IKÄVÄ
Korkeen kivimuurin ikkunaan näkyy kaukaa vuoria ja metsää… kevätmetsä! Lumettomat mäet!…
Niin on täällä niinkuin vankilassa, mieli haikeana näet vain, miten kevät kerkee, sulaa mäet, miten aallot aukee välkkymään. Aavistat vain, kuinka metsämailla puiden silmut tuoksuu, purot paisuu, puolanvarret, sammal paljastuu…
Päivä hiljaa iltaan kallistuu. — Sitä seuraat mielin kaihoisin yli kevään punertavain metsäin kauas, kauas sinne, missä kerran elit kevätpäivät kultaiset…