"TÖSSELI"
(Urhean sotapäällikön Stösselin kaima)
Öystin Antin on tehnyt kuuluisaksi mieheksi hänen maatiaisrotuinen sonninsa "Tösseli", samoin kuin Bileamin ennen vanhaan teki tunnetuksi hänen puhuva aasinsa.
Sillä semmoista Tösseliä kuin Öystin Antilla oli ei sanottu olleen siihen aikaan koko Suomen maassa. Ja samoin kuin Bileamistakin tuli historiallinen henkilö puhuvan aasinsa vuoksi eikä omien hyvien töittensä takia, samoin nyt säilyy "läpi aikojen" Öystin Antinkin nimi kuuluisan sonninsa Tösselin vuoksi, eikä suinkaan Antin omista ansioista.
Jälkimaailmalle muistoksi minäkin tämän kerron, sillä voipihan olla, ettei vuosituhansien perästä kukaan enää muista Öystin Anttia eikä hänen Tösseliänsä.
Kylän kesken hän jo kyllä oli kuuluisa mies, Öystin Antti, ja hänet erotti ja tunsi kaikista muista kylän isännistä, kun hän oli paljoa juurevampi ja muhkeampi muita. Vastaantuleville paistoi jo kaukaa hänen leveän leveä naamansa, paistoi niinkuin usein elokuun iltoina nähdään kuun punaisena ja poutaa ennustavana paistavan ja kohoavan metsänrannasta. Ja samoin kuin kuun kulku on juhlallista, hidasta ja vakaata, samoin myös Öystin Antin… Hän oli kyllä tunnettu kotikylässä, omassa ja naapuripitäjässäkin eteväksi maanviljelijäksi ja verrattoman karjan omistajaksi, mutta suurempaa historiallista merkitystä ei hän kuitenkaan uskonut itsellään olevan. Sillä hänen nimensä ei vielä ollut koko Suomenmaassa niin tunnettu kuin hän itse olisi tahtonut.
Mutta se tuli tunnetuksi Kuopion näyttelyssä niin laajalti kuin tätä maata onkin.
Kun maanviljelysoppineet kulkivat Öystin Antin vieraanvaraisessa talossa, neuvoen ja opastellen, niin jokainen heistä mieltyi Tösseliin, joka oli ihannemuotoinen maatiaissonni. Tösselillä oli kaikki ne erinomaiset merkit, joista puhdas maatiaisrotuinen tunnetaan. Niin korkealle kehittynyttä sonnia eivät maata kiertävät maanviljelysoppineet sanoneet nähneensä. Se oli ihannesonni, sonnien sonni, jonka siitoskyky oli verraton ja mielenlaatu mainio ja siivo. Tösselistä oli tuleva kantaisä koko Perä-Pohjolan lehmärodulle, ei ainoastaan vilpittömän, vakavan naamansa takia, vaan juuri siitä syystä, että se ruumiinmuodoltaan täytti kaikki pienimmätkin vaatimukset, joita oppineet turhaan tunnustelivat muiden maamiesten karjoista.
Herrat kehoittivat Öystin Anttia, että "hoida sinä hyvästi Tösseliä…
Se tulee herättämään suurta huomiota Kuopion näyttelyssä…"
Herrainpäivät ne alkoivatkin Tösselille, ja isäntä itse otti huolekseen sen hoitamisen. Ja Tösseli ajatteli hiljaisessa mielessään, mitä mahtaa tästä seurata, kun tällä lailla ruokitaan ja isäntä harjaa ja putsailee ja puhelee navetassa kahden kesken niinkuin parhaalle ystävälleen.
Ja kun herrat kävivät sivumennessään Öystillä — ja siinä talossa he aina kulkiessaan kävivät — niin navettaan ensiksi juoksivat katsomaan, kuinka Tösseli siellä…
Hyvinhän se jaksoi ja oli erinomaisen tyytyväinen osaansa…
"Se tulee tuottamaan kunniaa… ei ainoastaan omistajalleen, vaan koko Perä-Pohjolalle… saadaan nähdä", oli rovastikin sanonut kerran, kun kävi Tösseliä katsomassa.
Ja suuri oli Öystin Antin ilo ja usein hän uneksikin olevansa jo
Kuopiossa Tösselinsä kanssa.
Tösseli oli jo Kuopioon vietäessä herättänyt "ansaittua huomiota". Paikkakunnan lehdet kertoivat lyhyessä uutisessa, että "kaupunkimme sivuutti tänään, matkalla Kuopion näyttelyyn, kuuluisan karjanomistajan Antti Öystin maatiaisrotuinen sonni Tösseli. Olimme asemalla tilaisuudessa näkemään tämän harvinaisen valkean ja siivonaamaisen sonnin, joka lihavuudellaan ja synnynnäisillä lahjoillaan täälläkin on herättänyt huomiota. Toivotamme jukuripäälle hauskaa matkaa ja kauniita palkinnoita."
Pääkaupungin lehdetkin ottivat uutisen palstoilleen ja muistaakseni kirjoitti eräs lehti erityisen artikkelin Tösselistä. Artikkeli oli lisäksi pääkirjoituksena.
Ja matkalla kävi kaikki hyvin, eikä Tösselikään muuta kuin lasketteli ilomarssia vain, kun Kuopion näyttelyyn isäntänsä kanssa asteli niinkuin vihille.
Tösselin maine oli jo ennen ehtinyt Kuopioon ja kaikki maanviljelijät, oppineet ja oppimattomat riensivät Tösseliä näkemään, tunnustelemaan ja sen syntyperää kysymään… Ja mielelläänhän Antti selitteli ja naureskeli. Olisi ollut kaikki hyvin, mutta Antille oli ennen sanottu, että "Tösseli"-nimi ei ollut sopiva nimi, että olisi pitänyt muuttaa suomalaiseksi nimeksi… Mutta Antti ei siihen suostunut. Tösseli oli ollut kuuluisa mies ja kuuluisaksi oli hänenkin Tösselinsä tuleva…
"No olkoon sitten", arvelivat.
"Ja nimi kuin nimi", taas toiset.
"Niin minustakin", Anttikin tuumasi.
Kaikki oli siis pelkkää iloa näyttelyssä, hauskaa ja hupaista, onnellista aikaa.
Mutta kerran tuli noita kokkolalaisia, jotka eivät ymmärrä suomea kuin jonkun sanan. Hekin olivat kuulleet Tösselistä puhuttavan ja halusivat sen nähdä. Heidät opastettiin Tösselin pilttuuseen.
"Ä' de' herr Stössel?" kysyi muuan ja löi Anttia olkapäähän.
"Tösselikö?" kysyi Antti.
"Ja, är ni herr Stössel?"
"En minä ymmärrä!"
Ne naureskelivat vielä lisäksi, nuo kokkolalaiset; olivat kai tulossa
Väinölänniemeltä, koska haisivat konjakilta.
"Mitä te meinaatte?" kysyi Antti.
Mutta joutui siihen tulkki ja sanoi, että "ne kysyvät, oletteko te herra Stösseli".
Mutta silloin Antti luuli, että ne tulivat tähän häntä pilkkaamaan, ja kirosi tulkille, että käskeä mennä kokkolalaisten helvettiin…
Ja tulkki käski.
* * * * *
Sitten oli taas hauskaa.
Mutta taas lopulla, kun palkinnotkin jo olivat jaetut ja Tösseli parhaan palkinnon saanut ja mitä lie vielä muitakin kunniakirjoja ja astutuslappuja annettu, tapahtui ikävää…
Se puhuja, jonka erityisala oli puhua maatiaisrotuisista sonneista ja lehmistä, oli kai siinä näyttelyn lopulla maistellut vähin hänkin, niin että kun piti puhetta, tahtoi muisti välistä pettää. Ja puhuttuaan maatiaiskarjasta yleensä aikoi hän kohdistaa loppukiitoksensa siihen sonniin, joka niin loistavasti näyttää j.n.e. Hän tahtoi erityisesti kiittää Öystin Anttia ja siinä innoissaan ja hienossa hiprakassa hän sanoikin:
"Voimme olla kiitollisia herra Stösselille, jonka uljas valkoinen maatiaissonni…"
Silloin Antti poistui ja kiroili koko lopun päivää.
Mutta kuuluisaksi on hän Tösselinsä vuoksi tullut.