilla,
Vaaksa muulla vartalolla,
Kyynärä kyentä päässä,
Kortteli kovaa nokea.

Kysyi veikko vierahalta:
"Mistä vieras veen takoa?"—
"Minä vanhin sikkojasi,
Ensimmäinen emosi lapsi."
Veikon silmät vierimähän,
Posket veikkoni vesille.

Virkkoi veikko naisellensa:
"Hanki syöä vierahalle!"—
Tuo veikon verinen nainen
Kantoi kaalia etehen,
Jost' oli rakki rasvan syönyt,
Koira suolan koetellunna.

Virkkoi veikko naisellensa:
"Tuo olutta vierahalle!"
Tuo veikon verinen nainen
Tuopi vettä vierahalle,
Ei sekänä siivon vettä:
Sisaresten silmivettä,
Kälysten käenpesemä-.

148. Kun itket, hyvinki itke.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Itke, itke meiän neito!
Kun itket, hyvinki itke,
Itke meiän itkettäissä.
Kun et itke itkettäissä,
Itket toiste tullessasi,
Itket kynsin kynnyksessä,
Hampahin ovihaoissa,
Itke tulville tupasen,
Siltalauat lainehille,
Kyynärän joka sopelle,
Lammit keskilattialle,
Kun tulet ison kotihin,
Kun löyät isosi vanhan
Kujahan kukistunehen,
Kartanolle kaatunehen.

Itke, itke meiän neito!
Kun itket, hyvinki itke.
Kun et itke itkettäissä,
Itket toiste tullessasi,
Kun tulet emon kotihin
Kun löyät emosi vanhan
Läävähän läkähtynehen,
Kuollehen kupo sylihin.

Itke, itke meiän neito!
Kun itket, hyvinki itke.
Kun et itke itkettäissä,
Itket toiste tullessasi,
Kun tulet veikon kotihin,
Kun löyät veikkosi verevän
Vainiolle vaipunehen,
Metsähän menettynehen.

Itke, itke meiän neito!
Kun itket hyvinki itke.
Kun et itke itkettäissä,
Itket toiste tullessasi,
Kun tulet siskon kotihin,
Kun löyät siskosi siveän
Sotkutiellä sortunehen,
Jääneen karttu kainalohon.

149. Kutti, kutti, neito rukka.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Siskoseni, ainoseni,
Kanavarsi kaunoseni!
Enkö mie sanonut sulle,
Sanonut saoinki kerroin:
"Elä kuusissa kuhaja,
Närehillä näyttelete;
Elä puissa puittelete,
Oksilla ojentelete!"—
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Sie vaan kuusissa kuhasit,
Närehillä näyttelitet,
Sinä puissa puittelitet,
Oksilla ojentelitet.

Kutti, kiitti, neito rukka!
Enkö mie sanonut sulle,
Sanonut tämän kevättä,
Tämän syystä syylätellyt:
"Tehkämes kivinen linna,
Salasauna salvatkame,
Salasauna, piilopirtti,
Keskellen meren seläistä,
Jossa piikoja piellä,
Kanojamme kasvatella,
Ettei pääse Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat."

Noinpa aina neittä neuoin,
Orpanoani opetin:
"Kun tulevi Suomen sulhot,
Suomen sulhot, maan kosijat,
Sinä vastahan sanele,
Ja puhele puoleltasi:
Tupa on tehty miesten tulla,
Talli seisoa oritten:
En lähe revon rekehen,
Suen juoksevan jälille,
Lähe en karhun kantapäille,
Enkä korjahan kosijan."
Et sinä sitä totellut,
Et kuullut minun sanoa;
Läksit sie revon rekehen,
Suen juoksevan jälille,
Läksit karhun kantapäille,
Sekä korjahan kosijan.

Kutti, kutti, neito rukka!
Kuules vielä, kuin sanelen:
"Kun olit rakas rahoin,
Käpäs kättä antamahan,
Niin ole rakas rekehen,
Sekä sievä lähtemähän.
Käpäs käymähän kylähän;
Ori suitsia purevi,
Rautoja ratustelevi,
Reki neittä vuottelevi."

150. Elä itke neito rukka.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Elä itke neito rukka!—
Ei sua etäälle vieä,
Ei vieä vesien taaksi,
Saksanmaalle saatettane;
Vieähän vähäsen maitse,
Yli salmen saatetahan,
Yli kynnyksen kylähän,
Poikki pellon naapurihin;
Turkki tuoahan jälestä,
Vaippa vasta saatanehe.

Elä itke melän neito,
Ellös olko milläskänä,
Alla päin, pahoilla mielin,
Alla kulman kuurullasi;
Et sie vierryt vehkasoille,
Puonnut parkkipuolikolle;
Ruispurnohon putosit,
Kaauit kaura-ammiohon.

151. Mitä neien itkemistä.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Mitä neien itkemistä,
Suuresti sureksimista!—
Ei ole it'ettäviä,
Suuresti surettavia;
Kun katsot kupehellesi,
Oikialle puolellesi,
Onpa sulho suojassasi,
Mies verevä vieressäsi,
Luonasi lohikalanen,
Lohenpoika puolellasi;
Hyvä mies, hyvä heponen
Talon kanta kaikenlainen,
Sulho suotuinen keralla,
Kalevainen kannallasi.
Kiitä neito lykkyäsi,
Kun kiität, hyvinki kiitä;
Hyvän sait, hyvän tapasit,
Hyvän luojasi lupasi,
Hyvän antoi armollinen;
Hyvän osmon ohjillesi,
Kalevaisen kannoillesi.
Eipä tuo tok laiska liene,
Kyll' on vaattehet vakaiset,
Vyöllä kussakka koria,
Lippahattu, komppakengät;
Ei tuo virsi viinan kanssa,
Ei tussaa tupakka suussa.
Lue kiitokset emolle,
Passipoita vanhemmalle,
Kun tuuti pojan mokoman
Ja sorian sulhokaisen;
Tuuti turvaksi sinulle,
Varoiksesi vaapotteli.

152. Tapa toinen ottaminen.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Vielä neittä neuotahan,
Orpoa opetetahan—
Kuules neiti, kuin sanelen,
Kuin sanelen, kuin puhelen:
Menet toisehen talohon,
Toisehen emon alahan,
Perehesen vierahasen;
Toisin siellä, toisin täällä,
Toisin toisessa talossa,
Perehessä vierahassa—
Tap' on toinen ottaminen,
Entinen unohtaminen.
Pitäisi sinun piteä
Pää tarkka, tania mieli,
Ymmärrys yhentasainen,
Iltasella silmät virkut
Valkiita virittämähän,
Aamusella korvat tarkat
Kukon ääntä kuulemahan.
Konsa kukko kerran lauloi,
Lauloi kerran, lauloi toisen,
Silloin aika nosta nuoren,
Hetki haikia havata.
Kons' ei kukko laulakana,
Ei äännä isännän lintu;
Piä kuuta kukkonasi,
Otavaista oppinasi.
Käy sie ulkona usein,
Käy sie kuuta katsomassa,
Otavaista oppimassa,
Tähtiä tähyämässä;
Konsa oikein otava,
Sarvet suorahan suvehen,
Pursto perin pohjaisehen,
Silloin nuorten nousuaika,
Vanhojen lepuuaika.
Silloin aikani sinunki
Nosta luota nuoren sulhon,
Viereltä verevän sulhon,
Saapa tulta tuhkasista,
Valkiata vakkasesta.
Kun ei tulta tuhkasissa,
Valkiata vakkasessa,
Kutkuttele kullaistasi,
Katkuttele kaunoistasi:
"Anna tulta armaiseni,
Valkiaista marjaseni!"
Saat sie piitä pikkuruisen,
Tauloa taki vähäsen;
Iske tuli tuikahuta,
Tikkurintahan viritä.
Lähe läävähän samalla
Läänimään emännän läävä;
Käy sie kuunnellen kujassa,
Kuunnellen kujan takana,
Ammoiko anopin lehmä,
Hirnuiko apen hevonen,
Ky'yn lehmä kytkäsevi,
Naukasee naon vasikka,
Heinän hienon heittäjäistä,
Apilan ojentajaista.
Käy kujaset kuukistellen,
Läävänpohjat längistellen,
Olet lehmille ojenna,
Heposelle heinät heitä,
Heinät varsoille valitse.
Katso karkkokarsinoa,
Emälammaslattiata,
Luo silmät sikoinki päälle;,
Elä sie sioille singu,
Elä potki porsahia,
Kanna kaukalo sioille,
Purtilonsa porsahille.
Kun sitte tulet tupahan,
Tule kolmena tupahan,
Tuo sie luuat, tuo sie lunta,
Itse tule kolmantena.
Kun sie lattiita lakaset,
Elä lapsia lakase;
Nosta lapset laavitsalle!
Pese silmät, pää silitä,
Anna leipeä kätehen,
Vuole voita leivän päälle;
Kun ei leipeä talossa,
Anna lastunen kätehen.

153. Elä moiti anoppiasi.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Kuules sisko, kuin sanelen,
Kun nyt menet miehelähän,
Käyt sinä kylässä kerran,
Pellon poikki naapurissa;
Kysyvät kyläiset naiset:
"Antoiko anoppi voita,
Kun ennen emo kotona?"—
Ellös konsana sanoko:
"Ei anna anoppi voita."
Sano aina annettavan,
Kapustalla kannettavan,
Jos kerran kesässä saanet,
Senki toisen talvellista.—
Kun sie leikkoat lihoa,
Eli viilet vehnäisiä,
Säre veitsesi kivehen,
Karahuta kalliohon,
Syöä sulholta lihoa,
Viiltä vehnäpiirasia.

154. Miehen mielen nouto.

(Vähäonnisen naisen neuo morsiamelle.)
Kuules sisko, kuin sanelen,
Kun meet toisehen talohon,
Elä nenä miehen mieltä,
Miehen mieltä, kiurun kieltä,
Niinkun mie poloinen nouvin.
Lihat laitoin, leivät laitoin,
Voit laitoin, oluet laitoin,
Viinat ostin Wiipurista,
Oluet omilta mailta.
Kävin sitte makoamahan,
Otti yöksi vierehensä,
Antoi kyllä kyynäsvartta,
Viljalta vihaista kättä.
Kylm' oli kylki maatakseni,
Selkä vieläki vilumpi;
Nousin kylmältä kyleltä,
Viluiselta vuotehelta,
Sulho suorihen jälestä,
Tukat tuulelle jakeli,
Hapseni hajottelevi.

155. Kotihia heittämiset.

(Morsiamelle tuttaviltansa.)
Neitokainen nuorukainen,
Kanamarja kaunokainen,
Kun meet toisehen talohon,
Ne kolme kotihin heitä:
Päivän eilliset unoset,
Emon armahat sanaset,
Joka kirnun pettäjäiset.
Muista kaikki muut kalusi,
Unikonttisi uneuta;
Heitä uunille unesi,
Pankolle pahat tapasi,
Laiskuutesi lattialle.

Kaikki laiskuus lakata,
Kaikki uneuta unesi,
Emoas' elä uneuta,
Elä iltaistumissa,
Aamuahkeroisissana;
Emo on nähnyt suuren vaivan,
Kantaja kovan kokenut,
Saunamaassa maatessansa,
Olkiloilla ollessansa,
Levätessänsä pehuilla.

156. Ken meitä veelle viepi.

(Morsiamen kotiväki.)
Lenti tänne musta lintu,
Läpi korven koikutteli,
Korppi lenti halki korven,
Sammakko salon lävitse,
Suostutteli meiltä sorsan,
Maanitteli meiltä marjan;
Otti tuo omenan meiltä,
Vietteli veen kalasen,
Petti pienillä rahoilla,
Hopehilla houkutteli.
Ken meitä veelle viepi,
Ken joelle juohattavi?—
Saapi saavit seistäksensä,
Kolataksensa korennat,
Ja kapat kalataksensa;
Piintyvät pikarin laiat,
Tuopin korvat tummenevat.

b) Häissä.

157. Oisiko lupa kysyä.

(Sulholle kotiväki.)
Oisiko lupa kysyä,
Saisiko sitä sanoa,
Mitä mielehen tulevi,
Kerkiävi kielelleni;
Saisiko sanoakseni,
Lupoa kysyäkseni:
Kävitkö tiesi tervehenä,
Matkasitko mainehitta,
Tuluksitta pitkät matkat,
Matkat suuret valkiatta,
Kun lähit anopin luoksi,
Ainoan apen kotihin?
Oliko viinat kuurittuna,
Vai oli vasta aiottuna;
Jok' oli leivät leivottuna,
Vai oli vasta aiottuna?
Syötettiinkö teitä siellä
Lestyin leivin, pestyin pöyvin;
Juotettiinko teitä siellä
Olusilla otraisilla;
Syötettiinkö sinun orosi
Portahilta pyöriviltä;
Juotettiinko sinun orosi
Lähteheltä läikkyvältä?

158. Tokko näit mitä tullessa.

(Morsiamelle sulhon heimo.)
Hyvä neito, kaunis neito!
Tuotapa kysyn sinulta:
Tokko tänne tullessanne,
Tokko taisi tamma juosta,
Orit konsti kompotella,
Ruuna ruskia ravata?

Hyvä neito, kaunis neito!
Tuotapa kysyn sinulta:
Tokko tänne tullessanne,
Notkot nousi, mäet aleni,
Kumpareet kukertelihen,
Rauniot rakentelihen,
Kivet pienet piehtaroitsi,
Järven rannat roikkaeli?

Hyvä neito, kaunis neito!
Tuotapa kysyn sinulta:
Näitkö tänne tullessasi
Kekoja keräperiä,
Näsäpäitä närttehiä?—
Ne kaikki tämän talosen,
Tämän sulhon kyntämiä,
Kyntämiä, kylvämiä.

Hyvä neito, kaunis neito!
Kun tunsit talohon tulla,
Niin tunne talossa olla;
Ei meillä surulla syöä,
Ei eletä huolen kanssa—
Maitotiinu on tietyssäsi,
Piossasi piimäpytty
Voivatinen vallassasi.

159. Voi veikko, mitä vetelet.

(Kyläläiset lommaavat morsianta.)
Voi veikko, mitä vetelet,
Tervaskannon kauneutta,
Pikitynnyrin pituutta,
Kerinkannan korkeutta!
Käkesit käkösen tuoa,
Kuletella kukkulinnun,
Tuoa maalta maan parahan,
Veeltä valkian valita;
Ei käki kätehen saanut,
Kukkulintu kumppaliksi,
Veelt' et valkiita valinnut,
Tuonut maalta maan parasta.
Puuttui konna koprihisi,
Sammakko satimehesi;
Saitp' on suolta suovariksen,
Aialta ajoharakan,
Korpin korpinotkelmalta,
Pellolta pelotuslinnun,
Mustan linnun mullokselta;
Löysit nartun naurismaasta,
Nirtun niintä kiskomasta;
Narttu naukui, nirttu niukui,
Sulhon tullessa lähelle.

160. Kirkas neiti kihloissasi.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen.!
Katsos meiän neioistamme;
On kun puola puolikypsi,
Tahi mansikka mäellä.
Puhas on pulmonen lumella,
Puhtahampi puolellasi;
Valkia merellä vaaksi,
Valkiampi valloissasi;
Soria merellä sorsa,
Soriampi suojassasi;
Kirkas tähti taivahalla,
Kirkkahampi kihloissasi.
Et oisi Savosta saanut,
Et tuonut Turustakana,
Tavannut Wiron takoa,
Vetänyt Wenäeheltä,
Niin soriita neitokaista,
Mokomata morsianta;
Silmät maksavat sinisen,
Poski puhtahan punaisen,
Varsi valkian paperin.

161. Kutti, kutti, sulho rukka.

(Morsiamen lommaajat.)
Sulho viljon veljyeni!
Sanoit sie pahan sanasen;
Sanoit saavasi sataisen,
Tuovasi tuhannen neien;
Et sataista saanutkana,
Tuonut et tuhannen neittä.
Sait su'un sukattomia,
Lajin kintahattomia.
Mitä lie tehnynnä ikänsä,
Kuta mennehen kesosen,
Ei kutonut kintahia,
Suoritellut sukkasia;
Hiiret kopsassa kopasi,
Hörppäkorvat lippahassa.

Kutti, kutti, sulho rukka!
Tuota toivotit ikäsi,
Tuota puolen polveasi,
Käkesit tämän kesosen;
Sanoit saavasi sarasen,
Apilaisen ottavasi,
Sorsan suositellehesi,
Vesilinnun vienehesi.
Sait sinä hyvän sarasen,
Armahan apilasheinän—
Löysit tieltä tervaskannon,
Leppäpökkelön lehosta.
Talven on tateessa maannut,
Kuukauen hevoskujassa,
Viel' on silmät siistimättä,
Kaikki kasvot kaavimatta.

162. Laajasukuinen neiti.

(Kaason puoli.)
Sulhokainen nuorukainen,
Rahan kanta kaunokainen,
Ellös meiän neioistamme
Sanoko suvuttomaksi,
Laatiko lajittomaksi,
Tehkö tietämättömäksi!
Onpa meiän neiollamme
Suku suuri, laji laaja;
Kappa ois kylveä papuja,
Jyvä kullenki tulisi,
Kappa ois panna pellavaista,
Kuitu kullenki tulisi.

Sulhokainen nuorukainen,
Rahan kanta kaunokainen,
Ellös meiän neioistamme
Toki tuhmaksi hokeko,
Typeräksi tunnustelko,
Saamattomaksi sanoko!
Mene sulho seppälähän,
Tietäpäs terävä rauta,
Tietä viikate terävä;
Vaali vartehen hyvähän,
Vestele veräjän suussa,
Kannon päässä kalkuttele.
Kun tulevi päiväpaiste,
Viepä neittä nurmen päälle,
Sitte heinä herskähtävi,
Sekä jussi jurskahtavi,
Kova heinä korskahtavi,
Suolaheinä säikähtävi,
Vihviläinen viuskahtavi,
Mätäs myötähän menevi,
Kulo käypi kellellehen,
Vesan kanta katkiavi.

163. Kaason kauneus.

(Kosiomiehen puoli.)
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverevä kaaso;
Kaunis kaaso kengältäki,
Silmiltä sitäi parempi.
Niinp' on kaaso kengitetty,
Kun on kelkka talloitettu;
Niinp' on kaason silmät päässä,
Kun harakan pakkasella.

(Kaason puoli.)
Niinp' on kaaso kengitetty,
Kun hevonen rauoitettu;
Niin on kaason silmät päässä,
Kun on tähet taivahalla.

164. Kaason istunta.

(Kosiomiehen puoli.)
Istu, istu kaaso rukka!
Kun istut, hyvinki istu;
Istu puhki puinen penkki,
Halki lautainen lavitsa,
Seinät sienille märännä,
Katso halki harjahirsi.

(Kaaso.)
Niinkö teill' on hoikat hongat,
Sekä pehmiät petäjät,
Ettei kestä kaason olla,
Nuoevaimon vaivutella,
Tämän illan istumilla,
Tämän aamun astumilla?—
Enmä istu penkillänne,
Enkä seiso sillallanne;
Istun hieprahelmoillani,
Seison kenstikengilläni.
Vain en istu ensinkänä,
Enkä seiso semminkänä,
Ennenkuin sulkani sulavi,
Höyheneni lämpiävi.

165. Kaason lämpimän saanta.

(Kosiomielen puoli.)
Kun lienet kovin vilussa,
Nouse kaaso kiukoalle,
Liesipankolle panete;
Pane jalka patsahalle,
Toinen orrelle ojenna,
Helmat lieskahan levitä;
Siinä sulkasi sulavi,
Höyhenesi lämpiävi.

(Kaaso.)
Nouskohon nokiset velhot,
Saakohon tulipunaiset,
Nokianne nuohomahan,
Karstojanne kaavimahan!
Piruko tästä piiat otti,
Lempo ampui leskieukot,
Nokiloita nuohomasta,
Karstoja karistamasta?
Eikä tuoa kaason syöä,
Nuoevaimon nunnostella;
Lepillenkö lehmät lypsi,
Kannoille muni kananne?

166. Kaason syötäntä.

(Kosiomiehen puoli.)
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverevä kaaso!
Kun lienet kovin nälässä,
Istunet rokan himolla,
Kuoli muinen musta ruuna,
Vaipui valkia hevonen,
Kuoli Kontisen kujahan,
Kyllösen kylyn etehen.
Tuoll' on raato rauniolla,
Pääkontti koan takana;
Sen on keuhot keittämättä,
Kapiot kaluamatta.
Siin' on kaason kyllin syöä,
Nuoevaimon nunnostella.

(Kaaso.)
Nouskohon kontio kolosta,
Havun alta haarakynsi,
Kiven alta kiskosilmä,
Viiasta vihainen kissa,
Ruunianne ruhtomahan,
Tammojanne tahtomahan,
Orittanne ottamahan,
Lehmiänne leikkomahan!
Missäpä hukka huikuroivi,
Metsän vihko viehkuroivi,
Kun ei karjassa kahua,
Liehu lehmien seassa?

167. Maata menentä.

Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Valkianverevä kaaso!
Jo ois aika maata mennä,
Liitto liipata levolle;
Kukot laulavat kylällä,
Hoikkasääret hoiloavat.

(Kaaso.)
Äsken aika maata mennä,
Liitto liipata levolle,
Kun mun sulkani sulaisi,
Höyheneni lämpiäisi.
Vai joko vaivainen varajat,
Tynnyrisi tyhjenevän,
Puolikkosi puolenevan?—
Vast' on kerta keitettynä
Kiiskiä kirokaloja,
Ahvenia ruotaisia;
Tuoppi on tuotuna olutta,
Ei sekänä meitä vasten,
Vasten muita vierahia.

168. Kaason juomiset.

(Kosiomiehen puoli.)
Hyvä kaaso, kaunis kaaso,
Kaaso valkianverevä!
Ootko Valtalan vasikka,
Vaiko Puntalan Punikki
Tynnyrien tyhjentäjä,
Puolikkojen puolentaja?—
Kun lienet olven himolla,
Eli taarin tarpehella,
Kyll' on meillä kystä vettä,
Paljo pantua olutta,
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä tynnyriä.
Kun ei siitä kyllä liene,
Tahi ei tulle tarpehiksi;
Viel' on tamma tanhualla,
Liinaharja liettehessä,
Läävässä Punikki lehmä,
Toinen Kyyttö kytkyessä
Joka laski laarin viinan,
Hyvän juomisen jorotti.

(Kaaso.)
En oo tänne lähtenynnä,
Enpä oluen himolla,
Enkä taarin tarpehella;
Olutt' on kotonaniki,
Taaria talossaniki;
Vaanp' on läksin katsomahan
Pienen lintuni peseä,
Varpuseni vainioa.
Kohta tästä kolkan käännän,
Kolkan käännän, toisen väännän
Tästä tuhmasta tuvasta,
Kamalasta kartanosta;
Heitän tänne herttaseni,
Tänne kaunoni kaotan;
Suojelkohon suuri Jumala,
Kaikkivalta varjelkohon,
Ettei huomenna katuisi,
Päivän päästä peljästyisi.
Näitä outoja ovia,
Veräjiä vierahia.

169. Kosiomiehen ylistys.

Kuules sie tuhannen vanha,
Ja vanhin kosiomiesi!
Tuo hattu, jok' on sinulla,
Tuot ei kanna kaikki miehet,
Eikä pojat puoletkana,
Kolmannetkana kosijat.
Verka on Wirosta saatu,
Säteristä säälitetty,
Puuhka on tuotuna Turusta,
Saksan linnasta sametti.
Vähä paitoa näkyvi,
Pikkarainen pilkottavi,
Paita kun papin paperi,
Kirkkoherran kirjanlehti,
Oman kultansa kutoma,
Kaunosensa kalkuttama;
Ommeltu oravakynsin,
Näätäkynsin nästäelty,
Tinaneuloin tikkaeltu.

III. Paimenlauluja.

170. Kukkalatva kuusi.

"Marisenko, marjasenko,
Punaposki puolasenko!
Kävitkö tuon mäkösen alla,
Viheriäisen vierun alla?"—
"Kävin kerran, kun kävinki."
"Mitäs näit käyessäsi?"—
"Näin kuusen kukkalatvan,
Ja haavan halialatvan;
Ison kuusen kukkalatvan,
Emon haavan halialatvan."
"Konsa sen kotihin tuomma!"
"Illan tullen, päivän mennen,
Karjan tullessa kotihin,
Kylylöylyn löyhkätessä."

171. Mipä paimenten olla?

Mipä meiän paimenien,
Kupa karjan kaitsijoien?—
Ei ole paha paimenien,
Pah' ei karjan kaitsijoien;
Kiikumma joka kivellä,
Laulamma joka mäellä,
Joka suolla soittelemma,
Lyömmä leikkiä aholla,
Syömmä maalta mansikoita,
Ja juomma joesta vettä.
Marjat kasvon kaunistavi,
Puolukat punertelevi,
Vesi ei voimoa vähennä,
Jokivesi ei varsinkana.

172. Tule tänne!

Tule tänne tyttöpaimen [33],
Tääll' on toinen poikapaimen [34];
Tääll' on karjat kaunihimmat,
Täällä kellot kuulusammat,
Tääll' on mansikat makiat,
Täällä lillikat lihavat,
Täällä puolat puolikypset,
Vatut vaaran rintehellä.

Kuti, kuti, kultaseni,
Tule tänne turkkaseni!
Tääll' on kaunis karjan käyä,
Armas paimenten asua;
Pohjaspuolella mäkönen,
Päivänpuolella puronen,
Lehtomaita luotehesen,
Itähän isot ahoset.
Kuti, kuti, kultaseni,
Tule tänne turkkaseni!
Tääll' on suuri sulhosesi [35],
Kaunis kasvin kumppalisi;
Sopisipa suuta antaa,
Kun olisi kahen valta.

173. Missä armahani?

Miss' on, kussa minun hyväni,
Miss' asuvi armahani,
Missä istuvi iloni,
Maalla kulla marjaseni?—
Kuulu ei ääntävän ahoilla,
Lyövän leikkiä lehoissa,
Ei kuulu saloilla soitto,
Ei kukunta kunnahilta,
Oisko armas astumassa,
Marjan matelemassa,
Oma kulta kulkemassa,
Valkia vaeltamassa;
Toisin torveni puhuisi,
Vaaran rinnat vastoaisi,
Saisi salot sanelemista,
Joka kumpu kukkumista,
Lehot leikkiä pitäisi,
Ahot ainoista iloa.

174. Armahan kulku.

Täst' on kulta kulkenunna,
Täst' on mennyt mielitietty,
Tästä armas astununna,
Valkia vaeltanunna;
Täss' on astunut aholla,
Tuoss' on istunut kivellä.
Kivi on paljo kirkkahampi,
Paasi toistansa parempi,
Kangas kahta kaunihimpi,
Lehto viittä leppiämpi,
Korpi kuutta kukkahampi,
Koko metsä mieluisampi,
Tuon on kultani kulusta,
Armahani astunnasta.

175. Enkö minäki toivoisi.

Lintu lauleli lehossa,
Pieni lintu pensahassa,
Kullaistansa kuikutteli,
Marjaistansa maanitteli,
Armahaistansa halasi;
Enkö mie poloinen raukka
Tuota toivoisi enemmin,
Halajaisi hartahammin,
Kullaistani kulkevaksi,
Marjaista matelevaksi?
Tule tänne, pieni lintu,
Lennä tänne, lintu rukka,
Haastele halusi mulle,
Ikäväsi ilmottele;
Mie sanon sinulle jällen
Haastan mielihaikiani.
Sitte vaihamma vajoja,
Kahenkesken kaihojamme.
Lennä, lennä lintu rukka,
Lennä, pieni pääsky rukka,
Lennä minun kaulalleni,
Käy käsivarrelleni;
Siinä säilyt sie paremmin,
Olet onnella hyvällä,
Olet kun kullan kukkarossa,
Asut kun armahan povessa.

176. Katso Kiesus karjaistani.

Katso Kiesus karjaistani,
Hoitele hyvä Jumala,
Näillä aukeilla ahoilla,
Leveillä lehtomailla,
Korkehilla koivikoilla,
Kauneilla kataikoilla,
Pienillä petäiköillä,
Mataloilla haavikoilla,
Kultaisilla kuusikoilla,
Armahaisilla saloilla;
Elä anna sutosen tulla,
Kohti kontion osata!
Jos konsa susi tulisi,
Kohti kontio kokisi,
Muuta muiksi lehmäseni,
Kannonpäiksi kaunoseni,
Kiviksi minun omani,
Kallioksi karjaseni;
Ei susi kivihin koske,
Karhu ei koske kallioihin.

177. Muut kuuli kirkonkellon.

Muut ne kuuli kirkon kellon,
Minä kurja karjankellon;
Papin parran muut näkivät,
Minä kurja kuusen latvan.
Kivi on mulla kirkkonani,
Pajupehko pappinani,
Lahokanto laulajana,
Käki muina lukkarina.
Kuku kultainen käkönen,
Kuku kulta kielellinen,
Hoila'a hopiarinta,
Tinarinta riuskuttele
Käynkö viikonki vilussa,
Kauan karjan paimenessa,
Astunko ahoja kauan,
Viikon soien vierukoita—
Kesosenko, kaksosenko,
Viitosenko, kuutosenko,
Vaiko kymmenen keseä,
Tahi ei täytehen tätänä.

178. Lepo, lepo, lehmän.

Lepo, lepo, lehmäni!
Jopa löysin härkäni
Kololahen korvelta,
Pajulahen lammilta.
Lepo, lepo, lehmäni!
Jopa löysin härkäni
Kiviniemen särkältä,
Valkialta rannalta,
Horsmia syömästä,
Kaisloja kaivamasta.

179. Paista päivä paimenelle.

Näytä päivä silmiäsi,
Lonkottele luomiasi,
Sinisetkö, vai punaiset,
Vaiko kellankarvalliset,
Vaiko viertehen näköiset,
Tahi vaahtivalkeuiset.
Paista päivä paimenelle,
Elä kalanpyytäjälle;
Kalamies kaloja syöpi,
Paimen parka kuivan leivän,
Kuivan leivän kurskehtivi,
Otraisen oeltelevi,
Kauraisen kavertelevi,
Tattarisen taittelevi,
Rukehisen ruinoavi,
Lemettisen leikkoavi,
Vielä parkkisen panevi,
Petäjäisen peiputtavi,
Kuoren kuivan kurskuttavi,
Veen lipillä luikkoavi,
Märän mättähän nenässä.

180. Laske paimenta kotihin.

Paista päivänen Jumala,
Hellittele herra Kiesus,
Poloisille paimenille!
Pah' on olla paimenessa,
Tyttölapsen [36] liiatenki,
Kun ei poikoa [37] keralla.
Kulu päivä kuusikolle,
Viere vehnä viijikölle;
Laske paimenta kotihin,
Sen talon emännän luoksi,
Että nälkäni näkisi,
Heti aittahan menisi,
Juosten juomahuonehesen,
Keikutellen kellarihin,
Taputtaisi talkkunoa,
Vuolasisi voita päälle,
Sipaisi sianlihoa,
Kavertaisi kannikkoa.

181. Mene päivä, viere viikko.

Mene päivä, viere viikko,
Alene Jumalan aika!
Mene päivä männikölle,
Kule kulta kuusikolle,
Karkaa kataikolle,
Lennä lehmäslypsykselle;
Päästä paimenta kotihin
Vilusta, pahasta säästä,
Vilusta värisemästä,
Pakkasesta parkumasta,
Kannikkoa kaivamahan,
Pyttyjä pyältämähän,
Voivatia vuolemahan,
Kirnua kolistamahan.
Isäntä kova kotona,
Emäntä sitäi kovempi,
Poika puoli perkelettä,
Tytär kun tulikipuna,
Miniä kun miekan kärki;
Itse kaivoi kannikkansa,
Itse pyttynsä pyälsi,
Itse vuoli voivatinsa
Itse kirnunsa kolisti;
Paimenelle vanha taari,
Vanha taari, kylmä kaali,
Jost' oli rakki rasvan syönyt,
Musti murkinan pitännä.
Annas tulla toisen tunnin,
Jo sanoi minun syöneheni,
Kannikkansa kaivaneeni,
Pyttynsä pyältäneeni,
Voivatinsa vuolleheni,
Kirnunsa kolistaneeni;
Sitte pieksi petkelellä,
Kolkutti kotahalolla.

Käsi poikki, jalka poikki,
Sen pahan talon emännän,
Oikiasta olkapäästä,
Vasemesta sarvennosta!

182. Jo tulen kotihin.

Jo tulenki, jo tulenki,
Jo tulenki kotihini;
Joko on kylpy joutununna,
Joko saatu saunavettä,
Sekä vastat valmihina?
Onko huttu keitettynä,
Puohtimella peitettynä,
Voita päälle heitettynä;
Onko lusikat ääressä,
Maitokupit vieressä?
Ptru Kirjo, ptru Karjo,
Ptruko haikia Haluna!
Jo on Kirjo kiini pantu,
Karjo kaarehen rakettu,
Haluna hakahan saatu;
Jo nyt jouvunki tupahan
Jo tulenki, jo tulenki,
Jo tulenki, jo, jo.

183. Hämehen kävijä.

"Kuulin kummat, näin imehet,
Hämehessä käyessäni."

"Mitä kuulit kummimmia,
Mitä näit imehimmiä?

"Sitä kuulin kummimmia,
Sitä näin imehimmiä
Siat sotki taikinata,
Emännät sikana röhki,
Porsas lattian lakasi,
Piiat pakinassa makasi."

"On tuo kumma kuullakseni,
Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo vielä kumma liene,
Ei ime väheäkänä;
Vielä kuulin kummempia
Näin vielä imehempiä:
Kirvehellä keitettihin,
Kattilalla leikattihin,
Orava veti rekiä,
Hepo hännin puuhun juoksi."

"Se on kumma kuullakseni,
Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo vielä kumma liene,
Ei ime väheäkänä;
Vielä kuulin kummempia,
Näin vielä imehempiä:
Orot oli ohran leikku'ussa,
Siikaset sitelemässä,
Laklaset latelemassa,
Hanhet haasioitsemassa."

"On tuo kumma kuullakseni,
Ime ilman ollakseni."

"Ei tuo vielä kumma liene,
Ei ime väheäkänä;
Kohta kuulet kummempia,
Vieläki imehempiä:
Antoi hanhi siivet mulle,
Lakia laajat lentimensä,
Niillä lennin löyhyttelin
Yheksän meren ylitse,
Meripuolen kymmenettä;
Lennin maille vierahille,
Tulin tuntemattomille,
Sinisen salon sisähän,
Vaskisehen varvikkohon.
Olipa siellä puut punaiset,
Puut punaiset, maat siniset,
Lehot lemmenkarvalliset,
Ruohot ruostehen näköiset.
Vuoret siellä voina vuoti,
Kalliot sianlihana,
Mäet mämmikakkaroina,
Kaikki kankahat metenä.
Siell' oli naiset listin lastin,
Morsiamet mustin kulmin,
Akat vanhat vaskivöissä,
Tyttäret tinasiloissa,
Ukot vanhat uunin päällä,
Nuoret miehet miekka vyöllä,
Kukot kultakannuksissa,
Kanat vaskivarpahissa,
Lehmät leppäisin utarin,
Paimenet pajuisin jousin.
Ei juotu oluttakana
Kuparitta kultaisetta,
Vaskireunatta vaitta;
Ei syöty sianlihoa
Veitsettä hopiapäättä,
Talrikitta tammisetta."

184. Kuulin kummat kuusialta.

Nousin aivan aikaisehen,
Aivan aikahuomenessa,
Kuun ja päivyen keralla;
Vielä ennen ennättelin,
Ennen kuuta, päiveäni.
Pyyhin pikku pirttiseni,
Lakaelin lattiani,
Tinaisilla tikkasilla,
Vaskisilla varpasilla.
Ammuelin rikkaseni
Tinaisehen takkasehen,
Vaskisehen vakkasehen.
Vein mä rikkani pihalle,
Kannoin ulos usta myöten,
Pihalle vajoa myöten,
Pellolle perimmäiselle,
Kaijimmalle pientarelle.
Seisattelime rikoilla,
Kääntelime, kuuntelime,
Kuulin kummat kuusialta,
Imehet yheksiältä:
Sika sillalla makasi,
Porsas tiellä poikki puolin,
Kahet kannukset jalassa,
Oksat kullan kummassaki.

Vielä kuulin kummempia,
Imehempiä tähysin:
Akat ammoi kytkyessä,
Lehmät leipoi taikinata,
Lampahat pani olutta;
Susi survoi, häntä torkkui,
Jänis jauhoi, pää järisi;
Oravainen ortta vuoli,
Pulmukainen puita pilkkoi,
Pääskynen pärettä kiskoi.

Vielä kuulin kummempia,
Imehempiä tähysin:
Hirsi veti, härkä notkui,
Reki kesti, tie hajosi;
Orava ahoja kynti,
Hevonen makasi puussa;
Kattilalla souettihin,
Wenehellä keitettihin;
Repo päätä poimimassa,
Itse hanhut antamassa.—
Anna hanhut siipiäsi,
Lakia laakamoisiasi!
Millä lennän muille maille,
Noille maille tuttaville,
Hopiaisehen salohon,
Kultaisehen koivikkohon.
Vaaher vaskinen salossa,
Kuusi kulta koivikossa,
Kukat kullan kiiltäväiset,
Lehet lemmen karvalliset;
Laulajat lehellä lemmen,
Kuulijat kukalla kullan,
Mie itse revon rekehen,
Virsi väkkärän väkehen.

185. Minkä noista mille annan?

Jopa mie tänä huomenessa
Nousin aivan aikaisehen,
Pesime, kumartelime,
Pyyhin pikku pirttiseni,
Vein rikkani pihalle,
Rikoillani seisatime.
Katsahime kankahalle,
Kankahalla kaunis lampi,
Lammissa venoja kolme.
Yks' on veno kultakokka,
Toinen on hopiakokka,
Veno kolmas vaskikokka.
Minkä noista mille annan,
Kunka kullenki osoan?—
Kultakokka taatolleni,
Veikolle hopiakokka,
Veljenpojan vaskikokka.

Katsahime toisen kerran,
Kolm' on neitoa venossa.
Yks' on neito kultakassa,
Toinen on hopiakassa,
Neito kolmas vaskikassa.
Minkä noista mille annan,
Kunka kullenki osoan?—
Kultakassa taatolleni,
Veljelle hopiakassa,
Veljenpojan vaskikassa.

Katsahime kolmannesti,
Ei ollut lampia enempi,
Eikä lammissa venoja,
Venosiss' ei neitosia;
Lampi oli muuttunut lehoksi,
Haavikoksi neiot nuoret,
Vesikaareksi venoset.

186. Työnsä kumpasellaki.

Tuli saarella palavi;
Kenpä tuolla tulta poltti?
Sulho tuolla tulta poltti.
Mitä sulho raatelevi?—
Korjoansa kirjottavi.
Mitä tuolla korjasella?—
Neittä tuolla korjasella.
Mitä neito raatelevi?—
Kultakangasta kutovi,
Hopiaista helkyttävi.

187. Juoksin, juoksin joen vartta.

Juoksin, juoksin joen vartta,
Katsoin ylös, katsoin alas;
Ylähällä päivä paistoi,
Alahalla veno souti.
Kenenpä se veno souti?—
Taattoseni veno souti;
"Ota taatto venosehesi!"

"Ei tytär veneesen pääse;
Tämä ranta raisu ranta,
Tämä vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,
Katsoin ylös, katsoin alas,

Ylähällä päivä paistoi,
Alahalla veno souti.
Kenenpä se veno souti?—
Maammoseni veno souti;
"Ota maammo venosehesi!"

"Ei tytär veneesen pääse;
Tämä ranta raisu ranta,
Tämä vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,
Katsoin ylös, katsoin alas;
Ylähällä päivä paistoi,
Alahalla veno souti.
Kenenpä se veno souti?—
Veikkoseni veno souti;
"Ota veikko venosehesi!"

"Ei sikko veneesen pääse;
Tämä ranta raisu ranta,
Tänä vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,
Katsoin ylös, katsoin alas;
Ylähällä päivä paistoi,
Alahalla veno souti.
Kenenpä se veno souti?—
Siskoseni veno souti;
"Ota sikko venosehesi!"

"Ei sikko veneesen pääse;
Tämä ranta raisu ranta,
Tämä vesi muakas."

Juoksin, juoksin joen vartta,
Katsoin ylös, katsoin alas;
Ylähällä päivä paistoi,
Alahalla veno souti.
Kenenpä se veno souti?—
Sulhoseni veno souti;
"Ota sulho venosehesi!"

"Tule tyttö veneeseni;
Täm' ei ranta raisu ranta,
Ei tämä vesi muakas."

188. Venehen synty.

Kävin tietä tengollista,
Maata maksan karvallista,
Siltoa sinikivoista,
Ojan porrasta punaista;
Tuli honka vastahani,
Mie tuota kyselemähän
"Syntyykö veno sinusta?"—

"Syntyypä veno minusta;
Kaiken käunoista kevättä,
Vielä viime viikollaki,
Käki kukkui latvoillani,
Mesi tippui lehvistäni,
Päivä kiersi keskipuuta."

Kutsuin veikon veistämähän—
"Käy venettä veistämähän!"
Kävi veikko veistämähän;
Veikkoni venettä veisti,
Kilkkavalla kirvehellä,
Kalkkavalla kalliolla.
Vene syntyi vestämällä,
Laiva lastun ottamalla;

Kävi nuoret soutamahan,
Nuoret souti, airot notkui;
Kävi vanhat soutamahan,
Vanhat souti, pää vapisi.

189. Souti sotka suojan rannan.

Souti sotka suojan rannan,
Tavi tyynen tylkytteli;
Souti sotkat, airot lotkat,
Pienoset peränpitimet.
Souti kerran suovesiä,
Souti toisen maavesiä,
Kolmannen kotivesiä;
Pyllisess' on pyytöpaikat,
Ryytissä rysäsiaset,
Kalasaunat saarimaalla.
Souammako saarimaalle,
Saarimaalta manterehen,
Manteresta maammon luoksi,
Maammon luota taaton luoksi,
Taaton luota veikon luoksi,
Veikon luota siskon luoksi;
Siskoll' on sininen silta,
Jossa leikki lyötänehe,
Tanssi tallaeltanehe.

190. Läkkäm sikko Suurulahan.

"Läkkäm sikko Suurulahan!—
Suurulass' on nuoret sulhot [38]."
"Vuota teen tilan emolle,
Jalan jaksan taattoselta."
Läksimmäpä Suurulahan,
Suurulass' oli suuri pirtti,
Musta lehmä lattialla;
Ukko sarvesta pitävi,
Akka alta tempoavi.
Minkä akka maion lypsi,
Sen samasen ukko särpi.
Katsahtimma karsinahan,
Neitosia [39] karsinassa;
Sekä syövät, jotta juovat,
Piirasia pistelevät,
Vehnäisiä viiltelevät,
Ohraisia ottelevat,
Kauraisia katselevat,
Veitsellä hopeisella,
Kupposesta kultaisesta.

Katsahtimma toisa'päinki,
Supun täysi sulhosia [40],
Läävänlauta pöytänänsä,
Vasannahka pöytävaate,
Leipä lehmältä kerätty,
Koiralta kolatsut saatu,
Vasikalta vaassajuomat,
Kakkarat katinpojalta.

191. Antti armas herttaseni.

"Antti armas herttaseni,
Sinisilmä sirkkuseni!
Konsa meille häät tulevi?"—
"Huomenna meille häät tulevi."

Antti armas naitettihin,
Mitä tuon häissä keitettihin?—
Sirkan siivet, torakan koivet,
Peiposen peräpakarat,
Västäräkin väärät sääret,
Pienen linnun piipottimet.

"Antti armas herttaseni
Käy nyt yöksi viereheni!"

Tuli yöksi viereheni,
Sitte yön levättyänsä,
Astui aamulla varahin,
Meni naurihin tekohon,
Teki tielle naurihinsa,
Pani kissan kyntämähän,
Varpusen vakoamahan,
Itse paaelle paneutui,
Nukkui nurmimättähälle.

192. Repo ja jänis.

Repo itki reilitteli
Kiven päällä kyykyllänsä,
Kahen kaupungin kesellä,
Kolmen linnan kuuluvilla;
Jänis juoksi katsomahan:
"Mitä itket, repo rukka?

"Tuota itken, jänö rukka:
Kuoli mun sukuni suuri
Noilla tappotantereilla,
Vainovaivoilla sioilla.
Iso kuoli, äiti kuoli,
Kuoli viisi veikkoani,
Kuusi kummini tytärtä,
Seitsemän setäni lasta.
Pienet poikani poloiset,
Kaikki tyyni kantamani,
Ne on vietynä Wirohon,
Saksan maalle saatettuna,
Herroille hetalehiksi,
Kauppamiehille kaluiksi."

"Elä itke repo rukkä!
Tule minun turvihini;
Avarat asunnot mulla,
Pellon pientaret laviat,
Hongan juuret huonehina,
Kantoset kamariloina."

193. Hiiren peiaat.

Hiiri kaupalta tulevi
Purrella punaperällä,
Wenehellä vaskisella.
Keitti linnan liepsahutti,
Tytär lintahan lipetti;
Keitti hutun hupsahutti,
Poika huttuhun hupeni.

Siitä hiiri hiihtamahan,
Lyhytpolvi lyyttämähän;
Jänis vastahan tulevi,
Kysytteli lausutteli:
"Minne hiihat hiiri raukka,
Lyhytpolvi lyykyttelet?

"Hiihan mie vähän väkeä,
Kutsun peiasvierahia;
Kuoli kaksi poikoani,
Hukkui huttukattilahan."

"Missä piät peiahasi?"—
"Tuolla piän peiahani,
Puun raossa, maan raossa,
Kahen kantosen välissä."

"Ketä kutsut vierahiksi?"
"Kutsun suolta suovariksen.
Aholta ajoharakan,
Peiposen perehinensä,
Linnun laihan lapsinensa;
Ne mie kutsun vierahiksi."

194. Katin kosiominen.

Kävi katti tietä myöten,
Löysi tieltä mättähäisen,
Mättähäiseltä kotasen;
Ketä tuon koan sisässä?—
Hiiri laiha lapsinensa,
Pienonen perehinensä.

Kolkkasi koan ovea,
Räyähytti räystäspuuta:
"Anna hiiri tyttöäsi!"—
"Miksi sulle tyttöäni!"

"Rinnallani istujaksi,
Kanssani kasuajaksi,
Elolaarin laukojaksi,
Jyväpurnon purkajaksi."

"Mustat mulla tyttäreni,
Mustapa minä itseki."

"Muihen musta, miun hyvänen,
Minun metonen mielestäni,
Sima, maito, silmästäni."

Antoi hiiri tyttärensä;
Katti se kosio kaunis
Pian hirtti hiiren lapsen,
Surmasi hyväsukuisen.

195. Hiiri ja hämähikkö.

Hämähikkö teitä kulkki,
Hiiri maita matkaeli,
Tulit tiellä vastatusten;
Niin hiiri sanoiksi saattoi:
"Hämähikkö höyretyinen,
Keräpenttu köyretyinen!
Mitä sie kävelet kurja,
Tulet tielläni etehen?"

"Minä laitoin luojan langan,
Keräsin kerän Jumalan."

"Vaiko loihit luojan langan,
Kirosit kerän Jumalan!
Mie sun nylen nyrkilläni,
Piirrän peukaloisellani;
Vien nahkasi Wiipurihin
Saatan Saksan kaupunkikin.
Saan sieltä sataiset markat,
Tuhantiset tukkoelen,
Viisi Wiipurin rahoja,
Kuusi kultapenninkiä.
Ostan olkisen orihin,
Hernevartisen hevosen,
Liinaharjan, liinahännän,
Karjalan pystykapion.
Ajan Kultalan kujihin,
Rikki kultihin rekeni;
Kulta kurski kulmilleni,
Päälleni hopiat pärski."

196. Hiiri ja katti.

Hiiri metsähän menevi,
Lyhytjalka lynsyttävi,
Pikku kelkkanen perässä,
Pikku kirves kelkkasessa.

Päätyi katti kannon päähän,
Kannon päähän katsomahan:
"Minne menet hiiri rukka,
Lyhytjaika lynsyttelet?"

"Metsähän menen poloinen,
Korpehen kovaosainen."

"Mitä siellä tekemähän,
Kuta raukka raatamahan?"

"Lehtikoivun leikkomahan,
Puun sorian sortamahan."

"Entä kuolet koivun alle,
Puun sorian sortumille?"—

"Pistäyn mä puun rakohon,
Koen mennä maan rakohon."
"Entä nälkäki tulevi;
Mitä siellä syöäksesi?"

"Syön mä koivun kuoruisia,
Puren haavan kettusia."

"Entä turpuvi mahasi,
Vatsa paisuvi pahaksi?"

"Puhkasen ma puikkosella,
Tärähytän tähkäsellä.

"Entäkun veri tulevi?"—
"Veren tulla'ki pitävi."

"Entäkun kivistelevi?"—
"Voitelen ma voikkosella."

"Mistä saat sa voikkosia?"—
"Akan vanhan vakkasesta."

"Mistä vanha akka saapi?"—
"Nuoren neien lippahasta."

"Mistä nuori neiti saapi?"—
"Nuoren lehmäsen nisästä."

"Mistä sitä nuori lehmä?"—
"Korehista korttehista,
Tuorehista turpehista,
Vihannista mättähistä,
Helyheinän hepsusista,
Luojan pitkiltä pihoilta,
Kaikkivallan vainiolta."

"Sen vainen valehtelitki;
Vaan ma nyt sinun opetan,
Ettet totta toisen kerran
Mua syöttele sanoilla."
Siinä kohta kourihinsa,
Kääppäsi käpälihinsä,
Tappoi hiiren hirviästi,
Ja kaotti kauhiasti.

Sihen loppui hiiren virsi,
Katkesi katin tarina.

197. Hiiren tapaaja.

Maaria matala muori,
Taaria talon emäntä,
Lypsi lehmän lyyrytteli,
Kantoi maion kaarutteli,
Pani patsahan nenähän,
Kuppisehen kultaisehen,
Vaskisehen maljasehen.
Tuli hiiri, joi vähäsen,
Tuli toinen, puolen lappoi,
Tuli kolmas, kaiken kaatoi.

Läksi hiiri hiihtamahan,
Lyhytjalka lyntsimähän;
Katti vastahan tulevi:
"Mistä hiihat hiiri raukka?"

"Pakohon pahoista töistä,
Pilloistani piilemähän."

"Mitä sie pahoa laait,
Kuta teit pillojasi?"

"Olipa Maaria matala,
Taaria talon emäntä;
Lypsi lehmän lyyrytteli,
Kantoi maion kaarutteli,
Pani patsahan nenähän,
Kuppisessa kultaisessa,
Vaskisessa maljasessa.
Meni veikko, joi vähäsen,
Meni sikko, puolen lappoi,
Menin mie, ta kaiken kaaoin;
Sitä mie pahoa laain,
Senpä tein pillojani."

Tuon katti käsin tavotti,
Hiiren hirtehen ripusti,
Siinä veti veitsellänsä,
Piirsi peukaloisellansa,
Vei nahan Wenäehelle,
Kantoi kaupungin oville;
Sieltä sai sataiset markat,
Toi sieltä tuhannet tengat.
Niill' osti ison orosen,
Hiirenkarvaisen hevosen,
Meren jäätä juoksemahan,
Somerta sirottamahan.
Meri parskui parmahille,
Somer silmille sirahti,
Juostessa hyvän hevosen,
Hyvän riskun riskuttaissa.

198. Joutsen ja hanhi.

"Mistä, kusta hanhoseni,
Hanhoseni valkia?"
"Rantaselta, rantaselta,
Joutseneni ylpiä!"
"Mitä sieltä tekemästä,
Hanhoseni valkia?"
"Poikiani pesemästä,
Joutseneni ylpiä!"
"Pesitkö minunki poiat,
Hanhoseni valkia?"
"Olit sie itseki siellä,
Joutseneni ylpiä!"
"Niin et pessyt poikiani,
Hanhoseni valkia?"
"Enmä pessyt poikiasi,
Joutseneni ylpiä!"
"Mie sinun merehen upotan,
Hanhoseni valkia!"
"Kyllä siipeni kannattavat,
Joutseneni ylpiä!"
"Mie sinun tulessa poltan,
Hanhoseni valkia!"
"Kyllä mä sammutan tulesi,
Joutseneni ylpiä!"
"Mie sinun hirtän hirsipuuhun,
Hanhoseni valkia!"
"Kyllä mun kynteni katkasevi,
Joutseneni ylpiä!"
"Mie sinun portista pujotan,
Hanhoseni valkia!"
"Jo olen siitä ennen käynyt,
Joutseneni ylpiä!"

199. Mitä itket pieni lintu.

"Mitä itket pieni lintu,
Lintu tuima tuikuttelet,
Pahalla pajupurolla,
Tiheällä tuomikolla?"

"Sitä itken pieni lintu,
Lintu tuima tuikuttelen;
Palelevi jalkojani,
Kivistävi kynsiäni.
En tohi tupahan mennä,
Saaha sammalhuonehesen:
Huorat luualla hosuvi,
Pahat vaimot vastallansa.

Sitä itken pieni lintu,
Lintu tuima tuikuttelen,
Pahalla pajupurolla,
Tiheällä tuomikolla,
Kun en tuota tunnekana,
Tunnekana, tieäkänä,
Minne lyön mä lyykyäni,
Kunne kaivottu ajame,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla Pohjanmailla;
Tulehenko teen tapani,
Vetehenkö saunan salvan.

Jos teen tulehen tupani,
Tuli polttavi tupani,
Pahana palokesänä;
Jos vetehen saunan salvan,
Vesi viepi salvokseni,
Vesivuonna voimatonna."

"Elä itke pieni lintu,
Lintu tuima tuikuttele!
Lennä tänne lintuseni,
Tule tänne tuttuseni;
Tääll' on kaunis ruokoranta,
Ruokoranta, heinälehto,
Leikki lyöähän lehossa,
Maitovelli keitetähän,
Voita päälle heitetähän,
Talkkuna taputetahan."

200. Pääskyläinen.

Pääskyläinen, päivän lintu,
Päivän lintu, yön lipakko,
Lenteli kesäisen päivän,
Kevätpäivän keikutteli;
Etsi maata maataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.

Löynnyt ei maata maataksensa,
Lehtoa levätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.

Lenti vuoren kukkulalle,
Laski kuusen latvasehen;
Näki laivan lainehilla,
Punamastoisen merellä.

Laski laivan mastosehen,
Puottelihen purjepuuhun;
Valo vaskesta pesäsen,
Muni kullasta munasen.
Tuli tuulonen mereltä,
Kaatoi laivan kallellehen;
Muna vierähti vetehen,
Muksahti meren mutahan.

Tuohon kasvoi kaunis saari,
Saarelle koria nurmi,
Nurmelle koria neiti.
Neiti poikia tekevi
Tuohon suurehen sotahan,
Tasapäähän tappelohon,
Joss' on päätä, kun mätästä,
Joss' on hiusta, kun kuloa,
Joss' on verta säärivarsi,
Polven korkeus punaista.

201. Avullinen kurki.

Etpä tieä, minkä löysin—
Löysinpä omenamarjan;
Etpä tieä, kunne kätkin—
Riihen päälle rikkasihin,
Saunan päälle sammalihin.
Tuli kukko kuopimahan,
Kanan lapsi kaapimahan;
Tästä kukko tapettihin,
Kanan lapsi kaltattihin,
Mulle villat annettihin.
Mie vanutin vaipakseni,
Kuoin villat kuotokseni,
Huperoitsin huovakseni,
Huovat revin rievuikseni.
Läksin suolle sotkuilleni,
Leveille letkuilleni;
Sormus kultainen kulahti
Vasemesta sormestani.
Laitoin piiat etsimähän,
Piiat etsi värttinätä;
Laitoin rengit etsimähän,
Rengit etsi kirvesvartta,
Läksin itse etsimähän,
Löysin kuren kyntämästä,
Vaivaisen vakoamasta.
Kurki kielelle paneksen:
"Annas aikoa vähäsen,
Siksikun munani muutan,
Laajat lapseni latelen."
Otin kuren olalleni,
Seivässäären selkähäni,
Tuota kannoin ja hikosin,
Kannoin saunan karsinahan;
Talvet piimällä pitelin,
Kesät voilla kestittelin.
Panin tynnärin olutta,
Puolentoista puolikkoa,
Kutsuin pipit, kutsuin papit,
Valitsin parahat vallat,
Suuren lintuni lihoille,
Kuren kuntopeiahille.
Kurki kielelle paneksen:
"Elä sie tapa minua;
Apuna minä olisin,
Jalkapuolla jauhajana,
Käsipuolla käskyläisnä,
Siivin sillat pyyhkimässä,
Lattiat lakasemassa,
Kynsin pellot kyntämässä,
Varpahin vakoamassa,
Nokan vettä noutamassa,
Purston puut vetelemässä."

202. Hävinnyt hanhi.

Läksin vettä rantaselta,
Kultavarrella kupilla;
Löysin hanhen rantaselta,
Istui hanhonen havulla,
Sormiluitansa lukevi,
Varpahiansa valitti.
Minä hanheni olalle,
Kannoin saunan karsinahan,
Kannoin kauroja etehen
Tammisella tairikilla.
Kävin sitte katsomahan
Kohta kolmen yön perästä,
Viikon päästä viimeistäki;
Näin hanhen menneheksi,
Saunasta kaonneheksi,
Läksin tuota etsimähän,
Astuin soita, astuin maita,
Astuin syötyjä ahoja,
Kalutuita kankahia.
Näin mä kyntäjän aholla,
Kysyttelin kyntäjältä:
"Kyntömiesi veikkoseni!
Ootko nähnyt hanhoistani?"

"Mistä tunnen hanhosesi
Mikä merkki hanhessasi?"

"Sinisiipi, vaskivarvas,
Kultoa kuvun rajassa,
Päässä Saksan palttinoa,
Otsassa omenamarja."

"Oonpa nähnyt hanhosesi:
Tuonne lenti löyhytteli
Yheksän meren ylitse,
Meripuolen kymmenettä;
Yksi siipi vettä viili,
Toinen taivasta tapaili,
Nokka luotoja lotasi,
Pää piteli pilvilöitä,
Eessähän vetelä lieto,
Takanansa taivas kirkas."

203. Hevosen hakija.

Tuli veikko vierahaksi,
Siskoni käviämeksi;
Vein mä veikkoni hevosen
Tallihin tasalakehen,
Kannon kauroja etehen.
Syötin sitte vierahia
Kahella kananmunalla,
Kaheksalla kakkaralla,
Yheksällä voipytyllä,
Kymmenellä kyrsäsellä.
Katoi veikkoni hevonen
Tallista tasalaesta.
Laitoin lapset etsimähän,
Lapset poimi puolukoita;
Panin piiat etsimähän,
Piiat etsi pirran piitä;
Käskin rengit etsimähän,
Rengit re'en kaplaksia;
Menin itse etsimähän
Kolmen koirani keralla,
Viien villahäntäiseni.
Koirat sotki suota myöten,
Itse telkin tietä myöten,
Nousin suurelle kivelle,
Kuuntelime, kääntelime.
Kuulin kellon kilkahtavan
Paakkolan papukeolla,
Ollin ohranärttehellä.
Kävin kohti kelloani,
Löysin veikkoni hevosen,
Panin hevon suitsi suuhun,
Siitä nousin ratsahille,
Ajoin korskaten kotihin,
Karskatellen kartanolle.

204. Merkitty orit.

Syötin sykysyn oritta,
Talven taaton konkaria,
Lesin ohrat, pesin kaurat,
Survotin suvirukihit.
Läksi orot oikomahan,
Kauransyöjä karkomahan;
Miepä etsohon orihin,
Kujakkisen kuuntelohon,
Oron ohjat olkapäällä,
Varsan valjahat käessä.
Kuuntelin kunervikoissa,
Katselin kanarvikoissa.
Mikä merkki orissani?—
Otsassa otavan tähti,
Päässä päivän pyöryläinen,
Kaulassa heliä kello,
Kultakuppi lautasella,
Säkä taivasta tapaavi,
Häntä maata halkasevi.

Näin mä hiekalla hevosen,
Kellokaulan kankahalla:
"Kun lienet ison oronen,
Tahi taattoni hevonen,
Hirnu kerran kuullakseni,
Kaljahtele kauransyöjä;
Oio soimelle kotihin,
Heinille heliseville,
Kauroille kahiseville;
Rikkoos risuinen aita,
Ratko aita rautainenki,
Teräksinen temmo seiväs,
Vitsas vaskinen murenna."

205. Tuntematon veli.

Läksin piennä paimenehen,
Lassa lammasten keralle;
Ajoin lehmät suota myöten,
Lampahat palomäkeä,
Itse kangasta kaputin,
Tulin rannalle ojasen,
Täitä rannalla ojasen.
Rämähytin raitapuuta,
Tuolta poikanen putosi,
Solki suussa, vyö käessä.
Minä raukka itkemähän,
Poikanen kyselemähän
"Mitäs itket nuori neito?"

"Itkenpä minä jotai,
Itken pientä veikkoani;
En ole sitte silmin nähnyt,
Kun piennä sotahan lähti,
Isän polven korkunaissa,
Aitin värttinän pituissa."

"Elä itke veikkoasi,
Tuolta veikkosi tulevi,
Alta linnan airot souti
Päältä linnan pää näkyvi;
Tuopi uuet ummiskengät,
Sulkkuiset sukan sitehet,
Tuopi paian palttinaisen,
Tuopi toisen aivinaisen,
Jok' ei kutkuta kuvetta,
Eikä kaiva kainaloita."

Minä kurja kuulemahan,
Mie kavala katsomahan;
Veikko seisoi vieressäni,
Eessäni emosen lapsi.

206. Pakeneva.

Vihoillinen viurusilmä,
Pajupaula, niinikenkä,
Läksi maata ryöstämähän,
Hämettä hävittämähän,
Tappoi taaton, tappoi maammon,
Tappoi viisi veikkoani,
Kuusi kummini tytärtä,
Seitsemän setäni lasta,
Tahtoi tappoa minunki.

Minä pääsin tuvan päälle,
Tupani tulehen syttyi;
Minä aialle ajoime,
Aita kaatui kalliolle,
Kallio kaheksi lenti;
Minä kuusehen kuvahin,
Kuusi kuueksi muruksi,
Seitsemäksi seipähäksi;
Minä lehtohon levahin,
Lehto mulle sauan antoi,
Saua minun tielle saattoi,
Tie minun talohon saattoi.
Löysin muorit sotkemassa,
Emäntäiset leipomassa,
Tyttäret taputtamassa,
Pojat ilman istumassa.

"Emäntäinen armahainen!
Leivo mulle kakkarainen,
Kivensilmän kiekurainen,
Koivunlehen korkukkainen,
Pajunlehen paksukkainen,
Lepänlehen laajukkainen,
Kananmunan muovokkainen.
Kunp' on leivot kakkaraisen,
Kutsun kultakämmeneksi,
Sanon Saksan sormukseksi;
Kun et leivo kakkaraista,
Kutsun kuppeloperäksi,
Sanon halkohakkuriksi."

Emäntäinen armahainen
Leipoi mulle kakkaraisen;
Minne minä kakkarani?—
Kakkaran kalastajalle;
Mitä kalamies minulle?—
Kalamies kalasiansa.

Minne minä ne kalani?—
Riihimiehelle kalani;
Mitä riihimies minulle?—
Riihimies jyväsiänsä.

Minne minä ne jyväni?—
Potsolle minä jyväni;
Mitäpä minulle potso?—
Potso puolen kylkeänsä.

Minne minä potsonkylen?—
Minä kylen koiraselle;
Mitä koiranen minulle?—
Koira minulle oravan haukkui.

Minne'pä minä oravan?—
Oravan minä papille;
Mitäpä minulle pappi?—
Pappi minulle liinapaian.
Minne minä liinapaian?—
Minä paian paimenelle;
Mitä paimonen minulle?—
Paimen minulle kostjumalan.

Minne minä kostjumalan?
Kostjumalan kokkoselle;
Mitä kokkonen minulle?
Kokko minulle siipiänsä,
Siipiänsä, sulkiansa,
Kaksi kannusjalkoansa.
Minä lennin löyhyttelin
Yheksän meren ylitse,
Meren kahen kainalotse,
Kahen kaupungin lävitse,
Kuuen linnan kuuluvitse,
Niemelle nimettömälle,
Saarelle sanattomalle.

Siin' oli pikku huonehuinen,
Jonk' oli ovi osman luista,
Oviseinä orihin luista,
Sivuseinä sirkun luista,
Peräseinä petran luista,
Laki lahnan suomuloista.
Uuni oli vaskesta valettu,
Kiukoa meren kivistä,
Luaslauta lumpehista,
Patsas puista pähkinöistä.
Rahi oli rauasta rakettu,
Silta silkillä katettu,
Pöytä kullan kirjoiteltu,
Hopialla huoliteltu,
Onnen kukko pöyän päässä,
Joka lattian lakasi
Siniseksi siivillänsä,
Punaiseksi purstollansa.
Rikat kantoi Riian tyttö
Perille isänsä pellon,
Josta kuului kurjan ääni,
Herjan huuto huonehesen;
Jossa Maaria makasi,
Puhas piika piiletteli,
Tinarinta riuotteli.

IV. Lasten lauluja.

207. Anto ja saanti.

Etpä tieä, minkä löysin—
Löysin kultaisen munasen;
Etpä tieä, minne peitin—
Riihen päälle rikkasihin,
Saunan päälle päistärihin.
Kävin tuota katsomahan
Illalla tulen keralla,
Päistäret tulehen syttyi,
Minä pääsin aian päälle,
Aita kaatui kahen puolen;
Minä kupsin kuusosehen,
Kuusi kuueksi palaksi;
Minä kapsin kankahalle,
Kangas allani kajahti;
Minä lennin lehtomaalle,
Lehto sanasen minulle;
Minä sauan niittäjälle,
Niittäjä heiniä minulle;
Minä heinät lampahalle,
Lammas villoja minulle;
Minä villani akalle,
Akka minulle tahtahaista;
Minä tahtahan sialle,
Sika antoi sukasiansa;
Minä sukaset suutarille,
Suutar kenkäset minulle,
Minä kengät kelkkaselle,
Kelkka halkoja minulle;
Minä halot kiukoalle,
Kiukoa kiven minulle;
Minä kiveni merehen,
Meri suoloja minulle;
Minä suolat nuottueelle,
Nuottue kaloja minulle;
Minä kalat kattilahan,
Kattila rokkoa minulle;
Rokka ruotsiksi ropotti,
Kala kiehui karjalaksi.

208. Läkkilään lähtö.

Lähin lassa Läkkilähän,
Päätäni panettamahan,
Silkillä siottamahan;
Läkin koirat haukkumahan,
Minä aialle kavahin,
Aita allani mureni;
Minä lennin lepikköhön,
Lepikkö mereksi muuttui;
Minä korpehen ko'ime,
Korpi hiekaksi helähti;
Minä karsin kankahalle,
Kangas muuttui kallioksi—
Kurki kallion raossa.
Minä kuren suitsi suuhun,
Itse selkähän kurelle;
Ajoin kurella kotihin,
Löyhyttelin lämpösehen.
Panin kuren karsinahan,
Heitin kerran heinäsiä,
Toisen kerran hietasia,
Kolmannen kotavesiä.
Käskin Elliä esinnä
Lypsämähän kurkiani,
Ei Elli nisiä löynnyt;
Itse lypsin lyykyttelin,
Kannon maion kapsuttelin,
Panin patsahan nenähän,
Kultaisehen kipposehen.
Tuli hiiri hipsutellen,
Katin poika kapsutellen,
Kaatoi kiulun kimmin kammin,
Kulta kipposen kumohon.
Minä lyöä luskuttelin,
Katti orsille kavahti,
Orret kaikki lattialle,
Pitkin siltoa pärehet;
Kuului remu Riikolahan,
Tomu toisehen talohon,
Pömy suuri Pöksölähän.

209. Prokko tiellä propatinna.

Läkkän tästä Läkkölähän,
Proitin tästä Prokkolahan!—
Prokko tiellä propatinna,
Minä Prokon selkähäni,
Kannoin Prokon kartanolle;
Prokon lehmät ammomahan,
Prokon uuhet määkimähän,
Prokon hevot hirnumahan,
Prokon koirat haukkumahan,
Prokon kissat naukumahan,
Prokon lapset laulamahan,
Prokon naiset nauramahan,
Prokon akka itkemähän,
Härkä iski hännällänsä,
Vasikka vasarallansa,
Lammas kinnikonnillansa,
Västäräkki säärellänsä,
Tianen kannuksellansa.
Minä pääsin päistärihin,
Päistäret tulehen syttyi;
Minä pääsin aian alle,
Aita mulle päälle kaatui j. n. e. [41]

210. Tuomittu katti.

Etpä tieä, minkä löysin—
Löysinpä mie pienen linnun,
Pienen linnun manninkisen,
Josta keitin vellinkisen.
Tuli katti kaupungista,
Viirusilmä Wiipurista;
Lakki vellin lapsinensa,
Söi vellin perehinensä.
Minä kattia ajohon,
Ajon katin kaupunkihin,
Viirusilmän Wiipurihin;
Tuolla katti tuomittihin,
Viirusilmä vietettihin,
Saarvaan saikkaan,
Lynkään leppään,
Kuivaan kuuseen,
Koveraan koukkuun,
Märkään mäntyyn,
Laikkapäähän petäjään.

211. Takoi seppä viikatteita.

Menin minä seppälähän,
Takoi seppä viikatteita;
Mitä niillä viikatteilla?—
Heiniä niittää.
Mitä niillä heinillä?—
Lampahien syöä.
Mitä niillä lampahilla?—
Villoja keritä.
Mitä niillä villoilla?—
Lankoja keträtä.
Mitä niillä langoilla?—
Sarkoja kutoa.
Mitä niillä saroilla?—
Lapsille takkia.
Mitä niillä lapsilla?—
Lastuja kantaa.
Mitä niillä lastuilla?—
Kukkoja paistaa.
Mitä niillä kukoilla?—
Herrojen syöä.
Mitä niillä herroilla?—
Keräjiä käyttämähän,
Oikeutta ottamahan.

212. Kolkkaa kotaa.

Kolkkaa kotaa,
Anna akka pataa;
Mitä sillä paalla?—
Papille huttua.
Mitä sillä papilla?—
Lasta ristimään.
Mitä sillä lapsella?—
Lastuja poimimaan.
Mitä niillä lastuilla?—
Saunaa lämmitä.
Mitä sillä saunalla?—
Maltahia tehä.
Mitä niillä maltailla?—
Olutta panna.
Mitä sillä oluella?—
Häitä juoa.
Mitä niillä häillä?—
Miniätä tuoa.
Mitä sillä miniällä?—
Riihessä rimuamahan,
Saunassa samoamahan,
Kivenpuussa kiikkumahan,
Lapakossa laulamahan.

213. Kenen tämä pelto?

Kenen tämä pelto?—
Peiposen pelto.
Millä tätä muokatahan?—
Kirvehellä muokatahan.
Missä kirves?—Kannon päässä.
Missä kanto?—Karhu kiskoi.
Missä karhu?—Nurmen juoksi.
Missä nurmi?—Neiti niitti.
Missä neiti?—Lippahassa.
Missä lipas?—Kosken alla.
Missä koski?—Koira lakki.
Missä koira?—Käärme pisti.
Missä käärme?—Kokko noukki.
Missä kokko?—Taivosessa.
Millä sieltä saatanehe?—
Saarapäillä saavasilla,
Kirjavilla kiirasilla.

214. Ken söi kesävoin?

Ken söi kesävoin?—
Kissa söi kesävoin.
Missä kissa?—Aitan alla.
Missä aitta?—Maahan kaatui.
Missä maa?—Vetehen vieri.
Missä vesi?—Härkä särpi.
Missä härkä?—Niityllä.
Missä niitty?—Viikate vilahti.
Missä viikate?—Kannon päässä.
Missä kanto?—Toukka kaivoi.
Missä toukka?—Kukko nokki.
Missä kukko?—Kuusosessa.
Missä kuusi?—Kirves kaatoi.
Missä kirves? Seinän alla.
Millä sieltä saatanehe?—
Haapaisilla halkosilla,
Korennoilla koivuisilla.

215. Kirkon teko.

Mikä tuoalla näkyvi?—
Talo tuoalla näkyvi.
Mikä tuon talon takana?—
Lampi tuon talon takana.
Mikä lammin laitasella?—
Vene lammin laitasella.
Mikä venehen sisässä?—
Kätkyt venehen sisässä.
Mikä kätkyen sisässä?—
Hursti kätkyen sisässä.
Mikä hurstin hulpilossa?—
Veikko hurstin hulpilossa.
Mikä veikon olkapäällä?—
Kirves veikon olkapäällä.
Mikä kirvehen kasassa?—
Lastu kirvehen kasassa.
Minne lastu singahtavi,
Sinne kirkko tehtänehe,
Sinisillä siltasilla,
Punaisilla portahilla.
Kenpä kirkkosen tekevi?—
Vieras kirkkosen tekevi.
Kenpä kirkon kirjottavi?—
Vieras kirkon kirjottavi.
Kenpä patsahat panevi?—
Vieras patsahat panevi.
Kenpä ikkunat tekevi?—
Iso ikkunat tekevi.
Kenpä penkit vestelevi?—
Veikko penkit vestelevi.
Kenpä lattiat lakovi?
Emo lattiat lakovi.
Kenpä sillat siivoavi?
Sisko sillat siivoavi.

216. Neiti verkossa.

Läksin aivan aikaisehen,
Aivan aika huomenessa,
Astuin tietä tengollista,
Maata maksankarvallista,
Ostetuille otramaille,
Kaupituille kauramaille,
Saoin markoin maksetuille.
Tuhansin lunastetuille.
Katselime, kääntelime,
Pitimmällä pientarella,
Kaijimmalla kappaleella.
Loin silmäni luotehelle,
Käännin päätä päivän alle,
Keksin mustaisen orosen,
Rauankarvaisen hevosen,
Suolla soikerrehtamassa,
Palolla papertamassa.
Kiskoin hännän, raastoin harjan,
Veinp' on veiolle kätehen:
"Laai veio verkko tästä,
Seän poika seitsonenki!"

Laati veio verkon siitä,
Seän poika seitsosenki.

"Vie'pä verkkosi vetehen,
Satasilmä salmen suuhun!"

Veip' on verkkonsa vetehen,
Satasilmän salmen suuhun.

Läksi veio verkoillehen,
Seän poika seitsollehen;
Mi on veion verkkosessa?—
Veion verkoss' ei mitänä.
Mi minulla verkossani?—
Minulla sininen sotka.
Mipä sotkan siiven alla?—
Silkki sotkan siiven alla.
Mi on silkkisen sisässä?—
Hursti silkkisen sisässä.
Mi on hurstin hulpikossa?—
Hurja hurstin hulpikossa.
Mi on hurjan kämmenellä?—
Helmi hurjan kämmenellä.
Mi on helmen loukkosessa?—
Lipas helmen loukkosessa.
Mi on lippahan sisässä?—
Neiti lippahan sisässä;
Viitisekse, vaatisekse,
Kultapantoihin kukikse,
Seän pojan puolisoksi,
Veion vieriskumppaliksi.

217. Kojo ja Anni.

Ken se Kolkkosen kolisti?—
Kojo Kolkkosen kolisti:
"Annas Kolkko Anniasi!"

"Miksi sinulle Anniani?"—
"Kojonpojan puolisoksi."

"Mull' on musta Annikkini."—
"Kyllä muila muitsii,
Pelonainen pesee,
Kesävesi valkasee,
Rumentsainen rusottaa,
Suuri nyplä somentaa,
Pieni nyplä parantaa;
Vieres mutso rekeen!"

Vieri mutso rekeen;
Reki vieri, tie mureni,
Jalas patvi paukoaa,
Vemmel tuomi tutajaa,
Rengas vaski vavahtaa,
Rahis rauta ratsajaa.

Ken kirjakorjassa?—
Anni kirjakorjassa.
Ken heittohiemoissa?—
Anni heittohiemoissa.
Ken kumasniekassa?—
Anni kumasniekassa.
Ken sulkkusorokoissa?—
Anni sulkkusorokoissa.
Ken kultakoltuskoissa?—
Anni kultakoltuskoissa.
Ken suurissa paikoissa?—
Anni suurissa paikoissa.
Ken ruskeissa kengissä?—
Anni ruskeissa kengissä.
Ken sulkkukostoissa?—
Anni sulkkukostoissa.

Ken palttinapaiassa?—
Kojo palttinapaiassa'
Ken kumatsukainalossa?—
Kojo kumatsukainalossa.
Ken majavapuuhkassa?—
Kojo majavapuuhkassa.
Ken sulkkukussakassa?—
Kojo sulkkukussakassa?
Ken ohjilla ajaa?—
Kojo ohjilla ajaa.
Kenen mäkeen mennään?—
Kojon mäkeen mennään.
Kenen törmään nostaan?—
Kojan törmään nostaan.
Kenen peltojen peritse?—
Kojon peltojen peritse.
Kenen tanhuan taatse?—
Kojon tanhuan taatse.
Kenen ikkunan alatse?—
Kojon ikkunan alatse.
Ken vastaan tulee?—
Akka vastaan tulee.
Ken korjasta nousee?—
Anni korjasta nousee.
Ken tupaan lähtee?—
Anni tupaan lähtee.
Ken oven aukasee?—
Kojo oven aukasee.
Mitä noille syötäväksi?—
Munavoita syötäväksi.
Mitä noille juotavaksi?—
Rieskamaito juotavaksi.
Mihen noita maata?—
Ukon uuteen aittaan.
Mitä noille vuoteeksi?—
Puuhkovia perinöitä,
Sulkkuisia potuskoita,
Liissovia lakanoita,
Kankaisia katuhkoita.

218. Oi ukko uikari!

Oi ukko uikari,
Pää paljas paikari!
Muistatko muinaisen,
Tajuatko taannoisen,
Kun kihlan iskimmä,
Oukkulan ovilla,
Koukkulan konnulla,
Suurima-saaressa,
Nesterin niemessä,
Pesterin pirtissä,
Takavaaran taipalessa?

219. Min rastas raataa.

Min rastas raataa,
Sen pyyhyt pyytää,
Onneton ottaa,
Vaivainen varastaa,
Lapiolle laittaa,
Telikälle työntää,
Oven alla peittää,
Vastalla kattaa.

Talonpoika takoo,
Keihäitä keittää,
Poika naittaa,
Tyttöjä työntää,
Savisissa saappahissa,
Kirjavissa kintahissa.

Meren römä rönkyy,
Tuulonen tuulee,
Kuningas kuulee,
Viieltä virstalta,
Kuuelta kulmalta,
Seitsemältä selkoselta,
Kaheksalta kankahalta.

220. Ken Teron tietää?

Ken Teron tietää?—
Mie Teron tieän:
Tero pikku pirttisessä,
Matalaisessa majassa,
Petäjäisessä pesässä,
Honkaisessa huonehessa;
Rokka Tuomahan tuvassa,
Kaali Kaian kammarissa,
Sakian savun seassa,
Olkisen oven takana.

221. Piilehtijä.

Kitkat, katkat, pitkät matkat,
Sinä ja minä ja Hentun Liisa,
Puntun Paavo ja Juortanan Jussi,
Kapakka Lassi ja Myllärin Matti,
Ympäri tuvan minua etsittiin;
Ei minua löyttykänä—
Mie vaan pankolla makasin.

222. Oli ennen ukko, akka.

Oli ennen ukko, akka,
Oli kirjava kananen,
Muni kirjavan munasen,
Muna vieri hiiloksehen,
Hiilet lenti lattialle,
Lattia lakehen nousi,
Kiukoa kivinen hyppi,
Pankko paasinen pamasi.
Ukko, akka itkemähän,
Kananen kakahtamahan,
Harakat hatsahtamahan,
Kynnykset kykertämähän,
Veräjäiset vieremähän,
Aitaset alenemahan,
Seipähät lotajamahan,
Musta lehmä ammomahan,
Muu karja murehtimahan.
Varikselta varvas poikki,
Harakalta häntä halki;
Juoksi pappilan joelle.
Papin piiat sotkuillansa:—
"Mitä hatsahat harakka,
Kuta kurja juoksentelet?"

"Sitä hatsahan harakka,
Sitä kurja juoksentelen,
Tulin saamahan sanoa;
Kunpa teki tietäisittä,
Korentonne katkoisitta,
Korvonne murentaisitta,
Kartut käästä nakkaisitta,
Sotkut jäälle jättäisittä."

Piiat pirttihin tulevat
Papin leipä liettehessä,
Papin lapset lattialla,
Papin akka pöyän alla,
Itse pappi parratonna,
Takki halki hartioista,
Puksut poikki polviloista,
Paitaki pahoin revitty.

223. Paimenen hätä.

Turu, turu tulkoon,
Kotiväki kuulkoon!
Jo on rosvot karjassani.
Joros katoi karjastani,
Karjakoira hirtettiin,
Musta härkä tapettiin,
Paimen parka tuomittiin.

224. Ellin velli.

Elli keitti vellii
Omalla kapustallansa,
Omist' otrajauhoistansa;
Velli kaatui karsinahan,
Ellin lapset lakkimahan,
Elli itse itkemähän,
Muu pere murajamahan.

225. Tuomisia.

Iso läksi Tuuterihin,
Veikko vieri Wiipurihin;
Tule iso Tuuterista,
Viere veikko Wiipurista,
Tuo pojalle puolahattu,
Tyttärelle tyynyverka,
Emännälle koppakengät,
Isännälle uusi turkki!
Mitäpä iso minulle?—
Minulle samettimyssy.
Mitä minulle veikkoseni?—
Veikkoni koriat kengät,
Tahi uusi verkatakki.

226. Tule ämmä Tuuterista!

Tule ämmä Tuuterista,
Kaala Karjalan hovista;
Tuo munanen tullessasi,
Keitä keltainen munanen,
Keltaisessa kattilassa,
Keltaisen tulen kes'ellä.

227. Kääpönen, kääpönen.

Kääpönen, kääpönen
Käpälillä kukkuu,
Neitonen, neitonen
Ihalalla itkee,
Toivonen, toivonen
Toisessa talossa,
Maammonen jyttynäinen,
Matuskaksi puuttunainen,
Heinillä herskuu,
Nurmella nurskuu,
Tinapotsalkoissa,
Sulkkusorokoissa,
Pellavasrätsinöissä.

228. Yksi on akalla poika.

Yksi on akalla poika,
Ainoa akalla poika,
Yks' on sillä silmä päässä.
Ampui peiposet pihalta,
Rastahaiset rauniolta;
Ampui vuoen, ampui toisen,
Jopa kohta kolmannella
Kaikki korjasi kokohon,
Kaikki tunkevi tulehen.
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
Lietsoi kohta kolmannenki;
Tuli tuhkia läjänen,
Paljo kuivia poroja.

229. Vanhan ammunta.

Mies vanha variksen ampui,
Tiesi tetren saanehensa,
Koppelon kopannehensa,
Vesilinnun vienehensä;
Tetret puissa tervehenä,
Koppelot kovin hyvänä,
Vesilinnut liikkumatta,
Sorsaset sukeltamatta.

230. Nukka kaunis karkaele!

Hyppää hyvänen nukka,
Nukka kaunis karkaele!
Miks' et nukka eilen tullut;
Eilen oli iloinen ilta—
Oli viinat, oli oluet,
Oli kalat kaikenlaiset;
Viinat virtana vilasi,
Oluet ojana juoksi.
Kellen nukka heitettihin?—
Kerttu kurjan kulkun päälle,
Anni hampsun hartehille.

231. Sinun sikoja, minun sikoja.

Sinun sikoja, minun sikoja,
Syötetyitä, juotetuita,
Syötetyt minun sikani,
Lestyn leivän, kauran kanssa.
Se sika, jok' on sinulla,
Teki paljo porsahia,
Enemmän emäsikoja.
Kylk' oil kuutta kyynäreä,
Selkä seitsentä sasenta,
Saparo satoa syitä.
Kylki maksoi kymmeniä,
Selkä seitsemän satoa,
Saparosta sai tuhannen.

232. Hus sika metsään!

Hus sika metsään!
Mitä sika metsässä?
Tuomahan marjoja
Punaisella pussilla,
Sinisellä silkillä,
Korialla kontilla,
Vaskisella va'illa,
Kultaisella kuppisella,
Maalatulla maljasella.

233. Ruotsin kieltä.

Hyykä perju, juupa taalar
Härät tarissaa, miki haakar,
Konkommu lilla syötävän!
Viska tanssaa suullen hyppijän.
Konkommi lilla tokka!
Viska tanssaako hoppaa.

234. Olin ennen onnimanni.

Olin ennen onnimanni,
Onnimannista matikka,
Matikasta maitopyörä,
Maitopyörästä pytikkä,
Pytikästä pöytäristi,
Pöytärististä ripukka,
Ripukasta rintasolki,
Rintasolesta sopukka,
Sopukasta Suomen kirkko,
Suomen kirkosta kipinä,
Kipinästä kirjanmerkki,
Kirjanmerkistä meteli,
Metelistä meiän herra,
Meiän herrasta hevukka,
Hevukasta heinäkelkka,
Heinäkelkasta kekäle,
Kekäleestä kenkiraaja,
Kenkiraajasta rapukka,
Rapukasta raianhaara,
Raianhaarasta harakka,
Harakasta hangonvarsi,
Hangonvarresta vatikka,
Vatikasta vallismanni,
Vallismannista matikka,
Matikasta maitopyörä,
Maitopyörästä pytikkä,
Pytikästä j. n. e. (vaikka loppumattomaan).

235. Hyi, hyi Hymylään.

Hyi, hyi Hymylään!
Hymylän koirat haukkumaan.
"Käykäi lapset katsomaan,
Mitä Halli haukkuu,
Luppakorva lupsottaa."
"Tuota Halli haukkuu,
Luppakorva lupsottaa:
Tulee tuolta Tolvasen repukka
Räkihinsä rääkistynnä,
Likoihinsa liikistynnä,
Paho'insa paakistunna;
Kapusta korjana,
Hiiri hevosena,
Kissa kyytijänä,
Petkel ruoskana."

Tuli tuo Tolvanen tupahan,
Leivät lietehen akalta,
Lapionsa lattialle;
Akka halko-orsille,
Vellivati käessä,
Vetelä velli Tolvasen silmille:
"Voi, voi, missä minä peseme!"—
"Pesete tervakaukalossa!"

Pesihen tervakaukalossa:
"Joko pääsin puhtahaksi?"—

"Oh, oh, ei väheäkään;
Pesete vielä toinen kerta!"

Pesihen sitte toisen kerran:
'Jokohan nyt välttänee?"—
"Jo nyt vähän välttänee."

"Missä saisin pyyhkiäme?"—
"Mene ruumenhinkalohon;
Siellä saat sa pyyhkiäte."

Meni ruumenhinkalohon,
Alkoi siellä pyyhkiähen:
"Joko han nyt välttänee?"

"Oh, oh, ei väheäkään;
Mene höyhenhinkalohon!"

Meni höyhenhinkalohon,
Alkoi siellä pyyhkiähen:
"Jokohan nyt välttänee?"

"Jo nyt vähän välttänee;
Mitä kuuluu vieraalle?"

"Ei mitänä erittäin;
Arvuutuksilla voitetiin.
Paljo olen käynynnä,
Pitkin kyliä kysellyt,
Pitkin teitä tieustellut,
Enkö saisi vastausta;
Jo on nälkäki vähäsen,
Saisinko mitä syöäkseni?"

"Tuoll' on koan orrella
Vanha kissan häntä,
Hiiret hiukan kalunnehet,
Siin' on sinulla syöäksesi;
Taetvettä tanhualla,
Siin' on juomista sinulle."

236. Meni akka metsään.

Meni akka metsään,
Pukki tuli vastaan:
"Mene pukki kotiin!"—
Ei pukki mennytkään.

Meni akka metsään,
Tukki tuli vastaan:
"Lyö'pä tukki pukkii!—
Pukki ei mene kotiin."
Eipä tukki lyönytkään.

Meni akka metsään,
Tuli tuli vastaan
"Polta tuli tukki!—
Tukki ei lyö pukkii,
Pukki ei mene kotiin."—
Ei tuli polttanutkaan.

Meni akka metsään,
Vesi tuli vastaan:
"Sammuta vesi tuli!—
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei lyö pukkii,
Pukki ei mene kotiin."—
Ei vesi sammuttanutkaan.

Meni akka metsään,
Härkä tuli vastaan:
"Juo'pa härkä vesi!—
Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei lyö pukkii,
Pukki ei mene kotiin."—
Eipä härkä juonutkaan.

Meni akka metsään,
Nuora tuli vastaan:
"Lyö'pä nuora härkää!—
Härkä ei juo vettä,
Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei lyö pukkii,
Pukki ei mene kotiin."—
Eipä nuora lyönytkään.

Meni akka metsään,
Hiiri tuli vastaan:
"Pure hiiri nuora!—
Nuora ei lyö härkää,
Härkä ei juo vettä,
Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei lyö pukkii,
Pukki ei mene kotiin."—
Eipä hiiri purrutkaan.

Meni akka metsään,
Kissa tuli vastaan:
"Syö'pä kissa hiiri!—
Hiiri ei pure nuoraa,
Nuora ei lyö härkää,
Härkä ei juo vettä j. n. e."
Eipä kissa syönytkään.

Meni akka metsään,
Repo tuli vastaan:
"Syö'pä repo kissa!
Kissa ei syö hiirtä,
Hiiri ei pure nuoraa,
Nuora ei lyö härkää j. n. e."
Eipä repo syönytkään.

Meni akka metsään,
Koira tuli vastaan
"Tapa koira repo!—
Repo ei syö kissaa,
Kissa ei syö hiirtä,
Hiiri ei pure nuoraa j. n. e."
Eipä koira tappanutkaan.

Meni akka metsään,
Susi tuli vastaan:
"Syö'pä susi koira!—
Koira ei tapa repoo,
Repo ei syö kissaa,
Kissa ei syö hiirtä j. n. e."
Eipä susi syönytkään.

Meni akka metsään,
Karhu tuli vastaan:
"Tapa karhu susi!—
Susi ei syö koiraa,
Koira ei tapa repoo,
Repo ei syö kissaa,
Kissa ei syö hiirtä,
Hiiri ei pure nuoraa,
Nuora ei lyö härkää,
Härkä ei juo vettä,
Vesi ei sammuta tulta,
Tuli ei polta tukkii,
Tukki ei lyö pukkii,
Pukki ei mene kotiin."
Siitä:
Karhu tappamaan sutta,
Susi syömään koiraa,
Koira tappamaan repoo,
Repo syömään kissaa,
Kissa syömään hiirtä,
Hiiri puremaan nuoraa,
Nuora lyömään härkää,
Härkä juomaan vettä,
Vesi sammuttamaan tulta,
Tuli polttamaan tukkii,
Tukki lyömään pukkii,
Pukki juoksemaan kotiin.
Sillä sai akka pukkinsa kotiin.

237. Palvelin minä rikasta miestä.

Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä kukon palkastani;
Kukko sanoi kukkuluuraa.
Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä kanan palkastani;
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä kissan palkastani;
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä koiran palkastani;
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä sian palkastani;
Röh minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä uuhen palkastani;
Mää minun uuheni,
Röh minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanan,
Kukko sanoi kulclculuuraa.

Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä vuohen palkastani;
Myy minun vuohen,
Mää minun uuheni,
Röh minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä lehmän palkastani;
Muu minun lehmäni,
Myy minun vuohen,
Mää minun uuheni,
Röh minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanan,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä härän palkastani;
Möö minun härkäni,
Muu minun lehmäni,
Myy minun vuoheni,
Mää minun uuheni,
Röh minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minua kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

Palvelin minä rikasta miestä,
Rikasta miestä ja viisasta,
Sain minä oriin palkastani;
Ju minun oriini,
Möö minun härkäni,
Muu minun lehmän,
Myy minun vuohen,
Nää minun uuheni,
Röh minun sikani,
Hau minun koirani,
Nau minun kissani,
Kai minun kanani,
Kukko sanoi kukkuluuraa.

238. Luojan kukku.

Luojan kukku, kultahelkka!
Kuku mulle kultiasi,
Kuku mulle, kuku muille,
Kuku kaikelle kylälle;
Kuku kultia kujille,
Hopehia tanhuille,
Vaskia vajojen päihin,
Tien vierihin tinoja.
Luojan kukku, kultahelkka!
Kuku vielä kerta, toinen;
Kuku meiän kuulijoita,
Laita meiän laulajoita,
Kuulijat kukalle kullan,
Laulajat lehelle lemmen,
Mie itse remorekehen,
Virret väkkärän väkehen.