7:S KOHTAUS.
Näyttämö sama kuin toisessa näytöksessä. Ferraran tori, herttuallinen palatsi toisella ja Gennaron asunto toisella puolella. Yö.
Don Alphonso, Rustighello, vaippoihin kiedottuina.
RUSTIGHELLO. Niin, monsignore, niin se tapahtui. Tiesi minkä sotkun avulla herttuattaren lienee onnistunut pelastaa hänen henkensä, ja päästää hänet pakoon Negronin palatsin pihan kautta.
DON ALPHONSO. Ja sinä sallit sen tapahtua?
RUSTIGHELLO. Kuinka olisin voinut sitä estää? Herttuatar oli salvannut oven. Olin telkitty sisään.
DON ALPHONSO. Olisi pitänyt murtaa ovi.
RUSTIGHELLO. Tammiovi, rautasalpa. Helppo tehtävä.
DON ALPHONSO. Kuinka tahansa! olisi pitänyt särkeä salpa, sanon minä.
Olisi pitänyt syöstä sisään ja tappaa hänet.
RUSTIGHELLO. Ensiksikin, otaksuttuna, että minun olisi onnistunut särkeä ovi, niin herttuatar olisi rientänyt häntä suojelemaan. Minun olisi ollut tapettava myöskin herttuatar.
DON ALPHONSO. No niin, ja entä sitten?
RUSTIGHELLO. Minulla ei ollut siihen määräystä.
DON ALPHONSO. Rustighello, hyvät palvelijat ymmärtävät isäntäinsä tarkoitukset sanomattakin.
RUSTIGHELLO. Sitten pelkäsin niinä saattaa teidän ylhäisyytenne riitaan paavin kanssa.
DON ALPHONSO. Pöllö!
RUSTIGHELLO. Se oli sentään kovin vaikeata. Tappaa pyhän isän tytär.
DON ALPHONSO. Vaan vaikka nyt et olisi tappanutkaan häntä, olisit voinut huutaa, kutsua, ilmoittaa minulle, estää rakastaja pääsemästä pakoon.
RUSTIGHELLO. Niin, ja seuraavana päivänä olisi teidän ylhäisyytenne sopinut herttuattaren kanssa ja ylihuomenna olisi herttuatar hirtättänyt minut.
DON ALPHONSO. Riittää. Sanoit, ett'ei kaikki vielä ole hukassa.
RUSTIGHELLO. Ei. Näette valoa tuossa ikkunassa. Gennaro ei ole vielä lähtenyt. Hänen palvelijansa, jonka herttuatar oli lahjonut, olen nyt minä lahjonut, ja hän on sanonut minulle kaikki. Juuri nyt odottaa hän herraansa linnan takana kahden satuloidun hevosen kanssa. Gennaro lähtee kohta ulos yhtyäkseen häneen.
DON ALPHONSO. Siinä tapauksessa piilottautukaamme hänen huoneensa kulman taa. Yö on pimeä. Me surmaamme hänet, kun hän menee ohi.
RUSTIGHELLO. Niinkuin suvaitsette.
DON ALPHONSO. Miekkasi on hyvä?
RUSTIGHELLO. On.
DON ALPHONSO. Onko sinulla tikari?
RUSTIGHELLO. On kaksi asiaa, jota ei ole helppo tässä maailmassa tavata, italialaista miestä ilman tikaria ja italialaista naista ilman rakastajaa.
DON ALPHONSO. Hyvä. — Sinä isket molemmin käsin.
RUSTIGHELLO. Herttua, miks'ette muitta mutkitta anna vangita ja hirtättää häntä?
DON ALPHONSO. Hän on Venetsian alamainen ja se olisi sama kuin sodanjulistus tasavallalle. Ei. Tikarin pisto voi tulla mistä päin tahansa eikä ilmaise ketään. Myrkyttäminen olisi ollut vielä parempi, mutta kun se nyt ei onnistunut.
RUSTIGHELLO. Tahdotteko siis, että menen hakemaan neljä salamurhaajaa jouduttaakseni asiaa ilman teidän siihen sekaantumatta?
DON ALPHONSO. Ystäväni Machiavelli on minulle usein sanonut, että tällaisissa tapauksissa on parasta että ruhtinaat ajavat itse asiansa.
RUSTIGHELLO. Kuulen jonkun tulevan.
DON ALPHONSO. Painukaamme tähän muurin suojaan.
He piilottautuvat varjoon, parvekkeen alle. — Maffio ilmaantuu juhlapuvussa, kulkee haparoiden ja kolkuttaa Gennaron ovelle.