TULETKO OMAKSENI
Ilma on lauha. Väliin päivä paistaa, väliin sataa vettä. Räystäiltä ihan virtaavat pisarat. Kevätvedet syöksyvät kallioilta, purot paisuvat. Jää on vihreän harmaa.
Minä avaan ikkunan,
suotko sä,. rakas?
Tunnetko mikä voimakas henkäily
käy yli metsien ja vainioiden!
Suloisesti tuoksuvat pajupensaat, joita ylt'ympäri huuhtoo tulvavesi, hileissä helisevä tulvavesi!
Ja minuun syöksyy ihmeellinen voima. Minun suoneni paisuvat, poskiani polttaa, sydämeni jyskyttää ja päätäni huimaa, kun sinä nojaat rintaani vasten! Anna-Maria! Tuletko omakseni? — —
Sinun katseesi on jossain kaukana, kun sinä vastaat hiljaa:
— Kesällä vasta. —
Odotan kesää. —
Vähitellen vihertyvät kedot. Sinne tänne pujahtaa kukkasia. Tuomet kukkivat, pihlajat kukkivat, siniset syreenit kukkivat, ja minun lempeni kukkii tulipunaisena! Anna-Maria! Tuletko…
Minä odotan toivossa ja tuskassa, sillä kesä on kohta mennyt, mutta sinä katselet alas.
Kukista karisevat terälehdet.
Heinä on niitetty.
Pihlajat punaisina.
Tuomet mustia marjoja täynnä.
Syksy tulee, syksy tulee…
Puolukka punertuu kankailla,
vilja on valmistunut.
Yösumut hiipivät raskaina rantaniityillä.
Siellä täällä putoaa keltainen lehti…
Vilja on korjattu.
Lehdot kullassa kulisevat.
Muuttolinnut kiiruhtavat pois.
Viimeinen parvi
näkyy pienenä pisteenä enää…
Myrsky nousee.
Aallot pauhaavat.
Ilma pimenee
ja rankkasade alkaa.
— 80 —
Raskaat pisarat kohisevat katoilla.
Minun mieleni on lamassa,
sydän on tuskasta haljeta.
Anna-Maria! — —