SISÄLLYS:
ESIPUHE.
ENSIMMÄINEN OSA.
I. Katsaus Viron varhaisempaan historiaan.
11. Viime vuosien tapahtumat Virossa.
1. Venäjän vallankumous ja Viro.
2. Bolshevikien valtakausi.
3. Viron lyhyt vapaudenaika 24—25.2.1918.
4. Saksalaisten joukkojen tulo.
5. Saksalainen miehitysaika.
6. Viron vapaussodan alku.
7. Bolshevikien suuri eteneminen.
TOINEN OSA.
1. Suomalaisen apuretkikunnan syyt ja suunnittelu.
2. Apuretkikunnan alkuvaiheet.
3. Viron Avustamisen Päätoimikunnan alkutoiminta.
4. Uusia suunnitelmia ja tarjouksia.
5. Tanskalainen apuretkikunta.
6. Suomen Vapaaehtoisten Joukkojen Esikunta.
7. Pääintendenttuuri.
8. Apuretkikunnan muut virastot Virossa.
9. Tallinnan suomalainen sotilaskoti.
10. Oikeudenhoito.
11. Sairashoito.
12. Retkikunnan viimeinen vaihe.
KOLMAS OSA. ENSIMMÄINEN SUOMALAINEN VAPAAJOUKKO.
1. Siirto Tallinnaan.
2. Rintamalle.
3. Ensimmäinen taistelukausi 8.1.—14.1.1919.
4. Toinen taistelukausi 16.1.—18.1.1919.
5. Vapaajoukon viimeinen vaihe.
NELJÄS OSA. POHJAN POJAT.
1. Helsingissä, Tallinnassa, Tapassa ja Tartossa.
2. Ensimmäinen taistelukausi. (Valkin valloitus).
3. Toinen taistelukausi. (Taistelut Valkin eteläpuolella ja
lepohetki Valkissa).
4. Kolmas taistelukausi. (Koikylän taistelu ja eteneminen
Riika—Pihkova viertotiehen).
5. Neljäs taistelukausi. (Marienburgin valloitusretki).
6. Pohjan Poikain rykmentin viimeinen vaihe. Lepoaika Valkissa,
viides taistelukausi (Petserin rintamalla) ja rykmentin hajautuminen.
Viron Avustamisen Päätoimikunnan hajautuminen.
Esipuhe.
Esillä oleva, Suomen virolaisille heidän vapaussodassaan antamaa apua kuvaileva teos on kirjoitettu Viron Avustamisen Päätoimikunnan aloitteesta ja kannatuksella.
* * * * *
Vielä nykyäänkin tiedetään sekä Suomessa että Virossa hämmästyttävän vähän Viron suomalaisesta apuretkikunnasta, sen vaiheista ja merkityksestä. Ainakaan Suomessa tämä valitettava seikka ja sen aiheuttamat umpimähkäiset, usein hyvinkin väärät ja kohtuuttomat arvostelut eivät voi johtua halusta väheksiä retkikunnan merkitystä — onhan se kaikkine puutteineen ja erehdyksineenkin itsenäisen Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suurtyö, — vaan pikemminkin siitä, ettei ole ollut olemassa mitään yhtenäistä kokonaisuutta käsittelevää kuvausta suomalaisesta avunannosta Esillä oleva teos pyrkii poistamaan tämän puutteen.
Kerrotut tapaukset ovat niin lähellä kirjoitusaikaa, ettei niiden merkitystä ja kantavuutta vielä toistaiseksi voida kokonaisuudessaan oikein arvostella. Lisäksi on osoittautunut nykyoloissa mahdottomaksi hankkia aineistoa kaikilta tarpeellisilta suunnilta. Historiallista objektiivisuutta ei niin ollen luonnollisestikaan ole voitu saavuttaa. Tekijän on täytynyt alun pitäen tyytyä antamaan vain yksinkertainen kuvaus niistä Suomen kansan uhrauksista, jotka saivat aikaan ja muodostavat suurenmoisen suomalaisen apuretkikunnan. Jos kuvaus päätarkoituksensa ohella voisi lisäksi vakuuttaa joitakuita virolaisia suomalaisen avunannon epäitsekkyydestä ja toisaalta herättää maassamme ja retkikuntaan osaaottaneissa enemmän ymmärtämystä virolaisia ja heidän vapaussotaansa kohtaan, olisi sen tarkoitus täydelleen saavutettu.
Teoksen loppupuoli on suureksi osaksi laadittu enemmän yhteenliitettyjen muistelmien kuin yhtäjaksoisen esityksen muotoon — pitäen kuitenkin silmällä kuvauksen yhtenäisyyttä. Tämä on johtunut siitä, että Ensimmäisen Suomalaisen Vapaajoukon taisteluja koskeva virallinen aineisto on valitettavasti erittäin niukka, joten toisenlainen muoto tämän rykmentin toiminnasta kerrottaessa ei ole ollut juuri mahdollinenkaan. Sen mukaisesti on pidetty parhaana noudattaa samaa menettelytapaa myöskin kuvattaessa Pohjan Poikain rykmenttiä — sitäkin suuremmalla syyllä, kun siitä ilmestynee eräiden sen osanottajien toimesta toisensuuntainen, sitä yksinomaan käsittelevä teos. Valittu kuvausmuoto on sitäpaitsi katsottu varsin hyväksi elävöittämään lukijalle suomalaisten vapaaehtoisten vaiheet. Retkikunnan upseerien ja sotilaiden antama runsas avustus on tehnyt mahdolliseksi sen noudattamisen.
Siteerattujen asiakirjojen sanamuoto on säilytetty ennallaan, mikäli se suinkin kielen kannalta on ollut mahdollista. — Viron rajojen sisällä olevista paikkakunnista on teoksessa käytetty virolaisia nimiä, ellei jokin toinen muoto ole vakiutunut suomalaiseen käytäntöön. Tällöin on kuitenkin nimen ensimmäistä kertaa esiytyessä mainittu sulkujen sisällä yleisessä käytännössä ollut saksalainen nimi. Viron rajojen eteläpuolisista paikoista on käytetty saksalaisia nimiä. — Tekstiin liittyvät, sotavoimien sijoitusta ja lukumäärää osoittavat taulukot on laadittu Viron pääesikunnan operatiiviosaston tietojen mukaan.
* * * * *
Tässä yhteydessä pyydän kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat antaneet käytettävikseni hallussaan olevia, retkikuntaa koskevia asiapapereita, muistelmia ja valokuvia, ja virolaisia viranomaisia Helsingissä ja Virossa, jotka hyväntahtoisesti ovat sallineet minun tutustua virolaisten sotilasarkistojen papereihin. Ennen kaikkea olen kiitollisuuden velassa Viron Avustamisen Päätoimikunnan ensimmäiselle puheenjohtajalle, tohtori O.W. Louhivuorelle, Ensimmäisen Suomalaisen Vapaajoukon komentajalle, everstiluutnantti Martin Ekströmille, Pohjan Poikain 1:sen pataljoonan komentajalle, jääkäriluutnantti Bror Erik Hannulalle, ja Pohjan Poikain 2:sen pataljoonan komentajalle, jääkäriratsumestari Gustaf Svinhufvudille, jotka ovat hyväntahtoisesti tarkastaneet teoksen käsikirjoituksen eri osat ja sen ohessa tehneet erittäin arvokkaita huomautuksia, sekä Viron Avustamisen Päätoimikunnan puheenjohtajalle, tohtori Santeri Ivalolle, ja sen jäsenille, jotka ovat suoneet minulle tukea työssäni.
Helsingissä lokakuun 19 p:nä 1921.
Vilho Helanen.