IX.
Hirveä talvi kului ilman minkäänlaisia muutoksia oloissa ja ilman luvattua korotusta terästankojen hinnassa. Hungervillen säästöpankin täytyi lakkauttaa toimintansa, ja poliisilla oli täysi työ estäessään työväenpuhujia pitämästä kapakoissa kiihotuspuheita jo ennestään tarpeeksi ärsytetyille joukoille.
Mutta koko pitkän, kuuman kesän työskentelivät valtavan suuret tehtaat tuottaen kymmenin tuhansin dollareita ja tuhansin tonnein terästä.
Työväen lähetystöt eivät enään voineet mennä johtajan puheille, sillä hänen suuremmoinen huvialuksensa "Aurora", jonka rakentaminen oli tullut maksamaan kaksisataa viisikymmentä tuhatta dollaria, ihastutti juuri tähän aikaan koko maata verrattomilla ennätyksillään purjehduskilpailuissa Newportissa.
Ja sitten saapuivat koleat syyspäivät ennustaen taas uutta, pelottavaa talvea ja terästankojen yhä suurempaa halpenemista. Herra Robert van Rensselaerin komea höyryalus, "Pyrstötähti", oli juuri valmiina lähtemään pienelle retkelle pitkin Floridan rannikkoa, kun sen omistaja kutsuttiin Hungervilleen pikasähkösanomalla, joka ilmoitti hädän olevan käsillä.
Ja todellakin oli levottomuutta ilmassa Hungervillessa. Johtajakin sen heti huomasi. Kaupungin kaduilla tapasi kalpeita, kivulloisia lapsia, murtuneita, kuihtuneita naisia ja kulmainsa alta murjottavia miehiä. Rapistuneista hökkeleistä viskeltiin ulos ihmisiä ja kurjia talouskapineita; hurjistuneet joukot kuuntelivat erästä villin näköistä miestä, joka piti puhetta heille vieraalla kielellä.
Tämän kaiken huomasi johtaja ajoneuvojensa kiitäessä pitkin katuja. Mutta hän ei vähintäkään näkemistään pelästynyt, ja ammattiyhdistysten lähettiläät palasivat tuoden tiedon, ettei mihinkään myönnytyksiin suostuttaisi. Seuraavana päivänä tiesivät sanomalehdet kertoa ammattiyhdistysten ehdottaneen viimeistä keskustelua, ja jos ei silloin tehtäisi myönnytyksiä, alettaisiin lakko ja taistelu viimeiseen mieheen asti.