SISÄLLYS:
Ystäväni lukija!
Minun onneni.
Kaksi pimeää.
Kettu-Heikin saunassa.
Katajainen kumppanini.
Keväinen kaiholani.
Takaisin Pohjolaan.
Vuosisadan viimeisenä yönä.
Kun Mutkan Mooses vaihtoi Laukkinsa.
Yötä Imatralla.
Kesää odotellessa.
Kullan koti.
Vuoroin vieraissa.
Välimaan vaarin sukkeluus.
Kenen "merkit" parhaat.
Ensi kelillä.
Orpo lempeni.
Nuoruuteni.
Hautani.
Ystäväni lukija!
Talvella maamies kokoo heinän kulmuja, kylvääkseen ne kesällä. — Minä sanon näitä vähäisiä kuviani kulmuiksi. Muistin yhtä ja toista kuulemaani, näkemääni elämäni varrelta; hain kynän kätköstään ja omaksi huvikseni "kulmuilin".
Kun pimeys oli vallannut Pohjolani, puhteet käyneet pitkiksi ja painostaviksi ja valjut tähtiyöt vain valaisivat unhotettua maatani, silloin usein, muiden käytyä levolle, sommittelin kulmun silloin, toisen tällöin.
Nämä "kulmuni" eivät ole itäviä. Niitä on koottu niin monenlaisilta mailta ja aavoilta rämeiltä, ja niin pimeinä iltoina niitä on valmisteltu. Suuri olisi iloni, jos nämä kohtaisivat jonkunkin ystävällisen lukijan ja voisivat yhdenkin talvi-illan lyhentää.
Alakuloinen ystävänne Väinö Kataja.