LXXVII.
Petteri "haukuttiin" perinpohjin, ja sitten hän asetettiin työhön konttoriin entisellä kahdenkymmenen dollarin palkalla. Hänen toimenaan oli nyt neuvoa Guffeyn laitoksen urkkijoita, kertoa heille kaiken minkä tiesi yksityisistä punikeista ja heidän järjestöistään. Hänen tietojaan persoonista, aatteista ja liikkeistä käytettiin nyt tekasemaan todisteita ja asettelemaan ansoja innokkaille agitaattoreille. Hän ei enää pystynyt käymään punikista itse, mutta oli sittenkin vielä urkkimista, jota hän voi toimittaa, kun esimerkiksi joku lautakunnan jäsen oli "voideltavana" tai heidän entisyytensä tutkittavana.
I.W.W. liiton toiminta oli lakkautettu American Cityssä, mutta sosialistit yhä vain toimivat, huolimatta oikeusjutuista ja tuomioista. Ja sitten oli jo havaittavissa uusi vaara; sotilaita tuotiin takasin ja päästettiin armeijasta ja osa näistä oli sangen tyytymättömiä kohteluunsa armeijassa, tyytymättömyyttä lisäsi se, ettei heille ollut hyviä työpaikkoja eikä presidentin Pariisissa muokkaama rauhansopimuskaan ollut heidän mieleisensä. He olivat tapelleet tehdäkseen maailman turvalliseksi kansanvallalle, ja nyt sanoivat he maailman tulleen sangen turvalliseksi paikaksi sotavoittoilijoille. Tämähän oli kaikkein vaarallisinta bolshevismia mitä ajatella taitaa, sillä nämä miehet olivat opetetut käyttämään aseita eikä voinut olla toivoa että he äkkiä muuttuvat rauhaa rakastaviksi.
Sodan kuluessa oli ollut puute työvoimasta ja voimakkaammat uniot olivat elinkustannuksien kohotessa korottaneet jäsentensä palkkoja. Tämä oli saattanut kauppakamarien ja kauppiasten ja tehtailijaan liittojen jäsenet vimmaan, ja nyt he havaitsivat tilaisuuden käyttää palanneita sotilaita lakonrikkureina ja työväenjärjestöjen murskaajina. He alkoivat heti järjestää sotilaita tätä varten; American Cityssä kauppakamari luovutti kaksikymmentäviisi tuhatta dollaria heidän klubihuoneustoaan varten, ja kun raitiotietyöläiset tekivät lakon, ottivat univormupukuiset sotilaat työläisten paikat.
Eräs Sydney niminen palannut sotilas pani vastalauseen tätä vastaan. Hän julkaisi lehteä, "Veteraanin ystävä", ja vastusti lehdessään ankarasti sitä, että hänen tovereistaan tehtiin "skääppejä." Kauppiasten ja tehtailijain liiton sihteeri kutsutti hänet luokseen ja uhkaili häntä, mutta hän vain jatkoi työtään, jolloin Guffeyn toimistolle annettiin tehtäväksi tukkia hänen suunsa. Vaikka Petteri ei voinut julkisesti toimia tässä, oli se kuitenkin hän, joka koko toimintaa johti. Sydneyn konttoriin asetettiin urkkijoita, ja niitä laitettiin sinne niin paljon, että ne olivat toistensa tiellä. Sydney oli köyhä eikä hänellä ollut kylliksi rahaa lehtensä julkaisemiseen, joten hän oli kiitollinen, kun sai työntekijöitä ilmaiseksi. Ja Guffey lähetti hänelle kylliksi "apua" — seitsemän urkkijaa ja kätyriä yhteensä — yksi piti Sydneyn kirjanpitoa, toinen postitti lehden, kaksi keräsi rahallista avustusta unioilta, ja loput olivat neuvonantajia ja ystäviä. Kuitenkin Sydney jatkoi kauppiasten ja tehtailijain liiton haukuskelemista ja hallituksen moittimista siitä, että se ei hankkinut maata takasin palaneille sotilaille.
Muuan Guffeyn "peitteen alla työskentelijöistä" — tämä oli Petteri Gudgen ja Joe Angellsin tapaisten "tieteellinen" nimitys — oli mies, jonka nimi oli Jonas. Tämä Jonas sanoi olevansa "filosofinen anarkisti" ja kävi punaisimmasta punikista koko American Cityssä; hänen tapanaan oli kokouksissa tehdä kysymyksiä puhujille ja saada heidät myöntämään oikeutetuksi väkivaltaisuuden, kapinan ja "joukkotoiminnan." Jollei hän hyväksynyt näitä menettelytapoja, haukkui Jonas häntä "jänishousuksi", "keltaseksi" ja "työväen petturiksi." Jotkut kuulijoista aina taputtivat käsiään tälle, josta Guffeyn urkkijat saivat tietää, kutka olivat oikeita punikkeja.
Petterillä oli ollut jo kauvan epäluuloja Jonaksesta, ja nyt hänet lähetettiin huoneeseen 427 tapaamaan Jonasta ja suunnittelemaan hänen kanssaan ansan Sydneylle. Jonas kirjotti kirjeen, jonka muka oli kirjoittanut joku saksalainen "toveri" ja jossa nimitettiin muutamia sanomalehtiä Europassa ja kehotettiin lähettämään näytenumero Sydneyn julkaisua. Tämä kirje postitettiin Sydneylle, ja kun Jonas seuraavana aamuna meni hänen luokseen, näytti Sydney kirjettä, jolloin Jonas selitti että nämä olivat työväenlehtiä ja että niiden toimittajat luonnollisesti olisivat kiitollisia, jos saisivat tietää, mitä takasin palanneet amerikalaiset sotilaat oikeastaan ajattelevat asioista. Sydney alkoi kirjottaa kirjettä ja Jonas seisoi vieressä sanellen: "Entisille vihollisilleni lähetän täten veljellisen tervehdykseni ja toivotan teidät tervetulleiksi uuteen ko-operativiseen yhteiskuntaan, joka pian luodaan" — ja niin edespäin, tavallista kansainvälistä kieltä, jota nämä agitaattorit pulppusivat yötä ja päivää, ja joka juoksi heidän kynänsä nenästä aivan itsestään. Sydney postitti nämä kirjeet ja näytenumerot, ja Guffeyn konttorista huomautettiin postikonttoria, jossa kirjeet pidätettiin. Kirjanpitäjänä ollut Guffeyn urkkija meni hallituksen piirilakimiehen virastoon ja vannoi että Sydney oli ollut salaliitossa vihollisen kanssa sodan aikana, tarkastusmääräys annettiin, julkaisun konttoriin hyökättiin, tilauslistat otettiin takavarikkoon ja kaikki, mitä huoneessa oli, heitettiin lattialle.
Ja näin oli Petteri tehnyt nätin työn; mutta tuo lurjus, Jonas, rupesi väittämään että se olikin hän, joka sen oli aikaansaanut, ja koetti riistää Petteriltä yksin hänelle kuuluvan kunnian! Mutta ennenkuin tämä tärkeä seikka oli ratkaistu, tuli Petteri hyvilleen, kun kuuli että hallitusviranomaiset, jotka juttua olivat tutkineet, sanoivat että se oli ruokottoman huonosti järjestetty eivätkä ruvenneet millekään koko asiassa. Mutta kauntin piirilakimies Burchard ei ollut niin turhan tarkka, hänen apurinsa hyökkäsivät uudelleen julkaisun konttoriin, särkivät paikat ja raastoivat tuon sotilaan vankilaan. Tuomari asetti takaussummaksi viisitoista tuhatta dollaria ja American City "Times" julkaisi uutisen hirveillä otsikoilla — miten "Veteraanin ystävän" toimittaja oli saatu kiinni juuri kun hän oli salaliitossa vihollisen kanssa, ja tässä on nyt valokuva-jäljennös hänen maansa myyntikirjeestä; myöskin julkaistiin jäljennös siitä kirjeestä, jonka Sydney oli saanut salaperäiseltä saksalaiselta salajuonittelijalta, jonka kanssa hän oli samassa pelissä! Kulutettiin enemmän kuin vuosi oikeudenkäyntiin tätä toimittajaa vastaan, ja vaikka hän oli vapaana takuuta vastaan, piti Guffey huolen siitä, ettei hän saanut minkäänlaista työtä American Cityssä; hänen sanomalehtensä oli tuhottu ja hänen perheensä nälkäkuoleman uhkaamana.