KOMEETTA
Sa kauan kaukomailla oltuasi taas luokse lemmittysi palasit ja riemuin aurinkoa, armastasi, taas pitkäst' ajasta sa tervehdit.
Sa kautta tähtitarhain kulkeissasi ties varman valon miekoin raivasit. Ken estää saattoikaan sun kulkuasi, kun lemmen voimalla sa taistelit?
Mut armahas sun syöksee suruhun, hän luotansa sun työntää — tähtivyöhön taas katoot kaukomaille kulkuhun.
Sa lähdet valon taistohon ja työhön, mut palaat kerta, sillä lempes sun ei sammu koskaan kylmäin aavain yöhön.