VIIDESTOISTA EUKU.
Kuinka Candide tappoi rakkaan Kunigundansa veljen.
Koko elämäni ijän tulen säilyttämään muistossani sen hirveän päivän, jolloin näin isäni ja äitini tapettavan ja sisareni raiskattavan.
Kun bulgarialaiset olivat menneet, ei jumaloitua sisartani löytynyt mistään. Mutta äitini, isäni, kaksi palvelijatarta ja kolme pientä poikaa, jotka kaikki oli surmattu, sekä minut heitettiin erääseen kärryyn, jossa meidät piti viedä haudattaviksi erääseen jesuiitta-kappeliin, kahden peninkulman päässä isäni linnasta. Muuan jesuiitta priiskoitti päällemme pyhää vettä, joka oli kamalan suolaista; siitä pirskahti muutamia pisaroita silmilleni; pyhä isä huomasi silloin, että silmäluomeni värähtivät. Hän pani kätensä sydämelleni ja tunsi, että se vielä sykki. Minulle annettiin apua ja kolmen viikon kuluttua olin yhtä terve kuin ennenkin.
Kuten tiedätte, rakas Candideni, olin hyvin kaunis nuorukainen. Kävin päivä päivältä vain kauniimmaksi ja niinpä hänen pyhyytensä isä Croust, luostarin apotti, kiintyi minuun hyvin hellillä ystävyyden siteillä. Hän antoi minulle noviisinpuvun ja joku aika sen jälkeen lähetettiin minut Roomaan itse pyhän päämiehemme luo, joka tarvitsi käytettäväkseen nuoria saksalaisia jesuiittoja. Paraguayn hallitsijat ottavat nimittäin hyvin epäkernaasti vastaan espanjalaisia jesuiittoja; he pitävät enemmän muukalaisista, joita he luulevat voivansa paremmin hallita. Hänen pyhyytensä ylipäämies katsoi minut otolliseksi liittymään tämän viinamäen työntekijöihin, ja niin me sitten lähdimme matkaan, eräs puolalainen, eräs tyrolilainen ja minä. Tänne saavuttuani tehtiin minulle se kunnia, että minut nimitettiin alidiakooniksi ja luutnantiksi. Nyt olen jo eversti ja pappi.
Mitä sotaan tulee niin valmistamme Espanjan kuninkaan joukoille lämpimän vastaanoton. Minä vannon teille, että he kaikki joutuvat kirkonkiroukseen ja saavat selkäänsä. Itse Kaitselmus on lähettänyt teidät tänne meitä auttamaan. Mutta onko siis todellakin varma, että rakas sisareni Kunigunda on täällä lähellä, Buenos-Ayreksen kuvernöörin luona?
Candide otti asian valalleen. Heidän kyyneleensä alkoivat uudestaan tulvia.
Parooni ei väsynyt syleilemään Candidea, hän nimitti häntä veljekseen ja pelastajakseen.
— Ah! kenties on niin sallittu, sanoi hän, että vielä yhdessä saamme, rakas Candideni, astua voittajina kaupunkiin ja vapauttaa sisareni Kunigundan.
— Se on minunkin korkein toivoni, sanoi Candide, sillä aikomukseni oli naida hänet ja toivon vieläkin voivani tehdä sen.
— Te häpeämätön lurjus, vastasi parooni, tekö rohkenisitte luoda silmänne sisareeni, jolla on seitsemänkymmentäkaksi sukupolvea esi-isiä! Mikä kuulumaton röyhkeys puhua minulle niin uhkarohkeasta suunnitelmasta!
Candide, joka kerrassaan kivettyi senkaltaisesta puheesta, vastasi:
— Pyhä isä, tässä asiassa ei auta kaikki maailman sukupolvet. Minä olen pelastanut sisarenne juutalaisen ja inkvisiittorin sylistä, hän on minulle suuressa kiitollisuuden velassa ja tahtoo mennä kanssani naimisiin. Mestari Pangloss sanoi minulle aina, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja saatte olla varma siitä, että minä nain hänet.
— Senpä saamme nähdä, senkin vintiö, sanoi jesuiitta-parooni Thunder-ten-Tronckh. Ja samassa antoi hän hänelle aimo läimäyksen miekkansa kahvalla vasten kasvoja.
Heti veti myös Candide omansa esille ja upotti sen kahvaansa myöten jesuiitta-paroonin vatsaan. Mutta vetäessään sen siitä ulos vertahöyryävänä, pillahti hän itkuun.
— Oi Jumalani, valitti hän, minä olen tappanut entisen herrani, ystäväni ja lankoni. Minä olen paras ihminen koko maailmassa ja nyt olen tappanut jo kolmannen ihmisen. Ja näiden kolmen joukossa oli kaksi pappia.
Cacambo, joka koko ajan oli ollut vahdissa kuistikon suulla, riensi heti saapuville.
— Nyt ei meillä ole muuta neuvoa kuin myydä henkemme mahdollisimman kalliisti, sanoi hänelle isäntänsä. Pian tulee varmaankin ihmisiä tänne lehtimajaan; täytyy kuolla ase kädessä.
Cacambo, joka ei suinkaan ensi kertaa ollut pappia kyydissä, ei menettänyt mielenmalttiaan. Hän riisti paroonin yltä jesuiitta-kauhtanan ja verhosi Candiden siihen; sitten hän löi hänen päähänsä vainajan kolmikulmaisen hatun ja istutti hänet hevosen selkään.
Kaikki tämä tapahtui yhdessä silmänräpäyksessä.
— Menkäämme nyt täyttä neliä, rakas isäntäni. Kaikki ihmiset luulevat teitä jesuiitaksi, joka on menossa jakamaan käskyjä. Ja ennenkuin kukaan ymmärtää lähteä meitä takaa-ajamaan, olemme jo rajan ulkopuolella.
Ja näin sanoessaan hän oli jo kaukana huutaen espanjan kielellä:
— Tehkää tilaa, tehkää tilaa, hänen ylhäisyydelleen everstille!