TULE ARMAANI JA KÄTES ANNA MULLE!
Kuin meren raskaat mainingit mun aatokseni lyö, mua kaamoittaapi elämä ja kuolon pitkä yö — tule armaani ja kätes anna mulle! Tule, yksin pitkä kulkea on taival elontien, tule, unten kultalinnaan sinut kerallani vien ja puolet annan surustani sulle.
Ma isiltäni perinnöksi unten lahjan sain, ma kaksin verroin painon tunnen elon suuren lain ja onnen, jok' ei toisten osaks tulle. Tule armaani mun luokseni, niin täys on sydämein, tule, uskalla en jäädä enää yöhön yksiksein, tule armaani ja kätes anna mulle!