LÄHDETTYÄS
Lähdettyäs, armahani oi, kaikki on niin hiljaiseksi käynyt: ilta varhemmin on hämärtäynyt, myöhemmin on noussut aamun koi.
Niinkö katoatkin elostain
niinkuin kaikki muu, niin menneheksi?
Sieluni miks kauneutesi keksi,
sinut jälleen, jälleen yöhön kadottain?
Kerran, tiedän, helmaan suuren yön sammuu sydämeni, liioin lyönyt — vaan oi näinkö varhain tulee yö nyt, näinkö varhain vaikenitkin, syön?