XLIII.
Työ oli nyt tehty, paitsi että täytyi saada vielä McCormick tulemaan kohtaamispaikalle huomenaamulla. Nell oli kirjottanut ja aikoi lähettää erikoispostissa kirjeen McCormickin kotiin. Sen hän saa noin kello seitsemän aamulla, ja kirjeessä oli koneella kirjotettuna seuraavaa:
"Mac: Tule huoneeseen 17 atelieri-talossa kello kahdeksan aamulla.
Tärkeää. Suunnitelmamme on valmis ja minun osani on jo tehty. Joe."
Nell arveli että McCormick luulee tämän kirjeen tulleen Angellilta. Hän ei tiedä, mitä siinä tarkotetaan, mutta sen varmempaa on että hän tulee ottamaan selvää. Tärkein seikka oli nyt, että salapoliisit hyökkäisivät huoneustoon aivan heti, kun salaliittolaiset ovat saapuneet, sillä niin pian kuin heillä olisi aikaa keskustella asiasta vähän, tulisivat he epäluuloisiksi ja karkaisivat heti. McGivneyn täytyy pitää miehensä valmiina; hänelle täytyy ilmottaa hyvissä ajoin että hänellä on kylliksi aikaa ilmottaa miehilleen.
Mutta yksi seikka oli vielä vastuksena — jos McGivney saisi tilaisuuden, alkaisi hän kuulustella Petteriä, ja Nell oli varma että silloin Petterille kävisi hullusti. Tarpeetonta on sanoa että Petteri oli yhtä mieltä; hänen sydämensä uhkasi lakata sykkimästä, kun hän ajattelikaan sitä. Oikeastaan halusi Petteri jättää koko jutun sikseen, mutta hän ei uskaltanut sanoa niin, hän pelkäsi kumppaninsa vihlovaa ivaa. Petteri puristi kätensä nyrkkiin ja kiristi hampaansa yhteen, ja joka kerta kun he sivuuttivat katulampun, käänsi hän kasvonsa poispäin, jotta Nell ei näkisi hänen kasvoistaan nöyryyttävää pelkoa, joka häntä kalvoi. Mutta Nell huomasi sen kumminkin. Hän havaitsi olevansa tekemisissä vapisevan, harmaakasvoisen pelkurin raukan kanssa ja menetteli sen mukaan; hän kehitti suunnitelman yksityisseikat ja antoi Petterille määräyksensä — ja katsoi että hän ne täytti.
Petteri tiesi McGivneyn kodin puhelinnumeron, mutta tarkotus oli että hän käyttäisi sitä vain kaikkein epätoivoisimmissa tapauksissa. Nell käski hänen käyttää sitä nyt ja kertoa McGivneylle että hän oli keksinyt joidenkin I.W.W. liiton jäsenten McCormickin johdolla olevan aikeissa räjäyttää ilmaan ihmisiä dynamiitilla. Niillä oli joitakin pommeja matkalaukussa huoneustossaan ja olivat juuri lähdössä jonnekin — pommeja taskussa. Petterin täytyy seurata heitä, muutoin voivat he päästä hänen näkemistään ja tehdä jonkun rikoksen ennenkuin hän ehtii estää. McGivneyn täytyy tuota pikaa koota miehensä ja pitää automobiilit valmiina lähtemään, kun Petteri antaa merkin. Petteri tulee seuraamaan salaliittolaisten perässä ja soittaa taas McGivneylle niin piin kuin mahdollista.
Nell erikoisesti painosti että kun Petteri puhuttelee McGivneytä, tulee hänellä olla tavattoman kiire, eikä hänellä ole aikaa vastata mihinkään kysymyksiin. Hänen tulee olla kiihkosta tärisevässä tilassa; ja Petteri arveli että se on helppoa. Hän harjotteli Nellin neuvojen mukaan jokaisen sanan, mitä hänen pitää sanoa ja miten hänen täytyy keskeyttää keskustelu ja lyödä puhelin kiinni. Sitten hän meni kulmauksessa olevaan, koko yön avoinna olevaan rohdoskauppaan ja eräästä puhelinputkasta soitti McGivneyn kotiin.
Se oli suuressa vuokratalossa ja otti jonkun aikaa ennenkuin Petteri kuuli herransa äänen, joka oli unelias ja vihanen. Mutta Petteri herätti hänet pian. "Mr. McGivney, dynamiittisalajuoni!"
"Mitäh!"
"I.W.W. Niillä on pommeja matkalaukussa! Ne menevät räjäyttämään jonkun ilmaan!"
"Jumalani! Mitä tarkotat? Kutka?"
"En tiedä vielä. En kuullut kaikkia, ja minun on pian mentävä. Ne jo lähtevät. Minun täytyy seurata niitä. Voivat päästä pakoon ja silloin on myöhäistä. Kuuletteko, minun on seurattava niitä!"
"Kuulen, kuulen. Mitä haluat minun tekevän?"
"Soitan niin pian kuin saan tilaisuuden. Pitäkää miehenne valmiina, ainakin tusina! Hankkikaa autoja, että voitte tulla nopeasti. Ymmärrättekö?"
"Kyllä, mutta —"
"Ei ole aikaa enää, voivat kadota minulta, pitää mennä! Olkaa lähellä puhelinta ja pitäkää miehenne valmiina — pitäkää kaikki valmiina. Ymmärrättekö?"
"Niin, mutta kuule! Ethän vain ole erehtynyt?"
"En, en", huusi Petteri. "Olen varma. Niillä on dynamiittia! Johan sanoin. Se on mies, jonka nimi on Nelse"
"Mikä Nelse?"
"Se, jonka ne aikovat tappaa. Minun pitää nyt mennä, laittakaa kaikki valmiiksi. Hyvästi!" Ja Petteri löi puhelimen kiinni. Hän oli niin kiihtynyt tästä näyttelemisestään, että hän hyppäsi ulos putkasta ja juoksi ulos rohdoskaupasta, ikäänkuin hänen todella olisi pitänyt koettaa saada kiinni dynamiittisankareita, jotka kantoivat dynamiittipommeja!
Hän pysähtyi, kun näki Nellin ja he kulkivat taaskin pitkin katua. He saapuivat pieneen puistoon ja istuutuivat eräälle penkille, koska Petterin jalat eivät enää jaksaneet kantaa hänen painoaan. Nell kierteli puiston ja katsoi ettei toisilla penkeillä ollut ketään; sitten hän tuli takasin ja harjotteli seuraavan kohtauksen Petterin kanssa. Se oli tarkkaa työtä, sillä aika läheni, jolloin Petterillä ei enää olisi Nell turvanaan, vaan täytyisi hänen seistä omilla jaloillaan. Petteri tiesi sen, ja hänen jalkansa tuntuivat sangen heikoilta. Häntä jänisti, jänisti niin peijakkaasti ja hän halusi sanoa ettei hän voi; hän halusi mennä McGivneyn luo ja tunnustaa kaikki. Nell arvasi, mitä tapahtui hänen sielussaan ja koetti säästää hänet siltä nöyryytykseltä, joka johtuisi siitä, että Petteri huomaisi hänen tietävän. Nell istui lähelle Petteriä ja laski kätensä hänen kädelleen puhuessaan, ja pian Petteri tunsi salaperäisen nautinnon kulkevan läpi hänen ruumiinsa. Hän asetti kätensä Nellin vyötäisille saadakseen yhä enemmän samaa nautintoa; ja Nell salli tämän, vieläpä tapahtui nyt ensi kerran, että Nell ikäänkuin kehottikin häntä siihen. Petteri oli sankari nyt, hän oli keskellä rohkeaa ja vaarallista peliä; hän tulisi viemään sen läpi kuin mies ja ansaitsemaan Nellin ihailun. "Maamme on sodassa!" huudahti Nell. "Ja nämä perkeleet koettavat häiritä sitä!"
Ja pian oli Petteri valmis tappelemaan vaikka koko maailmaa vastaan; Petteri oli valmis vaikka itse ottamaan pommin ja menemään ja räjäyttämään ilmaan American Cityn rahakuninkaan! Tässä mielentilassa oli hän aamuun asti, istuen puiston penkillä heila sylissä, toivoen että se ottaisi hiukan enemmän huomioonsa hänen rakastelunsa eikä niin kiinteästi luettaisi hänellä läksyään.