VAIN UNESSA
Taas näen tummat silmät edessäni ja tunnen pohjatonta ikävää. Vain ihanaksi haaveeksi ne jää mun oudon, yksinäisen elämäni.
Vain unessa mä onnen omistan:
ne silmät katsoo mua rakkahasti,
ne näkevät mun sisimpääni asti
ja karkoittavat kaiken katkeran.
Ja minuun uusi kesä kirkastuu,
saa sävel ammoin unhotettu soimaan,
käy kukat kuihtunehet vihannoimaan
ja lehteen lakastunut lemmen puu:
Kun herään, tunnen samaa ikävää, mi mieltä painaa sen, ken tietää varmaan viimeisen kesän eläneensä armaan ja näkee: lumen alle kaikki jää…