LXVI.
Petteri vietiin raitiotrustin salapoliisilaitoksen konttoriin, jonne Petteri ei ollut saanut koskaan ennen mennä. Se oli Merchants' Trust rakennuksen neljännessätoista kerroksessa, ja oveen oli maalattu: "American City Maa & Kiinteimistöyhtiö. Käykää sisälle." Ja kun kävi sisälle, niin huomasi tavallisen kiinteimistökonttorin, ja vasta kun oli kulkenut usean oven läpi, tuli niihin huoneisiin, joissa Guffey kumppaneineen johti kaupungin suurliikemiesten urkkimisjärjestelmää.
Petteri vietiin yhteen näistä huoneista ja siellä oli Guffey; ja heti kun Guffey näki Petterin kävi hän uhkaavana nyrkkiään heristäen kohti: "Sinä saastainen penikka!" huusi hän. "Sinä kurja ja vaivainen pentu! Haiseva, luihu koira!" Hän puhkui vielä lisää verrannollisia, koiramaailmaa ja Petteriä selittäviä lauseitaan.
Petterin polvet tutisivat, hänen hampaansa kalisivat ja hän tarkkaan seurasi Guffeyn sormien liikkeitä ja jokaista vihasta väännähdystä hänen kasvoillaan. Petteri oli valmistautunut vastaanottamaan kaikkein kamalinta rääkkäystä, mikä hänen osalleen oli vielä tullut; mutta vähitellen hänelle selveni, että häntä ei tullakkaan kiduttamaan, hänelle vain raivotaan ja häntä haukutaan — eikä sanoja löydy kuvaamaan helpotusta hänen sielussaan. Viettämänsä katurotan elämän kuluessa oli Petteriä haukuttu useammalla tavalla ja nimityksillä kuin Guffey voi keksiä, vaikka kuluttaisi siihen kuukauden. Jollei Guffey aijo tehdä muuta kuin kävellä rajusti edestakaisin huoneessa ja aina sivumennen heristää nyrkkiään Petterin leuvan alla, ja verrata häntä kaikellaisiin kotieläimiin, niin Petterin on helppo kestää se ilman valituksia.
Hän herkesi koettamasta saada selville, mitä oli tapahtunut, koska hän huomasi, että se raivostutti Guffeyn äärimmäisyyksiin saakka. Guffey ei halunnut puhutella Petteriä, hän ei halunnut kuulla Petterin katuoja-pennun ääntä. Hän halusi vain keventää raivolastiaan ja hän halusi, että Petteri kuuntelee tyytyväisenä, ja Petteri teki niin. Mutta sillävälin Petterin aivot tekivät ankaraa työtä, hän koetti kuulla viittauksia siitä, mitä pirua tämä oikein merkitsi. Yksi asia oli vallan selvä — olipa se mitä tahansa, niin oli se jo tapahtunut; kaikki oli valmista, eikä puuttunut muuta kuin hautajaiset. Ne olivat ottaneet Petterin rahat, kaippa hautajaiskustannuksiksi, eivätkä ne näkyneet toivovankaan saavansa hänestä irti mitään muuta.
Vähitellen tuli lisää oireita. "Vai luulit sinä alkavasi oman liikkeen?" rähisi Guffey, ja hänen nyrkkinsä, joka oli Petterin nenän alla, läsähti nenään niin ankarasti, että Petterin kaulassa niksahti kuin aikoisi se mennä sijoiltaan.
"Ahaa!" ajatteli Petteri. "Nelse Ackerman on kertonut!"
"Luulit kerääväsi omaisuuden ja heittäväsi pois kaikellaisen työn ja eläväsi tuloillasi!"
Niin se oli varmastikin! Mutta mitähän Nelse Ackerman on kertonut, koska se on vaikuttanut noin pahaa?
"Aijot pitää omaa urkkijaasi, rakentaa ehkä oman salapoliisilaitoksen ja potkia minut virasta!"
"Jumala!" mietti Petteri. "Kuka on sanonut noin?"
Sitten äkkiä Guffey pysähtyi hänen eteensä: "Näinkö sinä ajattelit?" kysyi hän. Hän toisti kysymyksensä ja näytti siltä, että hän todella halusi vastausta. "E-e-en", änkötti Petteri. Mutta nähtävästi ei tämä vastaus ollut Guffeyn mieleen, koska hän sieppasi Petteriä nenästä ja kiersi sitä niin, että Petterin silmiin tuli kyyneleitä.
"Mitäs sitten?" Pirullinen hymy leikki hetken tämän urkkijajärjestelmän pään kasvoilla, sitten hohotti hän vasten Petterin kasvoja myrkyllisen halveksivaa pilkkanaurua. "Ehkä luulit, että hän tosiaankin rakasti sinua! Oliko niin? Luulitko, että hän todella rakasti sinua?" Ja McGivney, Hammett ja Guffey hohottivat yhteen ääneen, ja Petterin mielestä tämä oli kuin kaikkein alimman helvetin pääjehujen ivaa. Nämä sanat iskivät silmänräpäyksessä Petterin ilmalinnan pirstaleiksi. Guffey oli saanut tietää jotakin Nellistä!
Matkalla Guffeyn konttoriin oli Petteri muistellut Nellin neuvoa: "Pysy lujana, Petteri, pysy lujana!" Hän oli aikonut pysyä lujana kaikesta huolimatta, mutta nyt hänelle selveni silmänräpäyksessä, että kaikki on menetetty. Miten hänelle oli enää mahdollista pysyä lujana, kun Nell itsekään ei ollut pysynyt lujana?
Guffey huomasi näiden ajatusten liikehtelemisen Petterin silmistä, ja hänen pilkkansa muuttui ärjynnäksi. "Vai aijot sinä nyt kertoa minulle totuuden, häh? No, sattuu nyt niin, ettei sinun tarvitse kertoa mitään!"
Sitten hän taaskin alkoi kävellä edestakaisin huoneessa. Hänen raivonsa oli niin suuri, että hänen täytyi kävellä kauvan ennenkuin tyyntyi. Mutta viimein hän meni työpöytänsä ääreen, ja istuutui, vetäen auki erään laatikon ja ottaen sieltä paperin. "Näen, että koetat miettiä jotain uutta valetta kertoaksesi sen minulle", sanoi hän. Eikä Petteri yrittänytkään sitä kieltää, sillä joka sana, minkä hän oli sanonut, oli vain lisännyt Guffeyn raivoa. "Samapa se", sanoi Guffey, "luen sinulle tämän jotta kuulet miten asiat ovat — ja myöskin sen, kuinka monenlainen hölmö sinä olet."
Ja hän alkoi lukea kirjettä. Ennenkuin Petteri oli kuullut ensimäisen lauseen loppuun, tiesi hän jo, että kirje oli Nelliltä, ja samalla hän myöskin tiesi, että hänen ilmalinnansa on ikuisiksi ajoiksi hävitetty. Niniveen rauniot eivät olleet niin synkeän toivottomat!
'Rakas Mr. Guffey', kuului kirje.
'Olen suruissani, että minun täytyy teidät jättää, mutta viisikymmentä tuhatta dollaria on suuri summa rahaa, ja kaikkihan joskus kyllästymme työhön ja haluamme lepoa. Tämä kertokoon teille, että Ted Crothers on juuri murtautunut Nelse Ackermanin kassakaappiin hänen kotonaan, ja meillä on nyt liberty-bondeja ja jalokiviä, jotka arvostelemme viideksikymmeneksi tuhanneksi dollariksi, ja tiedättehän, että Ted on mainio jalokivien tuntija.
'Nyt luonnollisestikin keksitte, että olen ollut työssä Mr. Ackermanin kotona ja aijotte koettaa saada minut kynsiinne, joten lienee parasta kertoa teille miten asiat ovat ja että te ette hyödy siitä paljoakaan, että saatte meidät kiinni, sillä me satumme tietämään totuuden Goober-jutusta ja kaiken muunkin, mitä teidän toimistonne on työskennellyt viime vuoden kuluessa American Cityssä. Kysykää Petteri Gudgelta, niin hän ehkä kertoo tästä tarkemmin. Me yhdessä Petterin kanssa suunnittelimme dynamiittijuonen, mutta ette voi syyttää Petteriä, sillä hän teki vain niinkuin minä käskin. Hänellä ei ole kylliksi järkeä ollakseen vaarallinen, ja hän on tavallisen hyvä urkkija, jos häntä kohtelee hyvin, mutta pitäkää hänet erillään naisista. Ja se on helppoa, jollette anna hänelle rahaa, sillä niinkuin tiedätte, ei hän ulkonäöltään ole mikään, eivätkä naiset välittäisi hänestä vähääkään, jollette maksaisi hänelle liian suurta palkkaa.
'Petteri kertoo teille miten suunnittelimme tuon dynamiittijuonen, ja luonnollisestikaan te ette haluaisi punikkien tästä tietävän mitään, ja voitte olla varma siitä, että jos Ted ja minä vangitaan, niin kyllä keksimme jonkun keinon, jolla saamme koko jutun punikkien tiedoksi. Jos pysytte alallanne, niin emme sano siitä koskaan sanaakaan, ja teillä on mainio dynamiittisalajuoni todistuksineen päivineen, joilla voitte tuhota kaikki punikit, jonka voitte laskea tulleen maksamaan viisikymmentä tuhatta dollaria — helppo hinta, kun ottaa huomioon, että Nelse Ackerman on maksanut paljoa enemmänkin teidän hommistanne eikä teillä ole ollut näyttää puoleksikaan näin hyviä tuloksia. Tiedän että suututte kauheasti lukiessanne tämän, mutta miettikää asiaa ja pitäkää paita housuissa. Lähetän tämän kirjeen lähetin kautta, jotta voitte saada heti käsiinne Nelse Ackermanin ja kehottaa häntä olemaan sanomatta sanaakaan tästä poliisille, sillä tiedättehän mitä siitä seuraisi — jos nuo lapset saavat tästä vihiä, niin joutuu se heti sanomalehtiin ja punikkien tiedoksi, ja siitä olisi paljon haittaa teidän salajuonellenne. Ja sitäpaitsi, nyt kun noita punikkeja on rääkätty ja Shawn Brady lynkattu, ei olisi teidän mieleistänne, että tulisi tiedoksi, että teidän toimistoonne kuuluvat urkkijat ovat syypäitä koko dynamiittijuttuun. Ted ja minä tulemme pysymään hieman syrjässä, emmekä aijo myydä jalokiviä aivan heti, joten kaikki on hyvin.
Kunnioituksella,
Edythe.'
'P.S. Luonnollisestikaan ei ole Petterin syy, että on niin kovin 'naisten perään', ja hän olisi varmasti uskollisesti palvellut teitä, mutta väliin tuli minun kauneuteni!'