KAHDESSEITSEMÄTTÄ LUKU.
Naisten räätäli.
- Tehän olette herra Devrient Parisista? Tämän kysymyksen teki Draga pitkälle, hoikalle miehelle, jonka kasvoja ympäröi Pariisin muodin mukaan niin sanottu Boulangerparta, kokoparta, joka poskilla oli leikattu hyvin lyhyeksi ja suippeni leuan alla. Hän oli Dragan sähköteitse kutsuma leikkaaja kuuluisasta naisten räätäliliikkeestä Parisissa. Serbian kuningaspari aikoi ennen pitkää lähteä vierailulle keisari Frans Josefin luo Wieniin ja tätä matkaa varten oli Draga ryhtynyt suuremmoisiin valmistuksiin, voidakseen näyttäytyä edukseen niin loistavasti kuin mahdollista. Itävallan hovinaiset saisivat nähdä, että Serbian kuninkaan puoliso ymmärsi pukeutua ja käyttäytyä kuten kuningatar.
Siitä syystä oli muotitaiteilija Worthista kutsuttu. Tämä herra, joka nyt seisoi kuningattaren edessä hänen omassa huoneessaan, oli erittäin komea. Hänen käsissään säteili useita hohtokivisormuksia ja sen huomasi, että hän hoiti käsiään erityisellä huolella.
- Teidän majesteettinne palvelukseksi, vastasi puhuteltu. — Devrient on nimeni ja minulla on kunnia olla ensimäinen leikkaaja Worthin liikkeessä Parisissa. Olen tullut Belgradiin teidän majesteettinne toivomuksesta, keskustelemaan teidän majesteettinne kanssa puvuista, joita on valmistettava.
- Sydämellisesti tervetullut, rakas Devrient, vastasi kuningatar Draga sillä hurmaavalla herttaisuudella, jota hän ymmärsi käyttää, kun tahtoi erityisesti voittaa jonkun henkilön puolelleen. — Minä odotin teitä oikeastaan jo eilen.
- Anteeksi, teidän majesteettinne! Mutta minä olen tullut tänne niin kiireesti kuin mahdollista. Herra Worth kehoitti minua tosin kiiruhtamaan, mutta minä tahdoin näyttää teidän majesteetillenne erityisen kauniita malleja ja niitä saadakseni täytyi minun uhrata kaksikymmentäneljä tuntia.
- Onko teillä mallit mukananne? kysyi Draga.
- Kyllä, teidän majesteettinne, tässä ne ovat, vastasi Devrient, avaten komean lippaan, josta otti useita pieniä vaatemalleja.
Kas tässä, teidän majesteettinne, sanoi hän, puku tästä crépe de chine kankaasta näyttäisi erinomaisen komealta. Jos siihen vielä lisäksi ajattelemme manttelin himmeän keltaisesta silkistä, niin luulen, että teidän majesteettinne saisi erinomaisen puvun, joka olisi sopiva suuriin juhlatilaisuuksiin.
- Rakas Devrient, sanoi Draga — ennenkuin puhumme pitemmältä, täytyy minun huomauttaa teille erästä seikkaa, joka on hyvin tärkeä.
Kuten tiedätte, Draga punastui hiukan, sillä sitäkin osasi hän — odottaa Serbia suurta tapahtumaa. Jos Jumala suo, lahjoitan minä kuninkaalle prinssin.
- Ah, teidän majesteettinne, huudahti leikkaaja, kumartaen syvään — sallikaa minun jo edeltäpäin lausua onnitteluni tätä suurta tapausta varten. Varmaan koko maa ottaa sen ilolla vastaan ja ulkomaillakin synnyttää tämä riemu mitä iloisinta vastakaikua.
- Minä tiedän, sanoi Draga — mutta kun tässä on kysymys pukujen hankinnasta, niin on tarpeellista, että te erityisesti otatte tämän huomioon.
- Jos teidän majesteettinne sallisi minun tehdä ehdotuksen, niin kääntäisin teidän majesteettinne huomion nykyään niin pidettyyn reformipukuun. Se ei ole ainoastaan komea, vaan ehkä myöskin sellainen, joka parhaiten soveltuu teidän nykyisessä tilassanne. Muuten, lisäsi Devrient, mittaillen tuntijan katseilla kuningattaren vartaloa — vakuutan minä teidän majesteetillenne, ettei vartalo ole vähääkään kadottanut suloisesta sopusoinnustaan, ei todellakaan, ei vähääkään!
- Todellako? huudahti Draga. — Niin, minä en olekaan vielä niin kovin pitkälle kehittyneessä tilassa. Minä luulen, että olemme yhtä mieltä siinä, että puvut istuvat hyvin, nimittäin niin, ettei esiintymiseni menetä loistoaan.
- Löytyy vartaloita, teidän majesteettinne, jotka eivät koskaan menetä kauneuttaan! Teidän majesteetillanne on juuri sellainen vartalo.
Draga kumarsi mielissään päätänsä. Ranskalainen miellytti häntä. Ah, miten erilailla pariisilainen sentään lausui ajatuksensa kömpelöön serbialaiseen verrattuna!
- Mutta antakaa minun nyt nähdä mallejanne! Oi, ne ovat loistavia, kerrassaan hurmaavia! Näettekö, puku tästä violetin värisestä indialaisesta silkkikankaasta sopisi minulle erinomaisesti.
- Teidän majesteettinne osoittaa valinnassaan harvinaista makua! Niin, se on totta, tämä puku pukisi teidän majesteettinne erinomaisesti.
Kuningatar tutki useita pukuja, pani muutamia syrjään, otti sitte taskustaan luettelon ja kääntyi kauppahuone Worthin asiamiehen puoleen.
- Minä tarvitsen seuraavia pukuja, sanoi hän, lukien luettelostaan, — matkapuku, puku suuria päivällisiä varten, jotka pidetään meidän kunniaksemme, toinen puku juhlanäytäntöön keisarillisessa oopperassa ja sitte vielä puku suureen paraadiin. Tällä puvulla täytyy tietysti olla sotilaallinen vivahdus. Sitte vielä puku jahtia varten, joka arvattavasti toimeenpannaan ja johon minä ehdottomasti otan osaa, ja vihdoin puku suuriin päivällisiin keisarin kesäpalatsissa, johon liittyy myöskin suuri puutarhajuhla. Kaikki nämä puvut täytyy olla maukkaasti laitettu.
Devrient oli ottanut esille muistiinpanokirjan, johon hän kirjoitti ahkeraan, kuningattaren aivan tyyneesti tilatessa pukuja, jotka nousivat puoleen miljoonaan frangiin. Tämä summa ei suinkaan ole liioiteltu. "Räätälien kuninkaalta", kuten Worthia Parisissa kutsutaan, ei saada ollenkaan pukua alle kahdenkymmenentuhannen frangin. Mutta Draga tahtoi pukuja, jollaisia ei vielä kellään kuningattarella ollut ollut.
- Sitte on minulla vielä eräs hyvin alkuperäinen aate, lausui kuningatar, nojaten taapäin pehmeässä nojatuolissaan, pistäen veikeästi pikku jalkansa näkyviin. — On hyvin mahdollista, että hänen majesteettinsa keisari pyytää meidät huvimatkalle Tonavalle. Siinä tapauksessa sopisi meripuku oivallisesti. Mutta siinä täytyy olla oikeita helmiä, ainakin liivissä.
- Oikeita helmiä? Niinpä niin, teidän majesteettinne? Mutta jos nyt emme niin pian voi hankkia sellaisia?
- Silloin lähetätte sukeltajia mereen niitä noutamaan! huudahti Draga taas nauraen. — Mutta oikeita helmiä minä tahdon! Se ei saa olla mahdotonta, rakas Dervient, saattehan runsaan maksun.
- Sen me tiedämme, teidän majesteettinne, ja tiedämme myöskin asianmukaisesti panna arvoa sille, että saamme työskennellä Serbian kuningashuoneen hyväksi. Me valmistamme myöskin kaikki nämä puvut kaikkein parhaista aineista.
- Ja pian täytyy teidän työskennellä! huudahti Draga. — Kaikki nämä puvut täytyy olla valmiina kolmen viikon kuluttua.
- Se aika on kovin lyhyt, teidän majesteettinne.
- Pankaa kaksisataa naista työhön! Sen täytyy olla mahdollista! Kuningattaren tahdolla ei saa olla esteitä! Herra Devrient, minä toivon, että te otatte sen huomioon.
- Minä huomaan sen täydellisesti, teidän majesteettinne! Puvut ovat valmiit kolmen viikon kuluttua.
- Mitä laskuun tulee, jatkoi Draga, niin olen valmis etukäteen maksamaan puolet summasta, eli oikeammin sanoen, maksamaan etukäteen.
- Teidän majesteettinne, Worthin firma ei tarvitse etumaksua. Lasku liitetään vaatteiden mukaan ja on maksettava tavallisen ajan, kuukauden kuluessa. Mutta minä pyydän, päästäkää minut puhumasta teidän majesteettinne kanssa näistä asioista. Minä käännyn tässä suhteessa hovimarsalkan puoleen. Ja nyt —
- Mitä nyt tahdotte, herra Dervient? kysyi Draga.
- Pääasia, teidän majesteettinne! Minun täytyy ottaa oikeat mitat. Ehkä teidän majesteettinne suvaitsee sallia minun ottaa nämä mitat teidän majesteettinne kaikkein korkeimmasta vartalosta.
Draga rypisti hiukan kulmiaan.
- Voitte hyvin arvata, rakas Devrient, sanoi hän, että se on minusta vähän vastenmielistä, varsinkin siinä tilassa, jossa nyt olen. Enkö voi päästä tuosta mitan otosta? Olettehan te jo valmistanut niin monta pukua minulle. Arvaan, että teillä on minun mittani.
- On kyllä, teidän majesteettinne! Teidän mittanne on merkitty Italian kuningattaren mitan rinnalle.
- Ah, sepä on huvittavaa! Olkaa nyt hiukan epähieno, rakas Devrient! Onko hänen majesteettinsa Italian kuningattaren uuman mitta pienempi kuin minun? No niin, täytyyhän sen olla pienemmän, sillä Italian kuningatar on muutamia vuosia nuorempi kuin minä.
Nopea hymy, joka kuitenkin heti katosi vaaleiden viiksien taa, väreili ranskalaisen huulilla. Hän vastasi tyyneesti ja vakavasti:
- Hänen majesteettinsa Italian kuningatar on tosin kaksi centimetriä hoikempi uumalta. Mutta tämän eron tasoittaa täydellisesti teidän majesteettinne korkea rinta, jolla on kerrassaan ihmeteltävä mitta ja on uuman kanssa niin sopusointuisessa suhteessa, että sen täytyy hurmata jokaista miestä.
- Todellakin, rakas Devrient? kysyi kuningatar tuttavallisesti. Tämä mies tuntui hänestä joka hetki yhä miellyttävämmältä.
- No, antakaa minun sitte päästä siitä ikävästä mitan otosta. Minä pyydän teitä, rakas Devrient!
Draga lausui tämän rukouksen hellällä äänellä. Hän pani kätensä ristiin ja katsoi Devrientia hurmaavin silmin.
Mutta tällä kertaa ei hän näyttänyt peräytyvän! Hän kohotti vaan olkapäitään ja sanoi:
- Teidän majesteettinne, jos se riippuisi minusta, niin en tietysti silmänräpäystäkään vaivaisi teidän majesteettianne. Mutta Worthin firmalla on periaatteena ottaa jokaiselle uudelle puvulle uusi mitta. Se onkin aivan välttämätöntä, jos mieli toimittaa jotakin täydellistä. Meidän pukumme ovat taideteoksia ja taideteosten suhteen täytyy noudattaa mitä suurinta huolellisuutta. Taidemaalari, joka nerokkaalla tavalla loihtii kuvan kankaalle, on pakoitettu ensin ryhtymään valmistaviin toimiin sirkkelin ja viivottimen avulla. Nämä nyt ovat kerran semmoisia teknillisiä välttämättömyyksiä, joita ei sovi jättää sivuun. Sentähden pyydän minä teidän majesteettianne nöyrästi sallimaan minua ottaa kysymyksessä olevat mitat.
- Olkoon sitte niin, sanoi Draga, mutta sallitte kai, että lähetän noutamaan tätiäni ja annan hänen olla läsnä mitan otossa.
Draga painoi sähkökellon nappulaa ja käski kamarineidin ilmoittaa täti Eufemialle, että kuningatar halusi hänen olevan läsnä kuningattaren omassa huoneessa.
Muutamia minuutteja myöhemmin pujahti täti Eufemian laiha vartalo ovesta sisälle. Epäluuloisin katsein tarkasteli hän kaunista, pitkää ja hoikkaa miestä, joka seisoi kuningattaren edessä.
- Se on herra Devrient, ensimäinen leikkaaja kuuluisassa naisten räätäliliikkeessä Worth Parisissa, sanoi Draga sisäänastuvalle. — Minä tahtoisin nyt pyytää sinua, täti, jäämään sisälle niin kauaksi, kun herra Devrient ottaa mittaa minusta niitä uusia pukuja varten, joita minä tarvitsen matkallani Wieniin. Siis, alkakaa, herra Devrient.
- Uusia pukuja! huudahti täti Eufemia mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä, sillä vaikka olikin niin vanha ja inhottava, piti hän kuitenkin koreista vaatteista. — Tuossahan on kankaan mallejakin.
Mitä olet nyt päättänyt ottaa, Draginja? Ahaa, tuota indialaista silkkikangasta! Oivallista! Etkö luule, että se sopisi minullekin erittäin hyvin?
- Siitä saamme sitte puhua, täti! sanoi Draga. — Olkaa hyvä ja alkakaa, herra Devrient!
- Minä olen hyvin onneton, että minun täytyy vielä pahoittaa teidän majesteettinne mieltä, sanoi räätäli uudestaan kumartaen. Mutta mahdotonta on ottaa mittaa hameen päältä. Jos sen tekisin, tulisi siitä vaan hutiloimista. Teidän majesteettinne täytyy siitä syystä olla hyvä ja ottaa hame päältään ja, jos tarve vaatii, kureliivikin.
- Mitä, kureliivikin! huudahti kuningatar melkein suuttuneena. — Sitä ette ole koskaan ennen vaatinut minulta mittaa ottaessa!
- En, se on totta, teidän majesteettinne. Mutta tämä on uusi menettelytapa, Worthin uusi järjestelmä, joka nykyään kaikkialla herättää sellaista huomiota. Ja varsinkin, kun teidän majesteettinne haluaa reformipukuja, joiden kanssa ei käytetä ollenkaan kureliiviä, on ehdottomasti tarpeen, että minä mittaan itse ruumiin. Muuten voi teidän majesteettinne täydellisesti luottaa minun vaitiolooni.
Draga katsoi kysyvästi täti Eufemiaan. Tämä lähestyi häntä, kohotti teräviä olkapäitään ja kuiskasi hänelle:
- Miksi epäilet sinä kyyhkyseni? Sellaiset henkilöt kuin naisten räätälit ja kähertäjät eivät ole laskettavat miesten joukkoon.
- Ei sentähden. Mutta ajattele, minä olen ihan hoikka vartaloltani ja hän voisi huomata —
- Hän? Pyh, mitä se meitä liikuttaa! Hän on iloinen vaan, kun saa toimittaa tehtävänsä. Ei, elä nyt enää epäile, Draginja! Anna hänen ottaa mitta ja laita niin, että hän matkustaa täältä niin pian kuin mahdollista.
- Jos en minä voi päästä vähemmällä, huudahti Draga, kääntyen Devrientin puoleen — niin täytyy minun kai riisuutua. Mutta minä en tahdo kutsua kamarineitiäni. Rakas täti, sinä autat kai minua riisuutuessa?
Dragalla oli hurmaavan kaunis vartalo ja kun hän nyt oli irroittanut kureliivin ja yläruumis sai luonnollisen muotonsa, niin olisivat kuvanveistäjän katseet ihastuneina viivähtäneet voimakkaasti aaltoilevassa povessa, valkoisilla, pyöreillä käsivarsilla, jotka liittyivät olkapäihin, kuin olisivat olleet veistetyt marmorilohkareesta.
- Ja joutukaa nyt toimeen, herra Devrient! sanoi hän. — Mutta vielä kerran teroitan teihin mitä ankarinta vaitioloa. Ei hänen majesteettinsa kuningaskaan saa koskaan tietää, että minä olen antanut ottaa mittaa tällä tavoin. Sillä nähkääs, kuningas on mustasukkainen jokaiselle, joka tulee lähelleni.
Devrient ei näyttänyt ollenkaan välittävän tästä huomautuksesta. Mutta hän oli astunut askeleen taapäin ja hänen silmänsä mittailivat kuningattaren vartaloa. Hitaasti antoi hän katseensa liukua alas kasvoista yli rinnan ja sitte pitkin koko uuminta. Sitte meni hän sivulle tarkastaakseen siltäkin puolen. - No, oletteko nyt kylliksi minua katsellut? kysyi Draga hymyillen. — Minä pyydän teitä, antakaa minun heti päästä tästä kiusallisesta asemasta! Ottakaa mittanne!
Worth firman ensimäinen leikkaaja otti metrimitan ja alkoi mitata kuningattaren vartaloa. Samalla merkitsi hän innokkaasti muistikirjaansa. Äkkiä heitti hän pois lyijykynän ja sanoi kuningattarelle.
- Olisiko mahdollista saada yhdet alusliivit sellaiset yksinkertaiset valkoiset alusliivit, joita tavallisesti käytetään pukeutuessa. Minä pyytäisin teidän majesteettianne silmänräpäyksen ajaksi ottamaan semmoiset päällensä, kun minä välttämättömästi tarvitsen.
- Alusliivit? Mutta olenhan sanonut teille, herra Devrient, etten minä tahdo kutsua kamarineitiäni. —
- Oi, sitte ei ole mitään tehtävää!
- Rakas täti, sinun täytyy olla kiltti ja mennä vaatekomerosta ottamaan minun liivini! Siellä on niitä koko joukko.
Täti Eufemia meni. Draga vetäytyi muutamia askelia etemmä. Devrient seisoi kumartuneena muistokirjansa yli, joka oli pöydällä. Hänen otsansa rypistyi syviin poimuihin. Silmänsä olivat melkein ummessa, mutta luomien alta välähti merkillisiä salamoita.
- Herra Devrient, kuului hänen takanaan kuningattaren ääni. — Saanko nyt pukeutua?
- Niin, tehkää se, kuningatar Draga, sillä nyt olen nähnyt sen, mitä tahdoinkin nähdä ja minä olen aivan varma asiastani.
Näin sanoen kääntyi hän ympäri ja seisoi äkkiä suorana kuningattaren edessä. Hän ei ollut enää nöyrä naisten räätäli, vaan ylpeä, vakava mies.
- Mitä tahdoitte nähdä? huudahti Draga kysyvällä äänellä. — Herra
Devrient, se kuuluu hyvin kummalliselta. Mitä se merkitsee?
- Minä en hetkeäkään pidä teitä epätietoisena siitä, vastasi Devrient aivan muuttuneella äänellä, jossa oli syvä sointu. — Minä tahdoin nähdä, oliko todellakin mahdollista, että kuningatar saattoi ruveta harjoittamaan niin ääretöntä petosta, jota ei tähän asti kukaan kruunattu henkilö ole tehnyt. Mutta minä olen saanut todistuksen siitä. Niin, rouvani, petos on tekeillä, mutta se ei tule koskaan käytäntöön!
Draga hämmästyi. Hän seisoi silmät seljällään. Silmäterät suurenivat ja hän kiinnitti kauhuisen katseensa Worth firman ensimäiseen leikkaajaan. Mutta sitte muuttui hänen kauhunsa mielettömäksi raivoksi, verrattomaksi uhkaukseksi.
- Herrani, huudahti hän käheästi, nyt olette lausunut minulle sanoja, joista saatan arvella, että olette tullut hulluksi.
- Minäkö? Oh ei, rouvani, minulla on kyllä järkeni jälellä, enkä ole koskaan tullut tutkimukseni perille niin tyyneesti ja varmasti kuin nyt. Ja tänään olen aivan varma etten ole erehtynyt. Rouva, te pelaatte vaarallista peliä miehenne sydämellä ja kansanne toiveilla! Te ette koskaan anna maallenne prinssiä, Obrenovitschin suvulle jälkeläistä, ettekä miehellenne poikaa!