KAIPAUS
Ylitse auringonpaisteisten kunnaiden lentäköön hehkuva kaipuuni kauas — luoksesi sun, syömeni valtiatar!
Kertokoon, kuinka mä polttavan auringon alla alati muistelen sinua, sinua yksin… sun kauneuttasi nuorta, säihkyävää, yötä sun suortuvies, syvyyttä silmiesi, ääntäsi armasta, sekä kypsiä heelmiä ihanain huuliesi!
Rintani huokaus jokainen tulkohon luoksesi sinne — tuoksussa tuulen ja laulussa lainehen vapaan, että sä tietäisit, kuinka mä ikävöin sua, kuinka mä toivon yötä, lempeetä yötä laskemaan kuumalle päälleni kättänsä vilpoisaa, tuudittamaan unen herttaisen helmahan mua näkemään näkyä, joka on varattu katsella onnellisimman: käymään kanssasi hämärää, hiljaista tietä tuoksussa suurten sinisten kukkasien aavistuksissa, joita vain autuas tuntee…