XLVI.
He raahasivat Petterin vuokrakasarmin asukasjoukon läpi, heittivät hänet autoon ja ajoivat joutuin poliisiasemalle, jossa hänen nimensä otettiin kirjoihin ja hänet asetettiin koppiin. Häntä hermostutti, kun hän ei ollut tullut sopineeksi Hammettin kanssa, kuinka kauvan hänen tules vankilassa viipyä. Mutta ei kulunut tuntiakaan ennenkuin eräs vartija tuli ja vei hänet erääseen yksityishuoneeseen, jossa olivat McGivney ja Hammett, poliisipäällikkö, yleisen syyttäjän apulainen, ja viimeksi ja vaarallisin — Guffey. Tämä raitiotrustin pääsalapoliisi otti Petterin huostaansa.
"Sanoppa nyt, Gudge", sanoi hän, "mikä tämä juttu oikeastaan on, jonka olet meille laittanut?"
Se oli kuin isku vasten Petterin naamaa. Sydän heitti lyömästä, leuka valahti ja hän tuijotti kuin järjetön. Herra jumala!
Mutta hän muisti Nellin viimeiset vakavat sanat: "Pysy lujana,
Petteri, pysy lujana!" Ja niin hän huusi: "Mitä tarkotatte, Mr.
Guffey?"
"Istu tuolle tuolille", sanoi Guffey. "Ja kerro nyt mitä tiedät tästä jutusta. Ala alusta ja kerro kaikki — joka sana!" Ja Petteri alkoi. Hän oli ollut I.W.W. liiton huoneustossa edellisenä iltana. Siellä oli olut paljon puhetta järjestön saamattomuudesta ja siitä, mitä tulisi tehdä asevelvollisuuden vastustamiseksi. Petteri toisti väitteet yksityiskohdin, keskustelun väkivallasta, dynamiitista ja tappamisesta, Nelse Ackermanin ja toisten kapitalistien nimistä. Hän kertoi näistä laajasti ja lisäili paljon Nellin opetuksiin — sillä Nell oli sanonut että tästä hän voi kertoa vapaasti niin paljon kuin vain haluttaa.
Sitten hän kertoi että kokouksen loputtua hän oli huomannut useiden miehistä kuiskailevan keskenään. Ollen ottavinaan kirjan kirjahyllyltä oli hän päässyt lähelle Joe Angellia ja Jerry Ruddia; hän oli kuullut eri sanoja ja lauseiden osia, "dynamiitti", "matkalaukku kaapissa", "Nelse", j.n.e. Ja kun miehet menivät ulos huomasi että Angellin taskut olivat pullollaan ja luuli että hänellä on pommeja ja että he ovat valmiit tekemään jotakin. Hän kiiruhti rohdoskauppaan ja soitti McGivneylle. Viipyi kauvan ennen kuin McGivney vastasi, ja kun hän oli sanonut sanottavansa ja juossut ulos, ei miehiä missään näkynyt. Hän oli epätoivoinen, pelkäsi tunnustaa McGivneylle, ja hän kulki pitkin katuja etsien miehiä. Hän vietti lopun yötä puistossa. Mutta sitten aamulla hän huomasi paperilapun taskustaan ja arveli että joku oli sen sinne asettanut aikoen kutsua hänetkin salajuoneen osakkaaksi; ja niin hän oli ilmottanut sen McGivneylle, ja se olikin kaikki mitä hän tiesi.
McGivney alkoi häntä ristikuulustella. Hän oli kuullut Joe Angellin puhuttelevan Jerry Ruddia; oliko hän kuullut Angellin puhuttelevan ketään toista? Oliko kukaan muu kuiskannut? Mitä hän oli kuullut Joe Angellin sanovin? Petterin täytyi kerrata joka sana moneen kertaan. Lopulta hän muistikin, niinkuin Nell oli käskenyt, vielä yhden lauseen: "Mac pani sen 'saapas-kissaan'." Hän näki toisten vaihtavan katseita. "Ne olivat juuri nuo sanat, jotka kuulin", sanoi Petteri. "En tiennyt mitä ne merkitsevät."
"Saapas-kissa", sanoi poliisipäällikkö, pyöreäruumiinen mies, jolla oli ruskea huuliparta ja purutupakkaa toisessa suunpielessä. "Sehän merkitsee 'sapoteesia', eikö niin?"
"Kyllä", sanoi rotannaamainen mies.
"Tiedätkö huoneustossa olevan mitään, jolla on jotakin tekemistä sapoteesin kanssa?" kysyi Guffey Petteriltä.
Petteri mietti. "En tiedä", sanoi hän.
Miehet puhuivat keskenään pari minuuttia. Poliisipäällikkö sanoi että poliisit olivat ottaneet takavarikkoon kaikki McCormickin tavarat, ja ehkä niistä löytyy jotakin asiaa selventävää. Guffey meni puhelimeen ja sanoi numeron, jonka Petteri tunsi — I.W.W. liiton huoneuston numeron. "Onko se Al?" kysyi hän. "Me haluaisimme saada tietää, onko siellä huoneustossa mitään, jolla on jotakin tekemistä sapoteesin kanssa. Oletteko huomanneet mitään — välinettä, kuvaa, kirjotusta — tai sellaista?" Varmaankin oli vastaus kieltävä, koska Guffey sanoi: "Etsikää tarkemmin, ja jos löydätte, niin ilmottakaa heti minulle poliisipäällikön virastoon. Saisimme ehkä siitä johtolangan."
Sitten Guffey pani kuulotorven koukkuun ja kääntyi Petteriin. "Gudge", sanoi hän, "tämä nyt on kaikki mitä tiedät; onko tämä kaikki mitä voit meille kertoa?"
"On."
"No, sitten on paras ettet enää jatka tätä petkutusta hetkeäkään. Tiedämme että koko tämä juttu on tekopeliä, etkä voi saada meitä siihen yhtymään."
Petteri tuijotti Guffeytä sanattomana; ja Guffey taas otti pari askelta Petteriä kohti, kädet nyrkissä ja otsa kamalasti rypyssä. Petteriä yökötti kauhistuksesta, kun hän muisti valmistuneisuuspäivän räjähdyksen jälkeiset hetket. Pitääkö hänen nyt taas käydä läpi tuon saman myllyn?
"Nyt ratkaisemme tämän kysymyksen tässä, Gudge", jatkoi pääsalapoliisi. "Kerrot kaikkea tätä Angellista — muka hänen puheistaan Jerry Ruddille ja että hänen taskunsa olivat täynnä pommeja, ja kaikkea muuta — ja hän itse kieltää tuon kaiken."
"Mutta su-su-sus-s-suuri luoja!" sähisi Petteri. "Onhan luonnollista että hän kieltää!" Petteri tuskin voi uskoa korviaan — ottavat todesta dynamiittisankarin kiellot, ja puhuvat siitä sitten vielä hänelle!
"Niin, Gudge", vastasi Guffey, "mutta yhtähän on että saat tietää totuuden nyt kuin ehkä joskus jälkeenpäin — Angell on yksi miehistämme; hän on toiminut meidän hyväksemme 'tuplajuulaisten' joukossa koko viime vuoden."
Maa halkesi Petterin jalkojen alla, ja hän putosi nurinniskoin alas, alas — kauhistuksen ja epätoivon aivan kaikkein syvimpiin kuiluihin. Joe Angell salapoliisi niinkuin hänkin! "Sinisilmäinen Enkeli", joka puhui dynamiitista ja murhista sadoissa radikalien kokouksissa ja säikytteli kaikkein rohkeimpiakin vallankumouksellisia yltiöpäisillä lausunnoillaan — Angell oli salapoliisi, ja Petteri oli rakentanut ja laukaissut hänelle 'ansan'!