PIENTAREN KUKKA
Oli kukkanen vieressä viljamaan kevätpäivyen loihtima pieno. Näki: voimia vankkoja tarvitaan, kun kasvuhun saa karu tieno.
Näki kukkanen pellolla vihanteen
ja kun tuulonen tähkiä viersi.
Näki öisen hallan, mi vitkalleen
jääkyynelen tähkähän kiersi.
Näki kukka, kun uupunut torpan mies veet silmissä katseli viljaa. Näki kukka, kuin raskas on elämän ies, syysmyrskyhyn nukkui hiljaa.