XXIII.
Korpijoen osuuskaupan edustalla on vilkasta liikettä. Nuusperia on turhaan odoteltu palaavaksi, ja vihdoin on Iisakki kutsunut kirkonkylästä Kuivalan osuuskaupan hoitajan selvittämään sotkuisia kaupan asioita ja antamaan lausuntonsa kaupan tilasta.
Kaksi päivää on papereita pengottu ja nyt on saatu selville, että Nuusperi on pistänyt useita tuhansia taskuunsa ja kiitollisuutensa osoitukseksi piirrellyt kuvia kaupan kirjoihin.
Kuivalan osuuskaupan hoitaja on juuri päättänyt selvityksen ja uteliaana odotellaan asian päättymistä. Varsinkin vaimoihmiset ovat piirittäneet kaupan edustan ja peukaloitaan pyöritellen siunailevat Nuusperin tekemää jutkua.
Kuivalan poliisi Pekkarinen oli saanut tehtäväkseen etsiä Nuusperi käsiinsä, mutta kaksi päivää käveltyään paahtavassa helteessä, jätti hän puuhan sikseen, arvellen, ettei maksanut vaivaa penkoa jokaista Kuivalan nurkkaa semmoisen miehen takia. Ja kun Korpijoen miehet julmistuneina vaativat Pekkarista jatkamaan Nuusperin etsimistä, kivahti tämä:
— Hakekaa itse, jos haluttaa! Lempoko sitä tällaisella helteellä jaksaa… ja piruko ne joka nurkat nuuskii.
Ja kun esivallan edustaja tunnusti voimattomuutensa Nuusperin löytämiseksi, tyytyivät Korpijoenkin miehet mutisten toteamaan, että Nuusperi teki jutkun ja säilytti kauniisti nahkansa. Hyökättiin Iisakin kimppuun, kun tämä ei paremmin pitänyt miestä silmällä, eikä kirjoja ja asioita ennemmin tarkastellut.
Iisakki otti myhäillen vastaan nämä syytökset. Ensin oli asia saanut hänetkin korvallista kynsimään, mutta nautittuaan uudesta avio-onnestaan ja saatuaan hellää lohdutusta Taavalta, oli asia käynyt hänestä pian pikku seikaksi, jonka jotenkuten saattoi selvittää. Eivät edes kolmolaisten pilapuheet saaneet hänen sisuaan kuohumaan. Ei nytkään, vaikka poriseva akkalauma oli piirittänyt kaupan ja odotti asian ratkaisua. Lempeästi vain hääteli Iisakki liian lähelle tuppautuvia akkoja ja kuunteli suu naurun mateessa Kuivalan osuuskaupan hoitajan myrkyllistä sanatulvaa.
Korpijoen miehiä oli kokoontunut kauppaan ja oli päätettävä, jatketaanko kauppaa vai hajoitetaanko se.
Yksimielinen päätös oli, että kauppaa jatketaan, kun kirkonkylän kaupasta saadaan uusi hoitaja.
Miehet myhähtelivät jo tyytyväisenä. Olisihan saattanut käydä hullumminkin, esim. jos koko kauppa olisi jonakin kauniina kesäyönä hävinnyt joen rannalta. Olihan nyt vielä seinät jälellä ja osa tavaroitakin, joita Nuusperi ei ollut ehtinyt myydä eikä jaksanut mukanaan kuljettaa. Ja olihan tulevina aikoina hupaisaa katsella Korpijoen osuuskaupan hoitajan koristeellista kirjanpitoa.