ÖISELLÄ MATKALLA
Kohisten vaunu kiitävi lävitse seutujen summain. — Muistelen, kulta, loistetta silmies rakkaiden, tummain…
Kaikesta siitä,
mikä toi iloa elohon mulle,
kesä kun meni,
olen mä velassa kalliissa sulle.
Ansainnut en mä,
että mun yöhöni sytytti tähden
kohtalo pyhä,
kauneimman, kirkkaimman kaikkien nähden.
Tietysti siksi
kadotin kaiken sen autuuden hienon,
mi oli mulla:
syleilyn kuuman ja kuiskehen vienon.
Vieläkö konsa
hentona rintaani vasten sä painut?
Saanenko vielä
tuntea syämesi sykkehen, armaani ainut.
Kohisten vaunu kiitävi lävitse seutujen summain. — Muistelen, kulta, loistetta silmies rakkaiden, tummain…