BERTIL MAMLBERG (1889—1958)
Neitsyt.
Ilta painuu. Pursi ohi rantain
liukuu, ruumiis aphrodiisisen
verhotonta kauneutta kantain.
Virran nousten, virran vaipuin retki
nautinnollinen!
Aalto rannan piilipuita
kuvastelee hiljaa vierien.
Suljetuita
polviasi vasten lepää käden kukka valkoinen.
Kohti yön ja pyyteen juhlaa kulkee
ruusuin seppelöity alukses;
nuorukainen syliinsä sun sulkee,
hunnuttaen silmäis valon täyttyy pian haavehes
Liu'u, minne mieles halaa,
ohitsemme, syliin kaivatun;
ilta palaa,
pilvet kulkee, kedot tuoksuu, »Eros», kuiskaa
huules sun.
Keinut ohi rantain pehmeästi,
oksat jäseniäs hyväilee;
valo kultaa hiukses himmeästi,
yli arkaadisen seudun kaukaa huilut helisee.
Tuuletonna virta päilyy,
otsas yllä ilma tuuleton;
joskus häilyy
silkkipurjeet purren keinuin, kyyhkyspesä
kannell' on.
(Suom. Lauri Viljanen)