III.
"Täällä ei ole paljon tekemistä", sanon minä tallirengille.
"Hyvin vähän tekemistä, herra", vastaa tallirenki.
"Onko tuossa talossa ketään?"
"Se on tällä hetkellä aivan tyhjä, herra."
"Minä luulin, että talon kaikki ihmiset olivat kuolleet. Ei kukaan kuullut minun huutojani."
"Isäntä on hyvin kuuro, herra, ja tarjoilija on jollakin asialla."
"Niin — ja te nukuitte sikeästi tallissa. Nukahdatteko usein tähän aikaan päivästä?"
Tallirengin kuihtuneet kasvot punehtuvat hiukan. Hänen silmänsä eivät aluksi uskalla katsella minua kohti. Mrs Fairbank koskettaa käsivarteeni. Olemmeko vihdoin saamaisillamme jotakin ilmi? Minä kysyn toistamiseen. Mies ei voi muuta kuin vastata kysymykseeni. Tämä vastaus annetaan seuraavilla sanoilla:
"Minä olin tuiki väsynyt, herra. Te ette muuten olisi tavannut minua nukkumasta tähän aikaan päivästä."
"Tuiki väsynyt, kuinka niin? Te olette siis ollut raskaassa työssä?"
"En ole, herra."
"Mikä sitten väsytti teitä?"
Hän arvelee taasen ja vastaa vastahakoisesti:
"Minä olen valvonut koko yön."
"Olette valvonut koko yön? Mitä on siis tapahtunut täällä kaupungissa?"
"Ei mitään, herra."
"Onko kukaan sairas?"
"Ei kukaan, herra."
Tämä vastaus on viimeinen. Vaikka kuinka paljon hyvänsä kyselen, en voi saada häntä vastaamaan sen enempää. Hän kääntyy pois päin ja alkaa hoitaa hevosen jalkaa. Minä poistun tallista puhuakseni isännän kanssa vaunuista, jotka veisivät meidät takaisin Fairleigh Halliin. Mrs Fairbank jää vielä tallirengin luokse ja luo silmäyksen minuun, kun minä poistun. Tämä silmäys sanoo suoraan: "Minäpä koen saada selville, minkätähden hän on valvonut koko yön. Jätä hänet minun haltuuni."
Kysymys vaunuista oli pian ratkaistu. Ravintolassa on hevonen ja kiesit. Isäntä voi kertoa pitkän jutun hevosesta ja kieseistä. Tämä juttu on samanlainen kuin kertomus Francis Ravenista, — sillä eroituksella vain, että hevonen ja kiesit eivät kuulu mihinkään uskonnolliseen puolueeseen.
"Hevonen tulee yhdeksän vuoden vanhaksi ensi syntymäpäivänään. Kiesit ovat olleet minulla neljäkolmatta vuotta. Herra Max Underbridgestä on kasvattanut hevosen; ja herra Pooley Ylawiesta on tehnyt kiesit. Hevonen ja kiesit ovat minun, ja tämä on niiden tarina."
Kun isäntä on keventänyt mieltänsä näillä yksityisseikoilla, alkaa hän panna hevosta valjaisiin. Auttaakseni häntä minä vedän vaunut ulos vajasta. Kun juuri olemme lopettamaisillamme toimemme, näkyy mrs Fairbank. Muutama silmänräpäys myöhemmin tulee tallirenkikin pihaan. Hän on sitonut hevosen jalan ja on nyt valmis kyyditsemään meitä Fairleigh Halliin. Huomaan hänen kasvoistaan ja olennostaan, että vaimoni on päässyt salaisuuden perille. Astun vaimoni kanssa syrjäpuoleen ja kysyn häneltä:
"No? Oletko saanut selville, minkävuoksi Francis valvoi koko yön?"
Mrs Fairbank rakastaa draamallista esitystapaa. Hän ei suoraan vastaa kysymykseeni, vaan sen sijaan jännittää ja kiinnittää kuulijan osanottoa tekemällä puolestaan kysymyksen:
"Monesko päivä on tänään, ystäväni?"
"Ensimmäinen päivä maaliskuuta."
"Ensimmäinen päivä maaliskuuta, Percy, on Ravenin syntymäpäivä."
Olen olevinani kiintynyt kertomukseen mutta se ei onnistu.
"Francis Raven", alkaa mrs Fairbank, "valvoo syntymäpäivänään aamuun saakka, sillä hän pelkää mennä levolle."
"Minkätähden hän pelkää?"
"Sen vuoksi, että hän on hengenvaarassa."
"Niin, juuri syntymäpäivänänsä. Kello kaksi aamulla. Jokaisena syntymäpäivänänsä."
Tässä vaimoni lopettaa kertomuksensa. Eikö hän ole saanut muuta selville? Ei. Minä huomaan nyt olevani utelias saamaan tietää asiasta jotakin. Kysyn innokkaasti, mitä tämä kaikki merkitsee. Mrs Fairbank osoittaa salaperäisesti kiesejä, joiden luona Francis Raven (tähän saakka tallirenki, nyt meidän ajurimme) seisoo ja odottaa meidän nousevan rattaille. Kieseissä on etupuolella istuinpaikka kahdelle ja takana yhdelle hengelle. Vaimoni luo uuden varoittavan silmäyksen minuun ja asettuu istumaan etuistuimelle.
Välttämätön seuraus tästä on, että mrs Fairbank joutuu istumaan ajurin kanssa rinnan matkalla, joka kestää pari tuntia tai enemmänkin. Tarvitseeko minun kertoa, mitä tästä seurasi. Olisi loukkaus teitä kohtaan, jos sen tekisin. Sallikaa minun tarjota paikkani kieseissä teille. Kertokoon Francis Raven omin sanoin teille hirveän historiansa!