KESÄKUVA
Hehkuvassa heltehessä uinuu kylä, vaarat etäiset on sinisenä sauhuna .. Hiljaista on…
Lintu ammoin väsyi laulamaan. Käki kukkua ei jaksa, vaikka silloin tällöin yrittää. Tyyntyi hiljan tuulikin. Järveen kuvastuvat saaret, viritetty purje, rantakivet.
Yli petäjikkömäen kohoo pilvi sininen. Varjo liukuu yli niityn, yli järven selän. — Tuuli nousee, purje pullistuu, puiden oksat taipuu, sade alkaa. Pauhaa pauanne ja tulta valaa. — … loittonee… Hiljenee…
Päivä paistaa, mutta vettä pilven reuna pirottelee. Järvi loivin lainein läikkyy, siihen putoo pisarat. Hopeaiset helmet hyppii, tanssii, kiiluu, kimaltelee säihkyväiset säkenet.