I.

Kurja! yhä huokailet sä näin:
»Kukaan suurempaa ei vaivaa kanna!
Eipä kenkään ole ystäväin,
Kenkään lempeään ei mulle anna».

Kernaast' uskon valituksen tään;
Kellekään et näytä ystävyyttä
Itse, etkä lemmi ketäkään —
Etkö voivotakin aivan syyttä!»