VII.
Robbien isä oli johtajana ja suurimpana osakkaana eräässä jättiläismäisessä teollisuusyrityksessä. Sitä paitsi oli hän maan kuulu rikkauksistaan ja maailman pörssimarkkinoitten vaikuttavin mies.
Tästä kaikesta oli Robbiella vaan hämärä aavistus ja hän halusi saada enempi tietoja. Seuraus tästä oli, että hän tottui nousemaan aamuisin kello kymmeneltä ja unohti ajaa automobiilinsa alakaupungille. Klubeihinsa tuli hän yhä harvemmin, eikä hänen iloista nauruaan enään koskaan siellä kuulunut.
Ihmeellinen muutos oli näet Robbiessa tapahtunut. Tämän ilmiön voin paraiten selittää viittaamalla hänen isänsä jo ennenmainittuun lauseeseen. Hän oli alkanut oppia elämän olevan taistelua, hän, joka tähän saakka oli tuntenut sitä vaan hauskalta puolelta. Golf-pelissä esim. saa ponnistaa kaiken voimansa voittamatta sitten muuta urhoutensa palkinnoksi kuin hopeapikarin ja ylistyksiä sanomalehdissä. Mutta pörssipelissä voitetaan suunnattomasti kilisevää kultaa ja arvopapereita.
Tähän uudenlaiseen peliin oli Robert van Rensselaer nyt ryhtynyt. Ja koska hän oli kunnon poika, jolla oli toivottava määrä pääomaa, mainittiin hänen nimensä piankin arvokkaimpain joukossa. Hän suoritti pari taitavaa temppua, jotka suorastaan hämmästyttivät hänen ihastunutta isäänsä. Tämä pääsi piankin maksamasta rahoja poikansa pankkitiliin.
Ennenkuin viisi vuotta oli ehtinyt kulua oli Robert van Rensselaer useitten suurien yrityksien hallinnossa. Hänen sanojaan kuunneltiin mielenkiinnolla, sillä jos hän huomasi, ettei sitä tehty, voi hän saada halun ruveta toimimaan toisella taholla, ja tämä tuotti säännöllisesti jollekulle liikekumppaneista katumusta ja mielipahaa.
Tällaisissa olosuhteissa hän luonnollisesti kokonaan muuttui. Vanhat ystävät kyllä kutsuivat häntä edelleenkin Robbieksi, samoinkuin kuka muu tahansa; tietysti hänellä myöskin oli automobiilinsa ja ennenmainittu huoneusto kaupungin länsiosassa. Mutta hänellä, jolla ei ennen koskaan ollut ainoatakaan vihollista, oli niitä nyt tuhansittain, ja hänen täytyi päivästä päivään käydä elämästä raivoisaa taistelua, yhtä loppumatonta kuin aarniometsissä. Siksi ilmestyi kova piirre hänen suunsa ympärille ja otsaansa syviä ryppyjä. Ja kun hän nyt ei toisinaan voinut ajaa tahtoansa perille, tuli hän kovin äreäksi ja kiukkuiseksi.
On tärkeätä huomauttaa tästä seikasta, koska juuri näinä aikoina sanomalehdet erityisesti mainitsivat ystävästämme, ja hän saavutti jonkinlaista kuuluisuutta antamalla eräässä tilaisuudessa vallan huonolle tuulelleen, täten joutuen ikävähköön selkkaukseen. Tämä tapahtui hänen oltuaan noin kymmenen vuotta äsken kuvaamanamme uutena ihmisenä ja päästyään isänsä jälkeen suuren ja tärkeän teollisuuslaitoksen johtajaksi.
Lukija onkin jo arvannut minun tarkoittavan Hungervillen melkein historialliseksi käynyttä lakkoa, joka joku aika takaperin tuotti sekasortoa ja levottomuutta yli koko maan.