KOHTALOKKAAT JOULULEHTIMARKKINAT.
Ylimääräinen, kokeeksi otettu pankkivirkailija O. Kepula heräsi neljännestunnin kestäneeseen herkeämättömään ovikellonsoittoon keskellä yötä hio 7 ap. Hänen iltansa oli ollut niin hauska, että se oli päättynyt vasta klo 5 ap.
Kepula tempasi ylleen housut kirjoituspöydältä ja liivinsä uuninreunalta ja ryyppäsi kiireisesti 2 litraa vettä ja meni avaamaan. Hän luuli, että siellä olisi rahakirjettä tuova posteljooni.
— Tilatkaa joululehtiä, sanoi oven takana seisova poika. Tilatkaa ny.
Kepula paiskasi oven kiinni ja vajosi seuraavassa silmänräpäyksessä monen peninkulman syvyiseen uneen.
Puolen tunnin kuluttua tapahtui sama asia uudelleen, paitsi että pojan asemesta oli tyttö, joka sanoi:
— Tilatkaa joululehtiä!
20 minuutin kuluttua jälleen XZ. (Lyhyyden vuoksi merkitsemme ovikellon soimisen, Kepulan heräämisen, avaamisen, joululehtien tarjoamisen ja uudelleen nukahtamisen ainoastaan kirjaimilla XZ.)
Neljännestunnin kuluttua XZ.
25 minuutin kuluttua XZ.
Puolen tunnin kuluttua XZ.
10 minuutin kuluttua XZ.
2 minuutin kuluttua XZ.
Vihdoin oli Kepulan lopullisesti noustava lähteäkseen pankkiin.
Pukeuduttava.
Kauluksennappi tietysti kadonnut.
Ovikello: Tilatkaa joululehtiä!
Kepula ryhtyi laatimaan v.t. kauluksennappia 2 tulitikunpätkästä ja pakettinarusta. Hirmuinen kiire. Hän tiesi, että kauluksennapin etsimiseen suotuisissakin olosuhteissa menisi 1 1/2 tuntia.
Olosuhteet nyt ei suotuisat. Siis tulitikku ja pakettinaru.
Ovikello: Tilatkaa joululehtiä!
Kepula oli pukeutumisessa niin pitkällä, että ryypättyään vielä muutaman litran vettä alkoi etsiä kravattiaan kirjahyllyltä…
Ovikello. Joululehtiä!
Kepulalla kiire. Takki ylle. Pankkiin.
Pankin ovivahtimestari:
— Tilatkaa joululehtiä!
Kepula tiesi, että vahtimestarin kanssa täytyy olla hyvissä väleissä, jos mieli päästä eteenpäin. Tilasi siis »Joulukiintotähden».
Pankin juoksupoika:
— Tilatkaa joululehtiä!
Kepula tiesi, että juoksupoikien suosio välttämätön, jos ei itse tahtonut juosta asioille. Tilasi siis »Joulunassen».
Toinen juoksupoika.
Kepula tilasi »Naapurilasten Joulun».
Kolmas juoksupoika.
Kepula tilasi »Lasten Ystävättären Joulun».
Kassanhoitajatar kassassa 1:
— Hyvää huomenta, herra Kepula, tietysti tilaatte »Joululampun»?
Kassanhoitajatarta ei uskaltanut loukata. Siis »Joululamppu» ja
»Naisten Joulukuusi».
Nuoreen kirjanpitäjäneiti Siniseen Kepula oli hieman rakastunut. Ei siis voinut vastustaa »Joulusopusoinnun» tilaamista. 2 kpl.
Neideiltä Kielo, Kampela, Oulunkylä, Ritu ja Apilainen oli tämän jälkeen tilattava joululehdet, jotteivät he epäilisi, että hän on hieman rakastunut nti Siniseen.
Odottamaton kutsu Itse Herra Pääjohtajalta. Tahtoo puhutella harjoittelija Kepulaa.
Kepula kunnioituksesta vapisevin polvin johtajan kaikkein pyhimpään.
— Herra Kepula, minulla on annettavana teille tärkeä tehtävä…
Johtajan katse osui Kepulan kaulan paikkeille. Kepula oli aamun kaaoksessa sittenkin unohtanut kravattinsa. Hän oli ilman kravattia. Tulitikunpätkä vain näkyi kauluksennapin paikalla. Ja vähän pakettinarua.
— Oletteko huomannut, että teiltä puuttuu jotakin? kysyi johtaja tuimasti.
— Mi… minulla on kyllä jo Naapurilasten. Joulu ja Joulunasse ja
Jouluplaneetta ja Ystävättären Joulukuusi ja… ja… Joulunasse…
mutta mielihyvällä minä tilaan myös herra Pääjohtajalta… onko herra
Pääjohtajalla ehkä Joululamppu…?
— Teillä, herra Kepula, on ilmeisesti kaikinpuolin liian aikainen jouluhumala. Emme tarvitse teitä kauemmin yhtiön palveluksessa. Menkää ulos!
Kepula kulkee nyt ulkona ja toimii kokeeksi ylimääräisenä joululehtien tilausten kerääjänä.
ROMEO JA JULIA eli PUOLUERIITOJEN UHRIT.
5-näytöksinen murhenäytelmä.
I näytös.
Veronan esplanaadi.
Romeo: Käräjäapulaisella on huono korkkiruuvi. Keltainen kilohaili ui kyljellään. Perhe istuu männyn oksalla. Akkusatiivi.
Julia: Näin, näin minä kreivin purjehtivan viheliäisellä laivalla. Kaksi kertaa kaksi on neljä, Viisi plus viisi on kymmenen. Neljää pois kolmesta ei voi ottaa, täytyy lainata. Kuka lainaa?
(Näytelmän alussa teatteriyleisö aina tulee myöhään ja meluaa ja yskii ja liikehtii, niin ettei näyttelijäin ensimmäisiä repliikkejä kukaan koskaan kuule. Ne voivat niinollen olla mitä tahansa.)
Romeo: Ihana, suloinen, viehättävä Julia!
Julia: Tuskinpa vielä tunnemme toisemme. Rohkeat sananne hämmästyttävät!
Romeo: Ja hämmästynyt Julia! Ette suinkaan pahaa tykkää, jos sanon, että rakastan teitä?
Julia: Jos olette paha, niin tykkään pahaa, sillä tykkään teistä.
Romeo: Siis tahdot tulla omakseni?
Julia: Ikuisesti!.
Romeo: Oi, mikä hirveä onnettomuus!
Julia: Ku-kuinka!
Romeo: Tarkoitan… sikäli onnettomuus, että olemme unohtaneet puolue-edut. Ne uhkaavat onneamme perikadolla.
Julia: Voi voi!
Romeo: Koko Veronan kansa on jakaantunut kahteen puolueeseen. Capuletilaisiin ja montaguelaisiin. Sinä olet capuiet-puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan tytär ja minä olen montague-puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan poika. Montague-puolue on järkähtämättömästi vakuutettu siitä, että Veronan onni vaatii capulet-puoluelaisten kuoliaaksi pistämistä viimeiseen mieheen.
Julia: Oi niin. Ja capulet-puolueen horjumaton vakaumus on, että Veronan ainoa pelastus on montague-puolueen kuoliaaksi pistäminen viimeiseen mieheen.
Romeo: Molemmat ovat oikeassa. Kun montague-puolue on pistänyt kuoliaaksi kaikki capuletilaiset ja capulet-puolue kaikki montaguelaiset, niin on Veronan rauha ja onni todella pelastettu.
Julia: Voi meitä! Sinä montague, minä capulet!
Romeo: Vanhempamme ennen pistävät meidät kuoliaaksi kuin antavat meidät toisillemme.
Julia: Emme ikinä eroa!
Romeo: Emme ikinä!
Julia: Minun täytyy nyt mennä. Hyvästi. (Menee.)
Capuletilainen (tulee): Haa, montaguelainen!
Romeo: Haa itse! Mutta en ole nyt tappelutuulella.
Capuletilainen (vetää miekkansa): Pistän sinut kuoliaaksi!
Romeo: Täytyy kai sitten… (pistää capuletilaisen kuoliaaksi). Hm, tämä ei oikeastaan edistänyt avioliittomahdollisuuksiani. (Menee.)
Haudankaivaja (tulee ja näkee kuolleen): Jahah. Taas 1 kpl. à 15 markkaa. Toisen meno on toisen tulo.
II näytös.
Julian parveke.
Romeo: Tämä on nyt Romeon ja Julian ihmeellinen, aitoa aidomman runollinen parvekekohtaus.
Julia: Ah niin. Kuuletko kuinka oliivilehdossa säveleitään helkyttelee tuhatkieli?
Romeo: Tuhatkieli! Tarkoitat kai satakieltä?
Julia: Tietysti satakieltä! Minä aina sekoitan satajalkaisen ja tuhatkielen… tuota… tuhatjalkaisen ja satakielen. Minä olen niin heikko luonnontieteissä. Kuule, onko tuhatjalkaisella todella 1,000 jalkaa… oi hyvänen aika, mutta eihän ole runollista puhua jaloista!
Romeo: Toki se on runollista! Kaikki runot ovat pelkkiä jalkoja. Runojalkoja.
Julia: Asiasta toiseen. Asiat ovat hullusti.
Romeo: Mitä on tapahtunut?
Julia: Tapahtuu vasta huomenna klo 3 lp. Vanhempani pakottavat minut naimisiin kreivi Pariksen kanssa — innokas capulet-puoluelainen — ja vihkiminen on huomenna klo 3.
Romeo: Ei saa tapahtua!
Julia: Sitä minäkin. Mutta…
Romeo: Meidän on sitä ennen mentävä salaa vihille!
Julia: Niin, rakkaus ei tunne esteitä. Tapaamme klo 11 aamulla Cinisellin kulmassa.
Julian imettäjä: Julia hoi! Tule sisään, ettet kylmety! Sinulla ei ole villaröijyä!
Romeo: Kuka se oli?
Julia: Imettäjäni.
Romeo: Imettäjäsi! Vieläkö sinä….
Julia: Ei, hän on muuten vaan.
III näytös.
Munkin luona.
Romeo: Ette siis suostu heti vihkimään meitä?
Munkki: En. Täytyy olla hra Romeon esteettömyystodistus. Muuten vihkimistä ei tunnusteta de facto ja de jure.
Romeo: Mistä sellaisen todistuksen saa?
Munkki: Passivirastosta.
Romeo: Odota, Julia. (Menee.)
Julia: Voi, kuinka minua peloittaa. Jos hän myöhästyy. Kello on jo 12. Kestääkö se kauan?
Munkki: Jos passivirastossa on tuttavia, niin sen saa heti. Muuten kestää aikalailla.
Julia: Oi, rukoilkaamme. Rukoilkaamme taivasta, että Romeolla olisi passivirastossa tuttavia! Ellei hän tule ennen klo 3, olen perikadossa. Minut vihitään silloin Pariksen kanssa.
Munkki: Minulla pelastuskeino. Ellei Romeo ajoissa saavu, juotte tätä myrkkyä. Se tappaa vain lievästi. Tulette joksikin aikaa valekuolleeksi. Häänne Pariksen kanssa menevät myttyyn. Sitten heräätte jälleen terveenä.
Julia: Hyvä. Ennenkuin luovun Romeosta, olen valmis kuolemaan. Vaikka kokonaan, saati sitten väliaikaisesti!
IV näytös.
Passivirastossa.
Romeo (jonottaa luukulla): Minä olen nyt jonottanut tällä luukulla kolmatta tuntia. Minulla on erikoistapaus! Kiire!
Virkailija: Odottakaa vuoroanne!
Muuan jonottaja: Eikö teillä ole tuttavia passivirastossa?
Romeo: Ei, jumalankiitos.
Jonottaja: Oletteko hullu, kun niin sanotte! Jos on tuttavia, niin heti saa asiansa toimitettua. Kyllä muuten kestää!
(Odotusta.)
Romeo: Vihdoinkin minun vuoroni!
Virkailija: Luukku suljetaan puoleksi tunniksi. Kahviloma.
Romeo (itkee raivosta).
(Kahviloma.)
Romeo (luukun jälleen avautuessa): Minä tarvitsen esteettömyystodistuksen.
Virkailija: Olette väärässä paikassa. Tästä luukusta annetaan ulos esteettömyystodistuksia.
Romeo: Niin niin, antakaa pian ulos esteettömyystodistus minulle!
Virkailija: Sitä ennen teidän on annettava tarvittavat tiedot tuolla toisella luukulla. Menkää sinne jonoon.
Romeo: Minä pistän teidät kuoliaaksi!
Virkailija: Silloin ette ainakaan saa esteettömyystodistusta! Ja joka tapauksessa sen saaminen kestää 4 päivää.
Romeo: Ah!!!
Jonottaja: Näettekö nyt! Tuttavat olisivat tarpeen!
Romeo: Hyvä! (Menee jonon ohi toiselle luukulle.)
Virkaneiti: Mitä haluatte?
Romeo: Haluan tehdä neidin tuttavuutta. Minä olen Romeo.
Neiti: Oi, miten mielenkiintoista!
Romeo: Tahdotteko tulla vaimokseni?
Neiti: Oh… se tuli niin odottamatta… kyllä.
Romeo: Olemme siis kihloissa.
Neiti: Ah…
Romeo: Antakaa nyt pian minulle esteettömyystodistus avioliittoa varten.
Neiti: Heti, sekunnissa! (Antaa todistuksen.)
Romeo: Kiitos. Ja nyt minun valitettavasti täytyy purkaa kihlauksemme. Hyvästi. — Oi taivasten taivaat! Kello on jo 4!
(Syöksyy ulos.)
V näytös.
Hautakappeli.
Julia (makaa valekuolleena).
Romeo: Se oli siis sittenkin totta! Kuollut! Onnemme unelma on rauennut!
(Juo myrkkyä veronaalia.)
Paris (tulee): Haa, montaguelainen, pois täältä!
Romeo: Pois itse! (Pistää Pariksen kuoliaaksi.)
Paris (kuolee).
Haudankaivaja (tulee): 15 markkaa.
Romeo (kuolee myrkkyyn).
Haudankaivaja: Ja 15 markkaa.
Julia (herää): Missä olenkaan? Ah! Romeo, Romeo! Paris! Ymmärrän kaiken! Nyt kuolen kokonaan. (Pistää tikarin rintaansa.)
Haudankaivaja: Kuinka! Kuoli toistamiseen. Haudasta jo maksettu 15 mk. Useammin kuoltaessa 100 prosentin alennus. Ei kannata. Minulle nimittäin.
Julian isä ja Romeon isä (tulevat): Mitä näemme! Apua! Kauheata!
Julian isä: Voi meitä! Puoluekiihkomme on meiltä vaatinut raskaat uhrit.
Romeon isä: Katkeraa on tämä! Sydämeni pakahtuu ja kiroan puolueriidan!
Julian isä: Näin kalliilla hinnalla meidän piti nähdä, mihin puolueraivo johtaa. Riittäköön jo. Yhtykäämme yhdeksi puolueeksi.
Romeon isä: Niin, montaguein puolue on valmis rauhaan, ehdolla, että sen periaatteista ei tingitä.
Julian isä: Meidänkö puolueen periaatteet sitten olisivat niin halvat, että niistä tingittäisiin! Ei tuumaakaan!
Romeon isä: Haa, capuletilainen!
Julian isä: Haa, montaguelainen!
(Pistävät toisensa kuoliaaksi.)
Haudankaivaja: 30 markkaa. — Yhdellä kertaa 5 kuollutta! Tämäpä on oikein virkeätä puolue-elämää. Suokoon sallimus, että Veronan kansalaiset edelleenkin innolla jatkaisivat puoluetoimintaansa. Siitä hyödyn minä. Ja siitä hyötyy — niinkuin he itsekin sanovat — maa.