2. LAMPUOTIEN TYÖVEROT.
Pysyvän päivätyölaitoksen maanviljelystä varten tapaamme maassamme aikaisimmin 1300-luvun suurtiloilla. Sellaisia tiloja, joissa harjoitettiin suurviljelystä ja joissa siis laajemmalta alueelta suoritettavat päivätyöt saattoivat kysymykseen tulla, on Suomessa ollut 1300-luvun alkupuolelta asti, ellei jo ennenkin. Tällaisia tiloja oli ainoastaan kuninkaalla (kruunulla), piispalla ja mahtavimmilla ylimyksillä.
Kruununkartanoista[792] vanhimpia oli Pyhäjoki Perniössä, johon kuului suuri yhteinen lampuotialue (uuden ajan alussa 17 kylää ja niissä 42 lampuotia). Maunu kuninkaan v. 1347 Pyhäjoen lampuotien (coloni) valitusten johdosta antamasta päätöksestä selviää, että lampuodit siihen aikaan tekivät, ja jo aikaisemminkin olivat tehneet, säännöllisiä maatalouspäivätöitä kartanon ruuassa.[793] Kartanon jouduttua seuraavalla vuosisadalla Naantalin luostarin haltuun jatkui päivätöiden tekemistä edelleenkin, kuten näkyy eräästä v:n 1447 tuomiosta, jolla Pyhäjoen lampuodit määrättiin vanhaan tapaan "tekemään lyhentämättä täyden veronsa ja kaikki päivätyöt ja rakennustyöt ja pitämään kunnossa lailliset huoneensa ja rakentamaan myllyjä".[794] Pyhäjoen päivätöitten luku ei liene keskiajalla ollut sen suurempi kuin uuden ajan alussakaan, jolloin niitä tehtiin kultakin "mieheltä" ainoastaan 5.[795]
Pyhäjoen päivätöitä koskevain tietojen lisäksi on eräs v:lta 1446 oleva tieto, joka koskee muutamasta talosta Maskun ikivanhaan kruununkartanoon Stenbergiin (Teinperiin) suoritettavaa 1 markan suuruista päivätyölunastusta,[796] ainoa suoranainen todiste, mitä meillä on keskiajan kruununkartanoitten päivätöistä.
Mutta koska Suomessa jo 1300-luvun alkupuolella on ollut useita muitakin suurilla yhtenäisillä lampuotialueilla varustettuja kruununkartanoita ja niissä uuden ajan alussa aivan yleisesti esiintyy vakaantunut päivätyölaitos, vaikka kartanot siihen aikaan jo olivat menettäneet alkuperäisen taloudellisen merkityksensä, täytyy otaksua, että nämä päivätyöt ovat peräisin kartanoitten varsinaiselta kukoistuskaudelta. Niinpä 1300-luvulla usein mainittuun Ruonan kartanoon Sauvossa maksoi uuden ajan alussa 56 täysiverollista tilaa käsittävä kartanolääni työrahoja kaikkiaan 28 markkaa eli kultakin täysiverolta 1/2 markkaa s.o. 12 äyrityistä, mikä oli 12 päivätyön hinta, koskapa päivätyö keskiajan lopulla yleisesti maksoi vanhan äyrityisen.[797]
Porvoon kuninkaankartanon 60 lampuotia uuden ajan alussa olivat joistakuista veroista vähemmällä voidakseen tehdä sitä enemmän päivätöitä, sillä "mitä hyvänsä kartanonvouti heitä käskee tekemään, silloin tulee heidän olla valmiita sekä kylvämään että korjaamaan". Lampuotien velvollisuuksina mainitaan vielä puiminen, myllynrakentaminen j.n.e Erikseen on mainittu, että Ohkolan kylän (nyk. Mäntsälä) tuli omin ruokinsa pitää kunnossa kuninkaankartanon pellon ojat ja aidat. Kartanon kalustoluetteloihin merkittyjen työaseiden vähälukuisuudesta voi tehdä sen päätelmän, että lampuotien oli omine työaseineenkin suoritettava melkein kaikki kartanon ulkotyöt.[798]
Samoin kuin Porvoon samoin oli Kymenkartanonkin lukuisain lampuotien uuden ajan alussa oltava aina valmiina tarvittaessa tekemään työtä kartanoon.[799] Nämä molemmat kartanot ovat harvinaisia poikkeuksia Suomen keskiajan kartanoitten joukossa siinä suhteessa, että niihin suoritettavat päivätyöt ainakin asiakirjain sanoista päättäen olivat epämääräiset kartanonvoutien määräysvallasta riippuvia. Sekin lienee yksi piirre niistä monista, joita keskiaikana Uudellamaalla ja Karjalassa on havaittavana Itämeren maakuntain olojen vaikutuksesta Suomeen.
Itäisin keskiajan suurista kruununkartanoista, joissa päivätyölaitos oli kotiutunut, oli Saviniemi Jääskessä. Tähän kartanoon kuului uuden ajan alussa laaja lampuotien (uutistalollisten) alue, jonka 63 talon eli suitsun tuli tehdä kunkin 12 päivätyötä kartanoon. Kartanon maatalous näyttää olleen kokonaan näiden päivätöiden varassa, kuten kartanon kalustoluetteloiden niukkuudesta ja palvelusväen harvalukuisuudesta voidaan päättää.[800]
Päivätöitä tehtiin 1300-luvulla myös piispankartanoissa.
Turun piispalla oli Kokemäellä melkoinen lampuotialue, jonka talonpojat tietojen mukaan vuosilta 1365-1372 olivat velvolliset tekemään päivätöitä ja palveluksia Köyliön kartanoon piispan kartanonvoudin vaatiessa.[801]
Vielä vanhempi piispan suurkartano oli Kuusisto, jonka lampuotialueena oli koko Kuusiston saari. Tämän kartanon alustalaisten päivätöistä keskiajalla ei ole tietoja, mutta kun uuden ajan alussa "talonpojat" tekivät heinää kartanon niityillä ja kartanoa koskevissa tileissä erikseen tilitettiin niitto- ja puimamiehille suoritetuista ruokaveroista, niin siitä voimme päättää, että Kuusiston alustalaiset jo varhaisempinakin aikoina eivät ainoastaan tehneet päivätöitä kartanon niityillä ja riihissä, vaan tekivät nämä päivätyönsä "talon ruuassa".[802] Kuusiston kartanoa mainitaan jo v. 1295 eikä se varmaan kauankaan ole ollut ilman lampuotialuetta ja sen päivätöitä.
Myöhemmällä keskiajalla näyttävät päivätyöt olleen käytännössä joillakuilla muillakin kirkollisilla tiluksilla. Uuden ajan alussa suorittivat tuomioprovastille kuuluvat Raisiossa ja Ruskossa olevat Upalingon, Kauppilan, Luolalan ja Taimon tilat päivätyörahoja 6 äyristä — 1 2/2 markkaan, joista rahoista kolmen viimemainitun tilan olivat Skarpakullaan tehtäväin päivätöitten lunastusta.[803] Luultavaa on myöskin, että ne päivätyöt, joita useat Turun tuomiokirkon tilat Kustaa Vaasan hallitusaikana olivat velvolliset suorittamaan, olivat keskiaikaista alkuperää.[804]
Lähteistämme ei ilmene, oliko seurakuntalaisten jo keskiaikana suoritettava pappiloihin maanviljelyspäivätöitä. Erään tiedon mukaan keskiajan lopulta oli lukkarin suoritettava papille 7 päivätyötä vuodessa.[805]
Päivätöistä keskiajan aatelin yksityistiloilla ei ole suoranaisia tietoja. Koska kuitenkin uskonpuhdistusajan alkupuolella päivätöitä mainitaan monella aatelistilalla ja kun päivätöitä todistettavasti varsin laajassa mitassa käytettiin suurimmissa kruununkartanoissa kuten piispankartanoissakin jo 1300-luvulla, on samanlainen järjestelmä keskiajan loppupuolella varmaan ollut käytännössä suuremmilla aatelistiloillakin. Mitä muuten näitten tilain päivätöihin tulee, niin näyttävät tavat uuden ajan alussa kaikkialla olleen samat. Aatelisten sekä kuninkaan perintö- ja omain tilain lampuotien päivätyömäärät olivat 8-12 päivään vuodessa; Suitian kartanon lampuotien 12 päivätyöstä vähän myöhemmällä ajalla oli 6 varsinaista "vuotuista päivätyötä" ja 6 "apupäivätyötä", jotka viimemainitut tehtiin kartanon ruuassa.[806]