2. "MATKAVENEET".
Hämeen vanhimpain maakirjain mukaan ei Hollolan alueella maksettu tie- ja siltaohria eikä -humaloita vaan uisko-sopimusohria ja uisko-sopimushumaloita.[564] Vero-oppaiden mukaan "uisko" merkitsi matkavenettä tai pitäjänvenettä.[565] Puheenaoleva vero siis Hollolan alueella tarkoitti veneitten hankkimista tai veneliikenteen ylläpitämistä — hyvin luonnollinen tehtävä tässä vesistöseudussa, josta tärkeitä veneteitä haaraantui Pohjois-Hämeeseen ja Savoon. Seuraavina aikoina Hollolan alueella usein esiintyvät "pitäjänveneet", joilla tehtiin virallisia kyytejä.[566]
Aikoinaan on tällaisten matkaveneitten ylläpitäminen ollut laillinen velvollisuus muissakin Hämeen vesipitäjissä, koskapa v. 1507 Saarioisten ja seur. vuonna Kulsialan pitäjät saivat yhteissakkoja "uiskonsa" vuoksi.[567]
Myöskin Hämeen itäpuolella, Saimaan vesistön piirissä tapaamme tähän kuuluvan kruununveron. Lapveden ja Taipaleen pitäjissä maksettiin uuden ajan alussa neljänneskunnittain erästä veroa siten, että pitäjän viidestä neljänneksestä kolme maksoi 72 tynnöriä verotervaa, mutta kaksi suoritti — veroveneen.[568] Muolassa ja Hanttulassa asti maksoivat neljänneskunnat tervaveroa, vaikka se siellä suoritettiin rahassa.[569] Lapveden veneet kaiketi olivat samanlaisia kuin Hämeen "uiskot", ja terva oli kai niitä veneitä varten.
Savossa jos missään oli pidettävä huolta kruunun veneliikkeestä ja niinpä siellä uuden ajan alussa olikin sitä tarkoittava vero yleinen. Järjestys oli täällä sellainen, että Liistonsaaren (Säämingin) pitäjän neljänneskunnat vuosittain toimittivat linnaan kukin matkaveneen, mutta muista neljästä pitäjästä maksettiin sen sijaan n.s. kavasohria siten, että jokainen neljäskunta maksoi joka kolmas vuosi 2 puntaa, mikä vastasi 4 pantiin maksua vuodessa.[570] Savon neljänneskuntain linnaveroon kuului myöskin terva, 1 tynnöri tai sen vastineeksi 2 pannia ohria neljänneskunnalta.[571]
Mutta meren rannikollakin voimme seurata tämän veron jälkiä. Porvoon läänin vuotuinen vero sisälsi uuden ajan alussa erityisen neljänneskuntaveron, johon kuului 1/2 tnr. tervaa sekä lisäksi eri määriä kaloja tai niiden vastikkeita.[572] Tämä Porvoon läänin neljänneskuntavero jäisi selvittämättömäksi arvoitukseksi, ellemme jo tuntisi, mistä on kysymys. Kun asiakirjat kertovat voudin Porvoon läänissä tehneen virkamatkoja veneellä,[573] niin arvelemme hänellä alkuaan olleen virkavenekin.
Samaa alkuperää lienevät olleet Raaseporinkin läänin tervarahat, jotka ovat merkityt v:n 1451 tileihin jokaiselta pitäjältä maksetuiksi. Uuden ajan alussa tätä veroa maksettiin verokunnittain.[574]
On näin saatu selville, että sisä-Suomen järvialueilla on keskiajalla ylläpidetty virallista liikennettä julkisilla "matkaveneillä", joiden hankkiminen oli talonpoikain velvollisuus. Hämeessä tämä liikenne ilmeisesti oli järjestetty siten, että pitäjät ylläpitivät tällaisia veneitä määrätyissä paikoissa tai maksoivat sitä varten erityistä veroa. Savossa sitävastoin toimitettiin veneet tai niiden korvaus linnaan, joka oli maakunnan vesiteitten keskuksessa. Mielenkiintoinen on tämän veron esiintyminen Porvoon ja Raaseporin lääneissä. Saamme tästä jonkinlaisen käsityksen siitä, miten kruunu vanhimpina aikoina veronmaksajain avulla järjesti virkamiestensä ja muun väkensä matkat sielläkin, missä teitä ja siltoja ei ollut.