MUSTAN PEKAN TUVASSA
Römppäviikolla oli hauskaa Mustan Pekan luona.
Kun naimaiässä olevat rengit ja piiat kokoontuivat milloin mihinkin riiheen tanssimaan, keräännyimme me poikaviikarit Mustan Pekan tupaan huvittelemaan.
Ja hupaista siellä olikin joka päivä koko römpän ajan. Pekka itse oli hauska ukko, joka osasi aina asettua sille tuulelle, että vieraat viihtyivät. Ja tuhansilla konsteilla hän osasi keplotella pojilta lantit omaan kukkaroonsa. Römppäviikko olikin Pekan paras tienestiviikko koko vuoden aikana.
Tässä minulle muistuu mieleen eräskin römppäviikko.
Lampan Petteri, Suvitien pojat, Herralan rengit ja Kumpulan Sakke olivat Pekan tuvalle menossa, ja heidän joukkoonsa yhdyin minäkin.
Siellä oli jo ennestään pappilan renki Helmeri, joka hiessä päin ja tulipunaisena naamaltaan opetteli soittamaan hanuria. Sitä sai, näet, viidenkolmatta pennin vuokraa vastaan tunnilta soitella. Ja Helmeri harrasti musiikkia.
Mutta oli siellä muutakin hauskaa. Pekalla oli myytävänä sikaareja, savukkeita ja vehnäpullia ja likaisia pastilleja vanhassa sikaarilaatikossa.
Mutta hauskimpia olivat konstit, joita sai yrittää, kun Pekalle maksoi kerta kaikkiaan kaksikymmentä penniä yritykseltä.
Ja niitä oli monenlaisia, oli "saukonpyyntiä", "hauinuintia",
"Tampereella käyntiä" ja "Moskovasta pikanellin nountia".
Viimeinen oli vaikea matka, ja kovin harva pääsi Moskovaan ja vielä harvemmat sieltä pikanellia toivat. Mutta yrittää sopi, ja hauskaa se oli.
Suvitien pojat ostivat heti savukkeita, Herralan rengit sikaarin suuhunsa, mutta Lampan Petteri ja Kumpulan Sakke aikoivat yrittää Moskovaan.
"Se on oikein, pojat. Ei ole tänäpäivänä vielä kukaan päässyt perille asti. Jussilan Matti sentään pääsi jo Pietariin", kehoittelee Pekka poikia.
Lampan Petteri ja Kumpulan Sakke lyövät vetoa. Se, joka joutuu tappiolle, maksakoon viisikymmentä penniä voittajalle, ja Pekalle, konstin keksijälle, vuokraa kaksikymmentä penniä.
Konsti on tämmöinen. Orteen on solmittu köydenpää kiinni, ja toinen pää köydestä heitetään orren yli, niin jää kuin silmukka köyteen. Nyt pitää Moskovaan lähtijän ottaa irtonainen, orren yli heitetty köyden pää käteensä ja panna silmukka niskaansa. Sitten tulee hänen, pää kenollaan taaksepäin, ettei köysi niskan takaa luista, alkaa käsivoimallaan haalata itseään orren tasalle. Orrelle on pantu kuivettunut nisupulla, joka hänen tulee ottaa huuliensa väliin ja laskeutua taas takaisin.
Lampan Petteri yrittää ensin. Hän panee köyden niskansa taakse ja tarttuu irti olevaan köydenpäähän. Alkaa vetää ja vetää. Riivatusti köysi painuu niskaan, ja naama paistaa punaiselta…
"Kas vaan tuota Petteriä… juuri niin… pitele päätä hyvin taaksepäin, ettei köysi luiskahda… Jo on noussut…", kehuskelee Pekka.
Mutta muut huutavat:
"Vie terveisiä ja tuo pikanellia meidänkin varalta!"
Petteri ponnistelee, mutta nousee hitaasti, ähkää ja haalaa, että suu on auki. Jo pääsee kohoamaan puoliväliin ja riippuu siinä kuin Aapeli oksassa… tekee epätoivoisen yrityksen… ja pudota romahtaa samassa lattialle selälleen…
"Ei ollut passia matkassa… Rajalta palautettiin takaisin", nauretaan hänelle.
Mutta Petteriä ei naurata, sillä niska on verinaarmuissa ja kädet hellinä.
Tulee Saken vuoro.
Sakke on kiinteämpää poikaa kuin Petteri ja sinnikko ja sitkeä kuin peto.
"Jo nyt kumma lienee…", sanoo hän ja sylkee kämmeniinsä.
Pekan, joka on isäntä, täytyy tarkoin katsella, ettei saa tehdä petosta. Ja Sakelta otetaan kaulahuivi kaulasta, ettei siitä saisi mitään suojusta niskalleen.
Ensi yrityksellä Sakke on jo puolivälissä ja riivatusti punottaen ja hammasta purren kohoilee yhä ylemmäs.
"Jo saakeli pääseekin!" huutavat pojat. "Jo voittaa vedon!"
Ja Sakke onkin jo orren tasalla. Siinä vähän hengähtää ennenkuin alkaa nisupullaa huuliensa väliin hamuta.
"Ollaanko pikanellivapriikissa kotona?" kysytään häneltä.
Sakke tekee tuimia yrityksiä saadakseen nisun huulilleen. Mutta siinä hamutessa luiskahtaakin köysi niskan takaa, ja hän pudota jymähtää lattialle.
"Ha, ha, ha… Etkös osannut sanoa hyvää päivää, kun portilta palasit?" ilkkuvat jotkut.
"Siltä unohtuivat tupakkivehkeet… se lähti niitä noutamaan", lohduttelee Pekka.
Pappilan Helmeri harjoittaa yhä hanurilla sotteesia, että hiki tippuu.
Herralan rengit koettavat "hauinuintia", ja Suvitien pojat meinailevat
Moskovaan.
Saisi nähdä, pääsevätkö.
Ja niin on hauskaa Mustan Pekan tuvassa.