I.
Ma vihaan näitä lauhan laulajia; ne sanarikkaan proosan sorvaa, ne rytmin ylpein hurmaa korvaa ja kukin leikkii vapaus-ritaria.
Jo vuodet kuullut oon
tuon laulun tuulta kaislikkoon.
Se nyrkki milloinkaan ei lyö,
se salama ei koskaan satu maaliin.
Ma vihaan virttä nukuttajan. He eivät; — miehet, jotka uskaltaa hien ja loan halki vaeltaa, on miehet ajan.