VANHOISTA KÄTKÖISTÄ
1
Sinipiika
Veit kesäisenä yönä sielun multa sa metsän sinipiika loihdullas. Sen teki kumma laulu laulamas, sun silmäis sini ja sun kutreis kulta.
Se mikä ennen sytti syömmeen tulta, se kävi kalpeaksi rinnallas. Veit paljon, paljon multa mukanas, vain kaihon kalvavan sain sijaan sulta.
Ken lumoissa on metsänneitosen, hän omaa sieluansa etsien käy muille outona kuin unissansa,
hän katsoo kaihoin illan hämärään, hän riutuu sanattomaan ikävään ja etsii, etsii omaa sieluansa.
2
Illansuussa
Nyt saapuu kaihonsairas illansuu, nyt aukee satusaaret suuret, aavat, nyt hämyn henget karkeloihin saavat ja taivas kuumehisna punertuu.
Nyt työ ja taisto yöhön unhoittuu, nyt raukee arkielon mittakaavat, nyt aukee kaikki vanhat sydänhaavat ja kaihon mereen mieli uppouu.
Ma muistan kadonnutta kevättäin ja kuinka ystävättä yksin jäin ja sanat muistan, jotka toivon surmas.
Sa tyttö tähtisilmä-katsehin,
miks koskaan tielleni sa tulitkin?
Nyt iäks sitoo sieluni sun hurmas.