XVIII.
Mitä pitää minun tekemän, sillä minun ajatukseni asettuvat minun sydämeni päälle niin painavina, ja ne ovat tulleet minulle vaivaksi, kun ne niin suloisia ja punanhohtavia ovat.
Minä kyselen itseltäni, mikä minun päälleni on tullut, joka minun sydämeni nääntymään saa, mutta katso, en minä tiedä vastausta siihen, ja painava menehtyminen vaan hengen ympärille itsensä levittää. Mutta ei se menehtyminen ole tuskassa menehtymistä, vaan se on lämpimän ja hivelyn painavaa tuntoa.
Oh, mistä tämä oloni minulle selkeäisi? Sillä tämä muuttuu ahdistukseksi minulle, kun se niin liiaksi minun haltuunsa ottava on, ja minä näännyn tähän, sillä tämä tunteminen tulee liika tiheänä päälleni, ja minun ylleni on niinkuin lämmittävä ja painava punainen vaippa laskettu.