XIX.
Nyt siirtyköön lukija hyväntahtoisesti viisi vuotta ajassa eteenpäin. Tapaamme rouva Robert van Rensselaerin kahden lapsen äitinä, seurapiirinsä ylpeänä, vastustamattomana kuningattarena, suurena maailmannaisena, joka tyynin mielin kantaa korkean asemansa vaatimat velvollisuudet.
Herra Robert van Rensselaerin taas tapaamme vaikuttavana mahtina maansa liike-elämässä, miehenä, joka yhdellä ainoalla kynänvedolla luo senaattoreita. Hänen liikeasiansa ovat yhä edistyneet ja hänen käskystään puhkeavat esiin rikkaudet kuten hedelmäpuut intialaisen fakiirin käskystä. Hän on järjestänyt suuren renkaan yhtiön entisistä kilpailijoista estääkseen turmiollisen kilpailun sekä monilla muillakin toimillaan saattanut Wall Streetin hämmästymään.
Minua suuresti epäilyttää ruveta kuvailemaan sankarimme elämänuraa tästä lähtien, sillä kykyni ei luultavasti riitä kuljettamaan häntä ehjin nahoin "kujan" kaikista sokkeloista. Mutta onneksi ovat tämän kaiken jo ennemmin varmasti luotettavat asiantuntijat kertoneet, ja minä, lukijaini luvalla, lainaankin tietoni heiltä. Tietysti vilisee heidän kielessään teknillisiä sanontatapoja, mutta onhan kullakin tieteen haaralla oma erityinen sanavarastonsa, ja jokaisen tietoja haluavan täytyy ensin perehtyä siihen. Van Rensselaerin elämä oli tähän aikaan samanlaista kuin Wall Streetillä yleensä; on sentähden tärkeätä saada tietää, minkälaiseksi hänen elämänsä oli muodostunut.
Jabbergrabin kirjassa "Rahamaailman sankarit" luemme sivulla 1492 seuraavaa:
"Tapa, jolla Robert van Rensselaer eräässä tilaisuudessa säilytti osakkeitten arvon, on vieläkin kaupunkilaisten mieluisimpana keskustelunaiheena. Oli tiistai — unohtumaton päivä!— ja hän oli juuri astumassa maihin 'Aurorasta', kun hänelle ojennettiin sähkösanoma, joka sisälsi tiedon, että osakkeitten hinnan alentamiseksi keinottelevat — he olivat, ohimennen sanoen, silminnähtävästi halveksineet hänen aluksensa purjehduskykyä! — olivat alkaneet uuden kiihkeän hyökkäyksen osakeyhtiötä 'Kalamaron ilmalaivat' vastaan."
"Tässä oltiin nähtävästi tekemisissä salaliiton kanssa. Osakkeitten hinta aleni alenemistaan. Van Rensselaer sähkötti välittäjilleen, jotta he hankkisivat kaikki saatavissa olevat osakkeet. Tästä seurasi, että hän saapuessaan ylimääräisellä junalla New-Yorkiin oli kaikkien K.I:n osakkeitten omistaja, lukuunottamatta muutamia harvoja, joita ei oltu voitu käsiin saada."
"Van Rensselaer oli todellakin harmissaan, sillä K.I. oli hänen lempiyrityksensä. Matkallaan kaupunkiin oli hän koko ajan pohtinut tätä asiaa. Perille päästyään antoi hän kaikille hintojen alentamiseksi toimiville liikkeille käskyn muuttaa kurssi ja ostaa käteisellä rahalla osakkeita ja myydä ne takaisin kuukauden maksuajalla. Hänen tarkoituksensa oli, että alennus-keinottelijat, jotka tiesivät van Rensselaerin haluavan pitää osakkeet, vetäisivät tästä sen johtopäätöksen, että hän oli rahapulassa ja sentähden myi käteisellä, samalla kuin osti viivytyksellä pelastaakseen yhtiönsä."
"Juoni onnistui täydellisesti. Van Rensselaerin omat lähettiläät ostivat saatavissa olevat osakkeet, ja alennus-keinottelijat, jotka olivat saaneet uutta rohkeutta, kilpailivat hänen kanssaan. Van Rensselaer osti osakkeita viivytyksellä viisikymmentuhatta kerrallaan, kunnes uuvutetut vastustajansa vihdoinkin antoivat perään."
"Luonnollisesti olivat rahat hänellä valmiina ja hän antoi vahingoniloisena panoksen räjähtää. Maksun lykkäys päättyi, eikä enään ollut ainoatakaan K.I:n osaketta markkinoilla! Hinnat nousivat huippuunsa. Ne alkoivat 110:llä, ja ennenkuin pörssi sulettiin, tarjottiin niistä 190, mutta turhaan. Kuusikymmentä tuhatta osaketta, jotka olivat myydyt 110:llä, mutta joita ei voitu saada 190:llä."
"He tulivat hänen luokseen kerjäämään armoa. Ja hän selitti armollisesti ja jalomielisesti, että he eivät saisi osakkeita 190:een, mutta voisivat tehdä sopimuksen ja saada lykkäystä viittä prosenttia vastaan päivältä, laskettuna osakkeitten nimellisarvon mukaan."
"He eivät vieläkään kyenneet huomaamaan hänen viekkauttaan, vaan luulivat piankin romahduksen tulevan ja suostuivat sen tähden ilolla hänen ehdotukseensa. He maksoivat korkoja kymmenen päivää, mutta yhtiö pysyi yhtä lujana. Lopuksi maksoivat he hänelle 260 kappaleelta. Hän ansaitsi siis kaksisataa dollaria jokaisesta kuudestakymmenestä tuhannesta dollarista."
"Kesti kauvan aikaa, ennenkuin alennus-keinottelijat uskalsivat hätyyttää jotain Robert van Rensselaerin lempiyritystä."