KAUPUNGILLA SATAA
Vasten kivitystä kadun soipi syyttäen ja tuomiten syksysateen ääni iäinen, saman kertoin sulle tutun sadun,
jonka läpi elämäsi kuulet, sydämeni, niinkuin kuulet nyt, kun on päivä yöhön päättynyt, levolle kun laskevas jo luulet.
Vielä odotatko, sydämeni, päivän koita jälkeen pilvisään, onnen armautta elämään jälkeen kaiken, joka hukkaan meni?