MAAILMANNAISIA.
eli
joka toiselle kuoppaa kaivaa…
I näytös.
Rouva: Olet paras ystävättäreni.
Ystävätär: Jonkun aikaa.
Rouva: Mitä tarkoitat?
Ystävätär: Voin äkkiä kuolla.
Rouva: Turhia!
Ystävätär: Minulla on sydänvika.
Rouva: Eikö mitä! Mutta minulla on oikea sydänvika.
Ystävätär: Oikea! Väitätkö, että minun sydänvikani ei olisi oikea!
Rouva: Koetat vain sen avulla herättää mielenkiintoa!
Ystävätär: Ahaa, siinäpä selitys sinun sydänvikaasi!
Rouva: Minun sydänvikani on todellinen!
Ystävätär: Teeskennelty!
Rouva: Koketti!
Ystävätär: Käärme!
Rouva: Ii… iih! (poistuu itkien raivosta).
II näytös.
Rouva (palvelijattarelleen): Iita, onko herra kotona?
Iita: On se.
Rouva: Mitä hän tekee?
Iita: Kiroilee.
Rouva: Akseli!
Herra (tulee): Mitä nyt taas?
Rouva: Miksi kiroilet?
Herra: Hoidan nykyään sillä tavalla liikeasioitani.
Rouva: Olen ostanut uuden hatun, viimeisintä muotia. Hinta 1,750 markkaa. Saat laskun.
Herra: Kiitos.
Rouva: Miksi kiität?
Herra: Tarvitsin juuri sitä summaa tehdäkseni vararikon.
Rouva: Sepä hauskaa, että minusta oli apua.
Herra: Paljon apua — tässä asiassa.
Rouva: Vihaan parasta ystävätärtäni.
Herra: Tietysti.
Rouva: Aion tappaa hänet tällä uudella hatulla. Hän on kuoleva kateudesta sen nähdessään.
Iita: Ohhoh!
Rouva: Iita menee ulos!
Iita: Minä menen koko talosta. Olenkin ollut liika kauan. Kolme päivää.
Rouva: Meidän perheessä palvelijat aina pysyvät. Meillä oli kerran uskottu palvelija, joka pysyi 8 päivää.
Iita: Tämä ei olekaan mikään hieno perhe.
Herra: Iita menee nopeammin ulos!
Iita: Kyllä menen ja kyllä vielä näytän!
III näytös.
Ystävätär: Vai niin, vai lupasi tappaa!
Iita: Juu. Että kuolette kiukusta, kun rouva pistää sen uusmuotisen hatun päähänsä.
Ystävätär: Mikä katala päähänpisto!
Iita: Älkää menkö tapaamaan.
Ystävätär: En mene. Hän kyllä pyysi makeasti anteeksi ja sopi kanssani tapaamisesta. Lupasin mennä, mutta enpä mene.
Iita: Ähäh!
IV näytös.
Rouva (uusi hattu päässään odottaa ystävätärtä): Kello on jo 15 minuuttia yli, eikä hän tule. Hermostuttavaa. (Odottaa.) Hirveätä, 20 minuuttia kulunut. Hattuni vanhenee minuutti minuutilta. Puolen tunnin kuluttua uusi hattuni ei enää ole viimeisin muoti. (Odottaa.) Ah, oh, hän ei vieläkään tule. Kostoni menee hukkaan! Ooh… ooh… (hysteerinen kohtaus). Ei tule! 25 minuuttia on nyt jo kulunut, melkein puoli tuntia. Hattuni on vanha, vanha, vanha, vanha… oo… minä raivostun… minä pakahdun harmista. (Hysteerinen kohtaus.) Ei tule… Kuolen… kuolen… harmista… (Kuolee harmista.)