TROIJANRETKELÄISET AULIISSA
Jo laivat liitoksissaan vapisee. Ne myötätuulta odottavat innoin, ja urhot oudon-riemuitsevin rinnoin kuin lemmenkisaan mennen käyskelee.
Ja meri aavistuksin aukenee ja aavat lahdet lepää tyynin pinnoin ja jyrkät vuorenharjat jylhin linnoin kuin kivettyneet unet uhkailee.
Kuin Kohtalo öin katsoo Linnunrata, kun urhot janoo koston hekkumata, ja surmasta, mi Troijan yllättää,
kun kootuin purjein uneksivat laivat. Mut meri salaa sodan vaiheet, vaivat kuin arvoitus, min taa ei silmä nää.