NIINKUIN ENNEN
Nyt on kaikki taas kuin ennen oli… Sama illan tullen yksinäisyys kera ikävän ja hiljaisuuden niinkuin ennen…
Sillalla ei keiku kevyt jalka,
silmiini ei katso kirkkaat silmät,
eikä enää helky heljä nauru,
käsi kaunis kaulalle ei kierry. —
Kuinka monta kertaa aamuin tapaa
päivä minut yksin pirtistäni?
Kuinka monasti se vielä jättää
yksin yöksi tummenevaan tupaan?
Vähän aikaa viivyit, armahani,
niinkuin päivän pilke pilven alta.
— — —
Nyt on kaikki taas kuin ennen oli…