EERIKKI PYHÄN RISTIRETKI.
Nyt on sanottu, että kun pyhä kirkko oli perustettu ja valtakunta jaettu, niin kokosi hän sotajoukon pyhän kristinuskon hyväksi ja vihollistansa vastaan, ottaen mukaansa Pyhän Henrikin Uppsalasta, missä hän oli piispana, ja purjehti Suomeen, joka siihen aikaan oli pakanallinen maa ja teki suurta vahinkoa Ruotsille. Silloin vaati Eerikki sen kansan kääntymään kristinuskoon ja solmimaan rauhan hänen kanssaan, ja kun he kieltäytyivät kääntymästä, soti hän heitä vastaan ja voitti heidät miekalla, kostaen miehekkäästi kristittyjen miesten veren, jota he kauan ja usein vuodattaneet olivat. Ja saatuaan niin hyvin ansaitun voiton, puhkesi hän hurskaihin rukouksiin, langeten polvilleen kyynelsilmin, koska hänellä oli lempeä ja helliväinen sydän. Silloin kysyi yksi hänen miehistään häneltä, miksi hän itki, vaikka hänen olisi ennemmin pitänyt iloita siitä ihanasta voitosta, minkä hän oli saanut Herran Jeesuksen Kristuksen ja pyhän kristinuskon vihollisista. Silloin hän vastasi näin: "Totisesti minä iloitsen ja ylistän Jumalaa voitosta, jonka hän on suonut, ja suren katkerasti, että tänä päivänä on niin monta ihmissielua hukkunut, jotka olisivat voineet päästä taivaaseen, jos olisivat kristinuskoon kääntyneet." Tässä seurasi hän Jumalan hyvän ystävän Mooseksen esimerkkiä, joka oli kaikista miehistä säysein ja laupein, joka Jumalan oikeuden tähden tapatti epäjumalanpalvelijat, kostaen vääryyden ja pilkan Jumalaa kohtaan, ja kuitenkin laupeudesta rukoili Jumalaa saman kansan synnin tähden. Sitten kutsui P. Eerikki eteensä sen kansan, joka oli jäänyt kaatamatta, ja asetti siihen maahan kristinuskon suojaksi ennen mainitun P. Henrikin, joka sitten kruunattiin marttyyrikruunulla ja lähetti sinne pappeja, ja sääsi muita seikkoja, jotka kuuluvat kristinuskoon ja jumalanpalvelukseen, ja palasi sitten takaisin Ruotsiin kunniakkaana voittajana.
(Ote Eerikin legendasta.)