VIIDES KOHTAUS.
Edelliset ja rouva Åhlman.
Rouva Åhlman:
(Tulee sisäovesta). Herra Hervenius on jo täällä. Tervetuloa!
Hervenius:
Kiitoksia, arvoisa rouva! Tulin oikopäätä, koska arvelin jo koko seuran olevan koolla.
Rouva Åhlman:
Hyvät herrat! Ikäväkseni täytyy minun sanoa, että lintuni on lentänyt.
En tiedä minne?
Raponen:
(Iloisesti). Eikö neiti Terho ole kotona?
Hervenius:
Eikö rakas oppilaani olekaan kotona?
Rouva Åhlman:
No, no hyvät herrat! Hiukan kärsivällisyyttä. Kello ei ole vielä niin paljon. Pyydän anteeksi Elman puolesta. Se tyttö on niin kaino, sellainen hupakko. Kun herra Hervenius tuli eteisessä, sai hän äkillisen päähänpiston lähteä kävelemään kaupungille. Laitoin palvelustytön häntä hakemaan. Luulen hänen pian olevan täällä. —
Hervenius:
(Itsekseen). Saakeli, se tyttö loukkaantui sittenkin. Parasta, että laputan. — Mutta ei — minun täytyy jäädä. Tuo lurjus puhuisi tuhmuuksia ja kaikki menisi päin seiniä! (Askeleita kuuluu). Voi, nyt se tulee! (Rouva Åhmanille). Huomaan, että nuori ystäväni haluaa yksinäisyyttä.
Rouva Åhlman:
Niin, ehkä saamme jättää herra Raposen hetkeksi. — Herra Hervenius haluaa varmaankin katsella minunkin huoneitani — vanhan rouvan mööpeleitä.
Hervenius:
Kiitoksia, mielelläni. (Raposelle). Nyt ratkaise tulevaisuutesi. Hienoa elämää, tanssiaisia… (Menevät sisäovesta).
Raponen:
Ymmärrän sinua, vanha juutalainen. — (Itsekseen). Voi, voi minua! Korppikotkat lentelevät ympärilläni. — Minun on pelastuttava velkojani kynsistä. Nyt laulaja tee halpamainen päätös — petä ja ota!