SÄ LAULUN LAULOIT
Sä laulun lauloit mulle sydämeen, kun kevätkukat nousi alta mullan, ja aurinko kun valoi kirkkaan kullan yl' ulapoiden sinertävän veen. Sen vielä muistan, vaikk' on kuolleet jo ne kukat, jotka avas aurinko.
Ja nyt, kun sade pimeässä lankee, ja raskas tuuli puista lehdet puottaa, kun tuska mustin ratsuin mua vuottaa, ja aatos kaihoisa on, mieli ankee, on niinkuin päivänsäde syömessäin, kun muistan lauluasi, ystäväin.
Se saattaa minut unhotettuin muistoin ja unelmien kultakaupunkiin, vie lapsuusaikoihini armaisiin, luo tuoksuvien niittyjen ja puistoin, pois, kesään yli metsäin syksyisten ja läpi surullisen satehen.