VII.
Narkissosta katselee Antinous, Narkissosta marmorissa.
Olisiko sinuna, uneksuva Narkissos? Sulouden aalto koko olentoa valumassa? Kumartuneena veden peilin ylitse, silmä herkähtyneenä silmän näkemiseen, koko sielu ja olo yhtenä seisahtuneena väristyksenä?
Antinous seisoo ja katsoo, kätensä ovat vaipuneet sivuilleen, toga valuu toiselta olaltaan.
Narkissos, suloutunut Narkissos, olisiko sinuna? Sielusi kylpee, ja joka jäsenesi on sulanut ihanuuden väristykseksi. Etkö ikäänkuin seisahdu silmiesi katsomiseen, ja eikö silmistäsi levittäydy ikäänkuin suloinen kuoleentumus jokaisen jäsenesi ylle? Haihdut ja hälvenet näkemyksesi ylle, koko olosi hykähtyy näkemykseksesi, ja kaikki muu viruu rauenneena ja häipyvänä sinussa.
Olisi, olisi sinuna, sulouteesi seisahtunut Narkissos, koko ruumis tunnosta kuoleentuvana, joka solunsa värjynnässä yhtenä kauniiksi hykähtymisenä. Nojaisi hervoton käsi rannan kylmään paateen, olisi rinta ja koko vartalo hekumoituvaa raukenemista ja polvistuneet jalat menehtyvää hiutumista, mutta koko olo sulouden hukuttuvana valumisena.
Antinous seisoo suorana, silmänsä ovat riutuneet suuriksi, kätensä riippuvat heikkoina ja niiden suonia kalvaa hieno uuvuttava sairaus.
Narkissos, joka sulaneena liukenet kuvasi näkemisen ylle, eikö ihminen kauniina ole ikäänkuin tunteeksensa kukkuroitumista ja tunteeksensa kuolemista? Eikö ihminen kauneutensa halvauvana hetkenä ikäänkuin herkähdy koko olossaan ja ole kuin tulvivaa kumpuavaa tuntemisen aaltoa, jonka kantamana koko ihminen sisältään liikkuu ja vuotaa esiin? Narkissos, joka iäksi olet silmiesi näkemiseen vangittu ja lumottu, ja jonka koko olo on hetken tunteen kukkuralla väilymistä, eikö kauneus ole ihmisen jäämistä tunteeksi, jonka myötä hän hälvenevänä liukenee olemisensa jokaisesta halusta ja pyrkimyksestä? Ihmisen lumoutumista ihanuuden värjyväksi aalloksi itsensä ja näkemisensä välille?
Antinous seisoo, seisoo liikkumatonna ja katsoo, togansa on valunut hartioilta alas ja lepää jaloissaan maassa, liikkumatonna hän seisoo ja katsoo, joka jäsenensä suloisesti lamauvana, kasvonsa värähtyneen jäykkinä, kuvansa ylle hykähtynyttä Narkissosta.