SYYSKESÄLLÄ
Syyskesän ilta on tullut kalsea, kuulas.
Marjat pihlajan loistaa ja kuhilaan kulta
ruskossa päivän, mi painuvi kaukaisten metsien helmaan.
Ylitse ulapan aavan kulkevat raukeat lainehet tänne.
Tänne… missä mä istun ja muistelen mennyttä kesää…
Muistatko, syämeni, kuinka sä uneksit suven tuskahan autuaisehen pakahtuvana, että sun luoksesi hiipisi askelin kevein hän, jota rakastit salaa ja ylitse kaiken, ylitse maallisen onnen ja taivahan riemun?
Muistatko, kuinka sä päivillä paloit ja hehkuit niinkuni kesäinen aurinko?… kuinka sä hiiltyen värisit lempeinä öinä…
Kaikki on ohitse.
Syksy on.
… Marjat pihlajan loistaa ja kuhilaan kulta
ruskossa päivän, mi painuvi kaukaisten metsien helmaan…