KUUDES KOHTAUS.
Elma ja Raponen.
Elma:
(Tulee eteisovesta).
Raponen:
(Kumartaa).
Elma:
Hyvää iltaa, herra Raponen. Olette varmaankin minua odottaneet. Pyydän anteeksi viipymiseni. — Mutta kuinka te täällä niin yksinänne? Missä ovat toiset?
Raponen:
Anteeksi, tätinne ja ystäväni arvelivat, että haluan olla yksin ja menivät.
Elma:
Mikä päähänpisto? Mutta ehkä minäkin — —?
Raponen:
Ei, ei, neiti Terho. Istuutukaa hetkiseksi! Minulla on hiukan puhumisia teistä ja teidän rah… hm, hm…
Elma:
Mutta mitä teillä on minusta, minun hm, hm, puhumista?
Raponen:
(Itsekseen). Kuinka alottaisin. Se Hervenius-riiviö! (Kovaa). Ajattelin vain kysyä, mistä olette löytäneet näitä kauniita lemmikkejä? Niin ihana niiden tuoksu! (Vetää henkeensä).
Elma:
(Itsekseen). Eikö sen enempää? (Kovaa). Meren rannalta olen niitä poiminut. Entä sitten?
Raponen:
Haluaisin vaan kysyä: löytyykö niitä paljonkin siellä? Minä en ole koskaan huomannut — —
Elma:
Hyvin niukasti olen minäkin niitä löytänyt. Enempi kasvaa lemmikkejä
Kotijärveni rantamilla.
Raponen:
Pidättekö merestä?
Elma:
Kyllä — vähän. Enempi pidän pienestä kotijärvestäni.
Raponen:
Ah, ketä ei meri miellyttäisi! (Innostuen). Meri tyvenenä on ihana, mutta myrskyisänä, silloin kun aallot valtavina hyrskivät, vaahtopäisinä pauhaavat, se silloin suorastaan hurmaa! Se on taivaallista! Aaltojen hurja laulu. Mitä ovatkaan ihmisäänet sen rinnalla! — Usein seison aavan meren rannalla ja kuuntelen tuota raivoisaa laulua. Tuhansia eri äänivivahduksia eroittaa korva. Joskus tuntuu kuin hiukan käsittäisi… Ja minun korvissani tuntuu sydämeen asti tunkeutuen, kuin aallot hyrskien loistaisivat yhtä sanaa: rakkaus, rakkaus, (Itsekseen). Ja rinnallani seisova ajattelee aivan samoin.
Hervenius:
(On raottanut tämän R:n puheen aikana ovea. Verhot estävät Elman häntä näkemästä. Itsekseen). Mainiosti puhuu nuori viftitoverini. Pitäisipä minun joskus olla säestämässä viulullani hänen rakkauttaan, hah, hah haa!
Elma:
Kuinka kauniisti te osaattekin puhua, herra Raponen. Aivan hämmästytätte minua maalaista. — Isäni oli merikapteeni. Hänellä oli myöskin meri kaikki kaikessa. Mutta minä olen elänyt ikäni maalla, maaelämän yksinäisyydessä. Sentähden pidänkin enempi pienestä kotijärvestäni kuin ihailemastanne merestä. Myöskin minä, ollessani lemmenkukkia noukkimassa kotijärveni rannalla, kuuntelen laineiden hiljaista laulua. Niin tasaisesti, vakuuttavasti loiskivat ne kotirantani heinäistä pengertä vastaan, laulaen minulle vaatimatonta rakkauttaan.
Hervenius:
(Ovelta). Joudu, näethän, että tyttö on herkimmillään.
Raponen:
(Hänelle). En kosi tuota kanaa.
Hervenius:
Mutta se kana munii kultamunia.
Raponen:
(Elmalle). Saanko kysyä vielä teiltä jotakin?
Elma:
(Nyökyttää).
Raponen:
Eikö siellä järven toisella puolella, josta tuuli tuo laineita kotirantanne pengertä vastaan, ole kaunis punaiseksi maalattu talonpoikaistalo?
Elma:
(Hämmästyen). Mistä ihmeestä tiedätte sen?
Raponen:
Saanko kysyä vielä enempi?
Elma:
(Nyökäyttää).
Raponen:
Eikö siellä punaisessa talossa asu kaunis, vaaleakutrinen, sinisilmäinen nuorukainen?
Elma:
(Hämmästyen yhä enemmän). Mutia mistä herran nimessä sen tiedätte? Ette ole koskaan käyneet siellä?
Raponen:
Ja vielä yksi kysymys: Te rakastatte häntä?
Hervenius:
(Hänelle). Hiiteen lörpötyksesi, asiaan!
Elma:
(Kiivaasti). Te olette tunkeilevainen. En vastaa teille enää mitään!
Hervenius:
(R:lle ovelta). Nyt sotkit taas kaikki. Muista suuria velkojasi, minulle 3.000, vaadin ne sinulta. Karhunen on kimpussasi 2.500:sta, ja niin aina loppumattomiin.
Raponen:
(H:lle). Konna, nylkyri! (Itsekseen). En jaksa kauvemmin, sorrun…
(Vaipuu polvilleen).
Hervenius:
(Hänelle). Olet kosio-asemassa. Rohkeutta! 100.000 à 200.000 — olet pelastettu. (Itsekseen). Arvasinhan, ystäväni pään saa pyörälle kuka tahansa, vain numeroita luettelemalla, hah, hah. Mutta rouva Åhlman kuuluu tulevan askareiltaan. Minä otan hänen suostumuksensa ja kaikki on hyvin. (Poistuu ovelta, vetää sen kiinni).
Raponen:
Rakkaus on ihanaa! Raha on vain roskaa — ja kuitenkin se murtaa minut.
Elma:
(Itsekseen sivulle). Nuorukaisraukka! — Hänen hyväksensä on jotakin tehtävä.